Selittelemätä syitä sen enempää, miksi täällä nyt kukun tähän aikaan enkä nuku, kirjoitan heränneeni muistamaan, että ulkoista olemustaan voi, ihan vaikka vaan omaksi ilokseen, kohentaa. Sehän välillä voi unohtua, jos muistaa vaan vanhenemisensa, iästä siis viis.
Satuin tuossa katsomaan ruotsalaista ohjelmaa, missä pyörätuoleissa istuvat naiset muistivat taas olevansa naisia, eivät vain melkein liikuntakyvyttömiä ´vammaisia´ ja heistä tuli taas viehättäviä, ulkomuodostaan välittäviä ihmisiä, naisia nimenomaan jopa korkokenkineen, vaikkeivat askeltakaan kykene kävelemään.
Nyt on hyvä aika itsensä kohennukseen, sisäisiltä kohennuksilta olemme suht. valmiita, miksi antaa itsensä mummoutua liian aikaisin, jos on luonteeltaan, sisimmältään nuorempi. Tuntuu kivalta ilahduttaa itseään pienilläkin konsteilla, antaa sekin mukavaa itsevarmuutta.
Se on puppua, että luonnollisuusko olisi kauneinta, no ei varmastikaan monenkaan kohdalla. Ei tämä minulle mitään uutta ole, olin vain joksikin aikaa unohtanut itseni ´virkistämisen ´. Jaloistani olenkin huolta pitänyt, nyt melkeinpä vauvan pyllyn pehmeät ovat, karheudet ja kovettumat saa toki pois, kun vaivaa näkee. Käteni ovat sen verran ryppyiset kuin ovat, mutta edelleen kauniit, kynteni hoidan ja maalaan ne milloin minkin värisiksi, samoin varpaitten kynnet. Säärissä on verenpurkaumia tietysti, mutta kohjuilta olen välttynyt. Tällä hetkellä ei mitään turvotustakaan, joten sääriäänkin sopisi näyttää. Ilman muuta hiukan korkoa kengissä.
Jokainen kilonsa kantaa, mutta keveämpi on nyt oloni seitsemän- kahdeksalla kilon pudotuksella, ei millään kovilla dieeteillä, vaan hissukseen. Liikun sen verran kuin haluan, sekin on jokaisen luonteen mukaista, ei mitään pakkorääkkiä minulla koskaan, vaan edelleen hyötyliikuntaa, mikä sekin tuottaa mielihyvää.
No nyt on kynnet maalattu, hiukset vuorossa. Puoliselkään kun annoin nitten kasvaa, olen myös sävyttäny taas ne, välillä olin harmaa, mutta siihen en ole valmis.Ohentuneethan hiukset ovat, mutta silti saahan ne nätistikin aseteltua.
Kulmakarvani käyn edelleen laitattamassa eikä huulipuna unohdu koskaan uloslähtiessä.
Kasvorypyiltä olen muuten säästynyt, lisäleukaa voi erilaisella huiveilla virkistellä peittoon jos niin haluaa.
No mitäs sitten muuta kuin pilkettä ja flirttiä silmiin, hymy tulee ihan luonnostaan.
Että tällainen heräämisen aika marraskuun pimeässä. Ryhtikin taas kohentuu, kun liikkeelle lähtee.
Nainen on nainen aina vaan!
Satuin tuossa katsomaan ruotsalaista ohjelmaa, missä pyörätuoleissa istuvat naiset muistivat taas olevansa naisia, eivät vain melkein liikuntakyvyttömiä ´vammaisia´ ja heistä tuli taas viehättäviä, ulkomuodostaan välittäviä ihmisiä, naisia nimenomaan jopa korkokenkineen, vaikkeivat askeltakaan kykene kävelemään.
Nyt on hyvä aika itsensä kohennukseen, sisäisiltä kohennuksilta olemme suht. valmiita, miksi antaa itsensä mummoutua liian aikaisin, jos on luonteeltaan, sisimmältään nuorempi. Tuntuu kivalta ilahduttaa itseään pienilläkin konsteilla, antaa sekin mukavaa itsevarmuutta.
