Individualismi vai kollektivismi?

Kysymystä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, enkä koe vielä olevani kypsä antamaan vastausta.

Mielestäni olen jossain määrin individualisti mutta en pyri heikentämään muiden asemaa parantaakseni omaa asemaani. Ajattelen että voin ajaa muiden etuja kun omat asiani ovat kunnossa. Mielestäni jokaisella on oikeus tehdä kuten parhaaksi näkee, kuitenkin aiheuttamatta pahaa muille tai estämällä heitä ajamasta omaa asiaansa. Saatan hyvin olla mielestäsi anarkistipelle, mutta se on sinun ongelmasi

Asiaa voidaan pohtia siitä näkökulmasta, millaisia hedelmiä kollektivismi tai individualismi yhteiskunnalle tuottaa. Useimmat Aasian maat ovat kollektivistisia, kun taas länsimaat ovat individualistisia. Jos vertaillaan länsimaiden ja itäisempien maiden BKT:ta tai hyvinvointi taulukkoja, länsimaat johtavat näissä tilastoissa. Se, johtuuko tämä kulttuurin yksilö/yhteisö painotteisuudesta, voidaan kiistellä, sillä tämä voi johtua useista eri tekijöistä tai niiden yhteisvaikutuksesta ja ero hyvinvoinnissa voi olla pelkkää korrelaatiota ei syy-seuraus suhdetta.

Itse en lähtisi niin mustavalkoisella näkökulmalla liikkeelle, että individualistit olisivat anarkisteja. Suomi on pääasiassa individualismiin nojautuva maa, enkä näe juuri lainkaan järjestäytynyttä anarkismia Suomessa, saati muissakaan Euroopan maissa. USA:ta en ota esimerkkiin mukaan sen häilyväisyyden vuoksi.
Utopiat tai idealistiset teoriat eivät ikinä toteudu käytännössä, joka johtaa siihen, että individualistisessa kulttuurissa on pieniä viitteitä kollektivistiseen kulttuuriin, vice versa.
Henkilökohtaisesti olen oikein tyytyväineen Euroopan individualistiseen lähestysmistapaan, eikä minulla oikein löydy valittamista.