Heippa!
Onko teillä tapana muistaa isiä ja pappoja, siis niitä bio-isiä ja kasvatusisiä?
Itse en ole mikään "juhlija" mutta kyllä meiltä on aina kortteja postiin pistetty.
Usein ajattelen, kuinka se on varmaan tärkeää sille bio-isälle ja papalle, kun saa kortin ja pienen itsetehdyn paketin.
Täällä kotona annetaan paketti ja kortti sitte jo lauantai-iltana.
Olen säilyttänyt kaikki kortit ajansaatossa ja nyt niitä on mukava katsella, usein katsellaan valokuvia ja video-kasetteja ja ne kasetit ovat tosi kivoja katsella, pitäisi mahdollisimman paljon muistaa aina ottaa videokamera käyttöön, mikään ei voita sitä, kun niitä katsoo kymmenen vuoden päästä.
Mikä olisikaan parempi lahja, kuin pienikin kuvattu videonpätkä omista lapsista antaa sukulaisille.
Onko teillä tapana muistaa isiä ja pappoja, siis niitä bio-isiä ja kasvatusisiä?
Itse en ole mikään "juhlija" mutta kyllä meiltä on aina kortteja postiin pistetty.
Usein ajattelen, kuinka se on varmaan tärkeää sille bio-isälle ja papalle, kun saa kortin ja pienen itsetehdyn paketin.
Täällä kotona annetaan paketti ja kortti sitte jo lauantai-iltana.
Olen säilyttänyt kaikki kortit ajansaatossa ja nyt niitä on mukava katsella, usein katsellaan valokuvia ja video-kasetteja ja ne kasetit ovat tosi kivoja katsella, pitäisi mahdollisimman paljon muistaa aina ottaa videokamera käyttöön, mikään ei voita sitä, kun niitä katsoo kymmenen vuoden päästä.
Mikä olisikaan parempi lahja, kuin pienikin kuvattu videonpätkä omista lapsista antaa sukulaisille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
poika väsää korttia isälleen koulussa. molemmille isilleen.
ongelma on vain siinä, että bioisä ei koskaan vastaa eikä kerro saaneensa kortteja ja lahjoja.
nytkin kortti lähtee hoitolaitokseen, josta isä voi olla jo kaukana postin sinne saapuessa. ja uudesta osoitteesta ei taas ole tietoa ennen seuraavaa hoitojaksoa. lukematon määrä kuppeja, kortteja, valokuvia ja muita lahjoja lienee maailman roskiksissa ja kaatopaikoilla isältä jälkeen jääneinä.
Meillä myös sama juttu.
Kortteja on laitettu isälle ja äidille, ja esim. viime jouluna askarteli kynttilöitä ja teki itse kortin. Vanhemmat eivät näistä koskaan kiitä eivätkä mitenkään huomioi, vaikka lapsi sitä vähän odottikin ainakin ennen. Biovanhempien kodissa lapsen askartelut eivät ole näkyvillä.
Synttäreillä ollaan yritetty soittaa ja onnitella, mutta vanhemmat eivät koskaan vastaa puhelimeen, vaikka soittaisi monta kertaa päivässä ja vielä eri päivinäkin. Sitten lähetetään tekstiviesti, mutta vanhemmat eivät vastaa niihin.
Lapsi on joskus kysynyt, tuliko viestit tai puhelut perille, eivät kuulemma tulleet.
Sosiaalityöntekijöille vanhemmat valittavat, kun emme anna lapsen pitää yhteyttä vanhempiinsa. Ja että emme anna lapsen muistaa heitä edes merkkipäivinä.
Lähetättekö myös nimipäiväkortit vanhemmille? Entä pääsiäiskortit? Entä vappuna, juhannuksena? Aloin vaan itse ihmetellä, että minä kaikkina päivinä pitäisi muistaa lähettää kortti, sillä synttäreillä, jouluna, äitien- ja isänpäivänä olemme näin tehneet mutta se ei ole riittävää (itse asiassa biovanhemmat väittivät sos. työntekijöille, etteivät saa ollenkaan postia lapseltaan). Lapsi ei itse lähettäisi postia vanhemmilleen. Koulussa/päiväkodissa tekemänsä kortit ja lahjat haluaa antaa meille sijaisvanhemmille tai mummolle.
Hei!
Eihän meilläkään nyt kortteja joka tilanteeseen lähetetä.
Meillä on lapsille selitetty, että kaikki kortit ja tekemänne lahjat menevät kyllä perille ja he ovat iloisia siitä, kun muistetaan heitä ja he tietävät sen, ettei sitä kiitosta aina tule, ehkä jossain asiassa nämä lapset menevät juuri tai monessakin, vanhempien ohi ja tajuavat sen, ettei vanhemmat kykene EDES KIITTÄMÄÄN.
