Ympärilläni hiljaisuus, jossain kaukana soi musiikki. Ystävä tulee luokseni, kertoo kuinka paljon hän minua rakastaa. Vastaan takaisin, kyllä minäkin sinua rakastan. Mutta ei, en rakastakaan. Sanat ovat tyhjiä, ne olivat ennen täynnä elämän iloa ja rakkautta. Nyt näen kaiken ja kuulen kaiken, mutta en tunne mitään. Huudan rakkaalleni, itken hänen edessään ja käsken hänen mennä pois, jättää minut rauhaan. Hän jää vielä hetkeksi, mutta lähtee pian. Painan pääni tyynyyn, itken vielä hetken kunnes tajuan sen olevan turhaa. Tunteet joita minulla ennen oli, ovat nyt poissa. Viillän puukolla ranteeseen syvän jäljen ja nukahdan uneen. Herättyäni sairaalassa toivon sen kaiken olevan jo ohi!
Tuskaan uponnut...
MuN eLäMä
091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.