Se on puppua, että luonnollisuusko olisi kauneinta, no ei varmastikaan monenkaan kohdalla. Ei tämä minulle mitään uutta ole, olin vain joksikin aikaa unohtanut itseni ´virkistämisen ´. Jaloistani olenkin huolta pitänyt, nyt melkeinpä vauvan pyllyn pehmeät ovat, karheudet ja kovettumat saa toki pois, kun vaivaa näkee. Käteni ovat sen verran ryppyiset kuin ovat, mutta edelleen kauniit, kynteni hoidan ja maalaan ne milloin minkin värisiksi, samoin varpaitten kynnet. Säärissä on verenpurkaumia tietysti, mutta kohjuilta olen välttynyt. Tällä hetkellä ei mitään turvotustakaan, joten sääriäänkin sopisi näyttää. Ilman muuta hiukan korkoa kengissä.
Jokainen kilonsa kantaa, mutta keveämpi on nyt oloni seitsemän- kahdeksalla kilon pudotuksella, ei millään kovilla dieeteillä, vaan hissukseen. Liikun sen verran kuin haluan, sekin on jokaisen luonteen mukaista, ei mitään pakkorääkkiä minulla koskaan, vaan edelleen hyötyliikuntaa, mikä sekin tuottaa mielihyvää.
No nyt on kynnet maalattu, hiukset vuorossa. Puoliselkään kun annoin nitten kasvaa, olen myös sävyttäny taas ne, välillä olin harmaa, mutta siihen en ole valmis.Ohentuneethan hiukset ovat, mutta silti saahan ne nätistikin aseteltua.
Kulmakarvani käyn edelleen laitattamassa eikä huulipuna unohdu koskaan uloslähtiessä.
Kasvorypyiltä olen muuten säästynyt, lisäleukaa voi erilaisella huiveilla virkistellä peittoon jos niin haluaa.
No mitäs sitten muuta kuin pilkettä ja flirttiä silmiin, hymy tulee ihan luonnostaan.
Että tällainen heräämisen aika marraskuun pimeässä. Ryhtikin taas kohentuu, kun liikkeelle lähtee.
Nainen on nainen aina vaan!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuossa kesällä vanha vaikeasti liikkuva nainen tuli ABC ruokalaan ja kun hieman raotin hymyä hänelle sain niin kauniin hymyn takaisin, että häkellyin loppukesäksi. Hymyilin aina kun hänet näin.
Nainen on nainen aina vaan.
Niinistö oli viisas kertoessaan venäjäksi sen Kasakka jutun. Tähän kerron muistamani, ehkä Tolstoin kertomuksen.
kun Joku tsaari tai vastaava johtaja näki kasakoiden makaavan humalassa tienvarsilla niin hän sanoi, nyt on jotakin tehtävää kasakoille löydyttävä. Niin kehiteltiin tekosyy ja julistettiin sota Puolaa vastaan.
Jotakin tuttua siinä tarinassa on, tähänki päivään.
Nythän on niin ja tota noin, että onkohan olemassa tietynlainen jako miesten järkeen ja naisten järkeen. Että niinikkää se syntymässä määräytyy. Minulla pitäs olla lukko tähän koneeseeni, etten yöjärelläni ja ymmärrykselläin pääsis konneelle ko päiväsaikaan. Senverran älytön on tuoki kirjotuksein nyt päiväjärkisenä, siinä se nyt kekottaa näkysällä täyttä ymmärrystä vailla kirjoitettuna kuin ne Venäjän kasakat tienraitin ojissa. Minulla vaan ei oo ollu votkalla ossuutta asiaan, että näinollen ei puolustusmahollisuuttakaan ole. Kyllähän minnuu nyt naurattaaki, se hyvä puoli on tässäki asiassa.
Onhan asia tutkittu. Ajatuksenjuoksu miehillä ja naisilla kuulemma on erilainen, johtuu aivokurkiaisesta.
Mikä se sitten lieneekin.
Mutta sitähän me syytämme, jos ei ajatuksemme mene yksiin.
Tiede on puhunut.
Niinpä onkin erilainen.
Miksi jännämiehet on niin suosittuja: Tämäkin http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288767015981.html
Sitten vuosikymmenen päästä samat naiset ovat niiiiiiiin kunnollisia perheenäitejä.
Ja Jännämies jatkaa niinkuin ennenkin.
Kuka ymmärtäisi naisen ajatuksenjuoksun ja vielä osaisi kertoa sen? Ei sillä että mitään sillä tiedolla tekisin. Yritän vain ymmärtää maailmanmenoa.
Näin se on nähtävä. Kuulkoon se jolla korvat on
http://www.youtube.com/watch?v=Kb_WhFa44LQ
Brita K on laulanut
Jaa. Saku Sammakko sätkytti seisaaltaan...