Mutta siinäpä oppivat pienestä pitäen ANTAMISEN ILON, mikä on minulle henkilökohtaisesti suurin ILO, en koskaan vaadi vastinetta antamiselle ja minun kohteeni saajat ovat juuri niitä, jotka kiittävät varmaan mielessään, mutta eivät pysty tuomaan sitä esille.
Ehkäpä juuri siksi olemme saaneet niin suuren lahjan, kuin heidän lasten kasvattaminen on, he ovat heikkoja.
Usein huomaa, kuinka suurta sympatiaa he kuitenkin nauttivat omien lastensa silmissä, kaikesta huolimatta!
------
Meillä lapset askartelevat isänpäiväkortit, jotka sitten lähetetään bioisälle ja -papoille. Toisen lapsen isää ei tiedetä,joten hän tekee kortin papalle. Eivät kortin saajat koskaan kiitä, mutta uskomme niiden menevän perille. Koulussa ja päiväkodissa tekemänsä kortit ja lahjat lapset haluavat antaa "isälle".
Me lähetämme kortteja biovanhemmille ja muulle suvulle jouluna, äitien- ja isänpäivänä, vanhempien syntymäpäivänä, ystävänpäivänä ja joskus ihan muuten vaan. Lomilta tulee myös lähetettyä kortit.
Onko siis pakko lähettää kortteja? Joku sanoi, ettei lapsi halua lähettää bioille korttia. Ei kai kukaan voi pakottaa vai lukeeko laissa, että bioille lähetettävä kortti kerran vuodessa.
Sain siis sen käsityksen, että jos ei lähetetä bioille korttia, menee ne itkemään siitä sossuun, mutta mitä jos niille sanoo suoraan, että lapsi ei halua? Mitä siitä voi seurata? Lapsi, jonka ei tarvi ottaa paineita joka isän ja äitienpäivä?
Hei!
Voi Sinua tuleva äiti, ei nyt lapset paineita siitä saa, että kortteja lähettää ja jokainen perhe taapertaa eteenpäin, aivan kuten omatunto sanoo.
Täällä nyt vain yleisenä puheenaiheena tuo isänpäivä, täällä voi kirjoitella kommentteja, juuri hyvä niin, Sinäkin osallistuit!
Mietin vaan tuota sijaisvanhemmuuden osaa, johon kuuluu niin paljon muutakin, kuin kortin lähettäminen.
Juu ei varmaan LAKIPYKÄLISSÄ ole vielä kohtaa, pitääkö kortteja postittaa.
Kaikkea hyvää Sinulle tuleva pitkäaikainen sijaisäiti ja onnea matkaan!!
Söinkö mä nyt jonkun eväät, kun kysyin MIELESTÄNI asiallisen kysymyksen?!
Ehkä sun mielentilas ei nyt ole paras tämän palstan lukemiseen.
Asiallisia vastauksia odottaa ihan oikea ihminen joka haluaa tietää.
Älä sijaisäiti (ap) vaivaudu vastaamaan ole niin kiltti. Kyllä en nyt yhtään ihmettele miksi joitain sijaisperheitä haukutaan...
Hei!
Kirjoitan ihan hyvällä mielellä, ruuanlaiton yhteydessä, enkä ole edes kellään kiukkuinen!
mun kirjekaveriks :)
Ei sentäs. Oli vain kovin häkellyttävää, kun sain noinkin "alentavan" vastauksen mielestäni asialliseen kysymykseen. Luin sen uudelleen ja niinhän se on, ettei muut lue sitä samalla mielellä, kuin itse kirjoittaa.
Olin siis viestini kanssa ihan tosissani.
Jos saan asiallisen vastauksen, että ei kai lasta voi pakottaakaan jos hän ei halua korttia lähettää? Se on voi voi mun mielestä jos bioäiti siitä mielensä pahoittaa, eikös meidän tehtävä kuitenkin ollut lasten hyvinvointi eikä biojen mieln murehtiminen?
(mutta kivasti alkoi minunkin palstailu, ihan vaan ajattelin, että kun puhutaan paljon, ettei sijaisvanhemmille ole tukea ja kun tänne tulee tukea hakemaan niin saa kourallisen p...aa niskaan)
Niin, tällaisilla palstoilla pitää olla p*skasuodatin, oli aihe mikä tahansa, mutta ei sijaisvanhempien varalta vaan joidenkin muiden. Ei kannata pahoittaa mieltään palstailun takia. Sitäpaitsi Sijaisäidin vastaus oli asiallinen ja kannustava, eikä mielestäni ollenkaan alentava.
