Rakentelen ajatusmallia, jossa itsemurha voitaisiin ymmärtää aivan uudella tavalla ihmisen harkittuna päätöksenä, jolle voidaan antaa sille kuuluva arvonanto. Ihmisen itsenäiselle ajattelulle ja usein omaperäisellekin toiminnalle annetaan pääsääntöisesti hyväksyntä ympäristön taholta. Historian aikana on kuitenkin erilaiset asiat olleet yliampuvan tuomittavia ja toiset paheet löperön hyväksyttäviä. Vielä 60 vuotta sitten vilpitön ja aito rakastuminen ja sen myötä seuraava fyysinen syvä rakkaus on ollut täysin tuomittavaa ennen avioliittoa, kun taas itsensä lihavaksi päästäminen oli täysin hyväksytty. lihavaksi itsensä päästävä toimii täysin tietoisesti ennenaikaisen kuoleman hyväksi. Näin tekevät myös ketjupolttaja ja alkoholisti. Kun ihminen lahmatessaan omassa liemessään syö suruunsa, pössyttelee tai ryypiskelee tarkoituksenaan helpottaa omaa elämäänsä, murhaa hän itsensä vuosia tai vuosikymmeniä ennen terveellisen elämän oletusarvon antamaa kuolemaa. Kaikki tämä hyväksytään ilman pahennusta ja häpeällisyyden leimaa. Kun ihminen lyhentää raskaan elämänsä reilusti itsemurhalla, saattaa ympäröivä maailma hänet ja hänen lähimmäisensä anteeksiantamattomaan häpeään.
Pihvi on siinä, että itsemurha kaikissa tapauksissa hyväksyttäisiin avoimesti ihmisen henkilökohtaisena kipeänä ratkaisuna. Itsemurhasta ja sen tekijästä voitaisiin keskustella avoimesti ja häpeilemättä aivan samoin kuin muistakin kuolemantapauksista.
Pihvi on siinä, että itsemurha kaikissa tapauksissa hyväksyttäisiin avoimesti ihmisen henkilökohtaisena kipeänä ratkaisuna. Itsemurhasta ja sen tekijästä voitaisiin keskustella avoimesti ja häpeilemättä aivan samoin kuin muistakin kuolemantapauksista.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Itsemurha ei siihen ole yhtä vastausta, keskustelu pitäisi eritellä osiin ja siitä tulisi turhan pitkä.
Itsemurhaan suhtautuminen yleensä niin ei voi suhtautua koska tapaukset ovat erillaisia, syyt seuraamuksineen yksilöllisiä.
Ihminen joka on avioliitossa,häneltä jäisi lapsia, hänen vanhempansa eläisivät ei saisi tehdä itsemurhaa ellei.
Hän olisi sairauren runtelema,sellaisen sairauden että se veisi häneltä arvokkaan elämän ja altistaisi hirveille kivuille.
Ihminen joka ei ole kellekkään mistään vastuussa tehkööt mitä lystää.
Jos kiinnostusta riittää, niin prof. Jorma Palo kirjoitti upeita kuolemaa käsitteleviä teoksia. R.I.P.
Palo kertoi aikeistaan paljon ennen itsemurhaansa, eli se ei ollut mikään hätiköity teko. Hän odotti sairauden pahenemista tiettyyn pisteeseen, lääkärinä tiesi milloin on oikea hetki. Hieno mies.
Ei kai Palo itsemurhaa tehnyt? Sairaalassa se on vaikea toteuttaa.
Kyseenalaista, ajattelepa esim. masentunutta, ei hän ole täysissä ruumiin ja sielun voimissa tekemään noin suurta päätöstä, entä esim. nuori joka on pettynyt esim. ensi rakkaudessaan hänkin voisi toimia vastoin myöhempää viisauttaan, en millään voi hyväksyä ajatusta yleisesti hyväksytystä itsemurhasta, mutta jos niin kuin esim. tuolla jossain viestissä sanottiin tri Palon tapauksesta, minusta tuollaisessa tilanteessa oman elämän lopettamispäätös olisi hyväksyttävissä.
Minusta maailmaa pitäisi parantaa, ainakin oman kodin sisällä, niin ettei yksilön elämä tulisi liian raskaaksi siellä elää.
No sitä minäkin, että jos impulsiivisesti ajaa autonsa metsään, kun tyttöystävä jättää niin...?!