Nythän tuo selvisi: Tutkijat ovat osoittaneet, että miehet, joilla on ilkeitä luonteenpiirteitä, kuten tunteettomuus, narsistisuus ja petollisuus, ovat naisten keskuudessa suurimmassa suosiossa. Koko juttu: http://www.terve.fi/miksi-naiset-rakastuvat-renttuihin-0
Ja olenpa jonkun samanlaisen tapauksen itsekin joskus huomannut...
Eihän siinä mitään, ihan hyvä aloitus. Minäkin kesällä kampesin naamalleni hymyn tapaista nähdessäni vanhan naisen siellä absilla niin onhan minullakin jotakin muistelemista.
Luin äskön sellaisen papillisen jutun.
Herra sanoi Jeremialle, otan sinut palvelukseeni. Jos puhut niin kuin kuuluu etkä joutavia puhu, saat olla äänenäni.
Kyllä minun nimmarini pitäisi kelvata kun sillä on tuollainenkin tausta.
Harva yli 70 vuotias nainen on ilman kasvoryppyjä, joten olisipa kiinnostavaa nähdä lähi valokuvasi. Varmasti on ilmeryppyjä silmien seudulla ja suupielissä jokaisella..Valtavan lihavat naiset saattaa olla melko rypyttömiä kasvoistaan, kun rasvakerrosta on paljon. mutta kyllä se rasva muualla on muhkuraista ja tosi ruman näköistä.
Kun nyt vaivauduit kiinnostumaan aiheestani, vaivaudun minäkin ihan ystävällisesti vastaamaan.
Meillä äidin puolelta on periytynyt ilmeisesti sellainen ihoperimä, ettei sellaisia ´ kovia ´ ryppyjä paljon tule. Vanhin tyttärenikin, 51v. on ihan sileäihoinen vielä. Eipä sitten tiedä, miten tästä vanhempana, kun kukaan ei ole elänyt 74: ää vanhemmaksi, kuten minä nyt olen. Sanoisin kuitenkin, että olen rypyttömämpi kuin moni muu ikäiseni, mutta leukaseudulleen ei tietenkään paljon mitään mahda.
Äitini sanoi meille tytöille ohjeeksi, että kylmällä vedellä huuhtelu on aina hyväksi, meillä on ohut iho. Eikös ole mukava nähdä itsensäkin ihan suht.koht. hyvännäköisenä, jos kasvoillakin on lempeä ilme, ei vihainen. Onhan niitä kylliksi ollut kriittisiäkin aikoja, ettei mihinkään ole ollut tyytyväinen.
Nauranut olen enempi kuin itkenyt, luulisin. Sellaisen tunteen olen vihdoin saavuttanut eletystä elämästäni.
Sinäpä sen sanoit sus.
Minä kanaas sellaista rypytöntä sukua -- Tytär on 57v ja on aivan sileeihonen .
Minä olen huomannut nyt senjälkeen kun täytin sen 80 v että joitakin pieniä on suunympärillä. Mitään ryppysunmuita voiteita en ole käyttänyt --
Työssäollessani käytin kevyen meikin ja mieluimmin puuterikin on sellasta jota tupsutetaan kevyesti , eikä ihohuokosiin . illalla puhdistus --se on tärkeää.
Niin nainen on nainen ainavaan -- :=)
Muuten hyvä juttu, mutta "jokainen kilonsa kantaa" ei pidä paikkaansa. Nuorena, kun ikä ei vielä paina, kilonsa jaksaa kantaa. Mutta kun ikä ja eletty elämä ja väärät elämäntavat alkavat painaa repussa, moni ei enää kilojansa itse kannattele.
Osaatteko arvella kuka sen kannattelun silloin sen sijaan tekee? Ja valitettavasti se naiseuskaan ei läskin alta löydy kuin kaksin käsin kaivamalla.
Sama tapaus on miehellä , kun kiloja on kertynyt paljon. Etsimällä sen miehisyydenkin joutuu toteamaan.
Tätä "ongelmaa" varten miehille on keksitty innovaatio. Instrumentin ympärille laitetaan villasta virkattu liina. Näin s e n saa housukerroksen läpi esille.
"Innovaation" tarve lienee varsin vähäinen, koska sitä ei näy myynnissä.
Ymmärrettävä aihe naisia käsittelevään ketjuun..