Asiaan. Meillä lapsi ei halua lähettää kortteja, mutta toisaalta on niin pieni ettei siitä vielä voi päättää. Koska emme ole lähettäneet biovanhemmille nimipäivä-, vappu-, pääsiäis-, juhannus-, ystävänpäivä- jne. kortteja, vaan pelkästään joulu- ja synttärikortteja, biovanhemmat ovat kovin loukkaantuneet ja valittaneet asiasta sosiaalityöntekijöille (eivät keksi muutakaan valittamista), mainitsematta kuitenkaan että kortteja ja lahjoja on kyllä annettu. Saimme sossulta ohjeen, että kortteja pitää lähettää. Niinpä lähetämme ne (kuten ennenkin). Minä tietysti kirjoitan ne, koska lapsi ei osaa vielä kunnolla kirjoittaa. Lapsi saa sitten laittaa nimensä korttiin. Mutta siis, en aio lähettää edelleenkään muita kuin synttäri- ja joulukortit, sillä meillä ei ole tapana muutenkaan lähetellä kenellekään muita kortteja (eivätkä biovanhemmatkaan lähetä kortteja merkkipäivinä). Jos lapsi haluaa, hän saa lähettää vanhemmilleen kortteja vaikka joka päivä!
Jännä juttu muuten: lapsen täytyy pitää yhteyttä vanhempiinsa, mutta vanhemmilla ei ole mitään pakkoa pitää yhteyttä lapseensa. Luulisi sen olevan toisinpäin! Vanhemmat ovat itse sanoneet, etteivät aio soittaa lapselle (eivätkä olekaan kuukausiin soittaneet, eivätkä vastaa lapsen puheluihin). Mutta tämä on tätä suomalaista lastensuojelua parhaimmillaan.
Kortteja ja muuta postia ei todellakaan ole pakko lähettää. Mutta minusta on ollut luonnollista lähettää biosuvulle postia, koska muutenkin lähettelen paljon kirjeitä ja kortteja. Lapset olivat tullessaan niin pieniä, etteivät itse ymmärtäneet kortin lähettämisestä mitään. Ajattelin kuitenkin, että bioista on varmaan mukava saada kortti ja valokuva lapsesta, niinpä heti alusta lähtien on kortti ja tuore valokuva lähetetty. Joululahjat askarellaan ja ne viedään joulutapaamisen yhteydessä. Lapsilta en ole koskaan kysynyt, haluavatko tehdä ja lähettää kortin. Yhdessä ne tehdään ja viedään postin.
Meidän perhe saa myös postia bioilta, ei ainoastaan lapset. Jokaisena äitienpäivänä saan toisen lapsen äidiltä kortin ja joskus kukkia, toisen äiti lähettää onnittelun tekstiviestinä.
Lastensuojelussa joo katsotaan, että
"Lapsen _tulee_ pitää yhteyttä biovanhempiinsa" (olkoon biovanhempi sitten mikä tahansa spurku ja vailla tietoa monesko ja mikä päivä ja ettäkiinnostaako bioo edes tavata lastaan)tapaamalla ja mm.just noita kortteja lähettämällä ja vain koska he ovat niitä bioja (ikään kuin lasten sijaisvanhempien pitäisi palkita biovanhempiaan huostaanotosta??)
Toki näissäkin on vivahteita, eihän kaikki biot ole lapsiaan heitteille jättäneet vaan huostaanoton syyt voivat olla ihan muita syitä(esim sairaus), mutta noi jotka ovat niin he ärsyttävät kyllä jos sanon suoraan.
Pitäisi ollakin niin, että jos biot eivät itse muista, niin ei tarvitse lastenkaan muistaa.
Kyllähän se muistaminen täytyy tulla ensisijaisesti ensin aikuisen suunnalta.
Hei!
Ensin jos jotenkin olen loukannut Sinua, pyydän anteeksi, minun tarkoitukseni ei ole loukata täällä ketään, vaikka minua loukattaisiin....hienovaraisesti.
Sinä olet eka kertaa täällä, minäkin olen joskus ollut, minusta vaan tuo "korttipakko" tuntui niin mitättömältä murheelta, mitä kaikkea tähän "meen" työhön kuuluu, minä olen vaan sellainen postin asiakas, joka on kantanut kirjeitä, kortteja ja paketteja aina postiin, eli tykkään muistaa toisia ja saahan sieltä sitten joskus itsekkin.
Ja en minä niin paha ole, minulla on monet papat ja mummot olleet luottokavereita ja kertoneet lääkärissä käyntinsä ja reseptinsä mitä ovat saaneet, kun näitä lapsia on jo aikuiseksikin kasvanut, niin siinä niitä erilaisiin ihmiskohtaloihin saa tutustua ja se, että kuuluu tähän isoon yhteisöön ja ollaan kavereita, on hieno asia, meille ei ole tullut kuin yksi mummo, joka on ollut mulle ilkeä, nyt kyllä on asiat paremmin, hänen taholtaan, mutta aina ei itse voi "muistiaan menettää" ja aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikka haluaisikin, itselle ei mahda mitään.
Jos Sinua oikeesti kiinnostaa kirjoitella, niin kyllä minusta "kinakumppanin" saat....leikkiä se kina..mutta eikö erimieltä voi olla ja me sijaisäidit ainakin, olisipa se tylsää, aina vain ajatella samoin, kuin toinen, jos ei ajattele. siis jokaisen kannanotto asiaan, kuin asiaan on meille vertaistukea.....