..niin tai poikaystävä, tai kokeet koulussa meni huonosti :(
Lasten ja vanhusten itsemurhat surettavat erityisesti, minusta silloin on kyse "vain" sanomattoman pahasta olosta, ja esim. lapsenkin pahoinvointiin pystyttäisiin puuttumaan jos tahtoa riittäisi ja lähimmäisten silmät olisivat auki ja sydän paikallaan.
Vanhuksilla itsemurhien syy on yleensä yksinäisyys ja arvottomuuden tunne, ja lähimmäisiä minä kuuluttaisin tässäkin tapauksessa.
Jossain Pohjois-Pohjanmaan kunnassa oli eräällä paikkakunnalla oikein buumi nuorten ihmisten hypätä vuoronperään junan alle, siis tehdä itsemurha. Muistaakseni heitä oli lyhyessä ajassa kolme tai neljä. Tulee vaan mieleen että mitä tapahtuu jos esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa itsemurha "kaikissa tapauksissa hyväksyttäisiin avoimesti ihmisen henkilökohtaisena kipeänä ratkaisuna." Muutoinkin nuoret herkästi ottavat mallia toisistaan, vrt koulusurmat.
Tässäkään asiassa ei ole toisen-laista tapaa ajatella.
On vain elämän antamat mahdollisuudet miten tappaa.
Tapoja on tasan kaksi.
Hitaasti tai nopeasti.
Jesse sanoo useasti: Oma on valintasi olla ja elää.
Oma on myös kuolemasi valinta.
Sinulle rakennettiin talo, jossa on monta sijaa.
Jokaiseen sijaan on oma ovensa.
Eikä lukkoja ole.
H.
-mulla on J.Palon kirja "Sängyssä vai kylppärissä, arjen etiikkaa", paljon pohtimista ja pähkäilemistä, ratkaisuja etsiessä, ja jokainen itse joutuu kuitenkin tekemään omaa elämäänsä koskevat päätökset, niin se vaan on..
-toisenlainen ajattelutapa pitäis tosiaan oivaltaa, katsoa asioita aivan eri suunnasta, hieno filmi "Kuolleiden Runoilijoiden Seura", oli hyvä; ope pisti oppilaat repimään oppikirjasta järjettömän sivun pois, nousemaan seisomaan pulpettinsa päälle, huomatakseen kuinka vähän tarvitsee oikeastaan tehdä, nähdäkseen aivan eri lailla pelkästään ympäristön...tässä filmissä myös poika tekee itsemurhan traagisesti, ja vielä traagisempaa on, et oikeassa elämässä Robin Williams, joka näytteli opettajaa, teki itsemurhan...
p.s. tässä elokuvassa oli myös hieno kohta; ope kuiskaa oppilailleen..."carpe diem, carpe diem"....tartu hetkeen, elä nyt.
Montako istemurhaajaa lähipiirissäis on ollut?
".Siilimuori"
Kenelle tää on?
H.
No aloittajalle aattelin ekka mut voihan tää olla kaikille. Jokainen voiopi sitä tykönään miettiä. Ja sitten sitä, miten sen hyväksyy.
Osta paremmmmat lukulasit, jos et näe tuota nuolta.
Ei siinä ollut nuolta.
Sori, peruutan.
Kenelle ;), ei nuolta.
Mitä uutta aiot esittää, tuo kaikkihan on ollut jo selvää pässin lihaaa.
"Pihvi on siinä, että itsemurha kaikissa tapauksissa hyväksyttäisiin avoimesti ihmisen henkilökohtaisena kipeänä ratkaisuna."
Jos ihminen olisi vain vastuussa itselleen omasta elämästään, niin asia olisi helpompi. Otan esimerkiksi omanitseni: oletetaan että minulla on paha, parantumaton sairaus ja tiedän että viimeiset kuukauteni ovat täynnä tuskaa ja että lähtö on joka tapauksessa edessä, niin en katsoisi sitä vääräksi itse auttaa poislähdössäni. Omaiset ja rakkaat olisi valmisteltava etukäteen tähän päätökseen ja saatava heidät ymmärtämään tilanne.
Avustetusta itsemurhasta viimeisillä metreillä on pitkä matka nuoren ihmisen päätökseen päättää oma elämänsä olipa syy mikä tahansa (paitsi juuri tuskallinen, nopeasti etenevä parantumaton sairaus) koska itsemurha on lähes aina itsekeskeinen ja heikko ratkaisu: on helpompi kuolla kuin jaksaa elää: Elämiseen tarvitaan voimaa ja rohkeutta, joiden lioppuminen tai väheneminen tuo tullessaan nää syvät masennustilat jotka sitten johtavat itsemurhiin.
Jos ihminen välittää riittävästi muista ihmisistä hän ei halua tuottaa heille sitä tuskaa ja surua jonka itsemurha aiheuttaa.
"Paloma.se.co"
Hyvä huomio...
Samaan suuntaan sanoo Jessekin:
"Jesse sanoo useasti: Oma on valintasi olla ja elää.
Oma on myös kuolemasi valinta.
Sinulle rakennettiin talo, jossa on monta sijaa.
Jokaiseen sijaan on oma ovensa.
Eikä lukkoja ole."
H.
Jesse tais olla mun esikoululuokalla. ;)
Hänkö, jolla oli ihanat vaaleat, kiharaiset hiukset, ja hyvinhoidetut hampaat.
Minut yllätti, että itsemurha on jossakin päin Suomea tai joillekin edelleen jonkinlainen tabu, koska siitä aiheen alustus kertoo. En ole huomannut näissä kaupunkiolosuhteissa ja omassa piirissäni, että aiheesta ei voitaisi keskustella tai että jonkun oman käden kautta tapahtunut kuolema olisi tabu tai jotenkin piiloteltava asia. Traaginen ratkaisu se on aina,mutta jokainen päättää itse, silloin kun voi päättää asian. Aina ei tuollaistakaan ratkaisua voi toteuttaa, viakka päättänyt olisikin vaikkapa sairauden tms. vuoksi.
Aihe liittyy eutanasiaankin ja se tuntuu olevan monelle kova asia hyväksyä. Henkilökohtaisesti hyväksyn tietysti myös niin eutanasian kuin itsemurhat muilla tavoin. Miten voisin tuomita tai arvostella, eihän kysymys ole minun elämästäni enkä voi koskaan tietää, mitä kaikkea tuollaisen ratkaisun takana on. En usko kuitenkaan,että kukaan aivan kevyin perustein elämänsä on valmis päättämään.
Niin, kuten kirjoitat, itsensä voi murhata monella tavalla, myös yhteiskunnallsiesti hyväksyttävämmällä keinoin, kuten ylensyönti, tupakoitseminen, alkoholisoituminen ja muut huumeiden liikakäytöt. Aika on (siis tämä elämämme aika) on jo hyvin liberaali, joten en ole koko elämäni aikana kuullut,että itsemurhaa olisi jotenkin tuomittu tai hävetty. Mitä merkitystä ihmisten puheilla tai tuomitsemisilla itse asiassa on, kun kohdekin on jo mennyt manan majoille? Kaipa tuollaisen kertomasi tuomitsemisen taustalla lienee huono omatunto, ehkäpä tuomarit tai häpeäjät ole auttaneet tai edes yrittäneet, kun se olisi ollut ajankohtaista.
Sinänsä ja kuolintavan vaikuttamatta, kuolemasta keskusteleminen on raskasta, joillekin se on täysin mahdotonta.
Kuolema ja kuolemasta puhuminen on tietty hyvin raskas aihe, eikä kuoleman läsnäoloon ja lähestymiseen varmaan totu koskaan, vaik läheisiä kuten omat vanhemmat olen jo saattanut tuonpuoleiseen aihe on arka ja "kipeä" mutta tuota eutanasiaa olen miettinyt ja olenkin sitä mieltä että esim. vaikean sairauden runteleman potilaan pitäisi saada itse päättää kuinka pitkälle hän jaksaa ja kun hän on valmis luovuttamaan hänen päätöstään kunnioitetaan ja suodaan hähelle arvokas lähtö. Itsemurha on todellakin "kaksipiippuinen" juttu, mutta kun oikein ajattelee jos jollekin elämä todella on niin raskasta että "itsari" on ainut ratkaisu pitäisi siihenkin ulkopuolisten suhtautua kunnioittaen.
-tuo, et tupakoiminen, ylensyönti, alkoholin käyttö, olisi jonkinlaista "yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää itsemurhaa", on kyllä aivan väärää ajattelua; kyse on hyvänolon, ja nautinnontunteen hausta, ei mistään tietoisesta, tai edes tiedostamattomasta "itsemurhasta"...ei todellakaan...pöh.
Joillekin kaikki asiat ovat yksinkertaisia.
Olen "äijän" kanssa samaa mieltä! itsekin joskus polttaneena en sitä todellakaan tehnyt tuhotakseni itseni ja terveyteni siitä vain sain nautinnon ja rentoutuneen fiiliksen.