Aika kurja tilanne meillä. Avomiehelläni on kaksi lasta edellisestä liitostaan. Tytöt on 9v ja 13v. En tiedä miten aloittaa jutustelu, kun kumpikaan ei ole huomaavinaankaan minua. Istuvat vain tietokoneella ja majoittuvat kyseiseen huoneeseen aamusta iltaan. En viitsi tuputtaa seuraani, enkä oikein tiedä miten edes aloittaisin jutustelun. *huokaus*. Tuntuu niin turhauttavalta. Haluaisin, että tehtäisiin yhdessä jotain. Pelattaisiin tai käytäisiin ulkona. Olen kyllä puhunut avomiehelleni asiasta, mutta hän vain sanoo, että kun tytöt haluaa olla tietokoneella, ei ne haluu tehdä muuta yms. Aika outoa. Onko tuon ikäiset lapset yleensä tuollaisia???? Joka kerta kun lapset ovat meillä, olen ennalta jo hyvin hermostunut, ja kun he lähtevät, oloni on todella kurja. Itselläni on aina ollut todella mukavat välit isäni vaimoon, joten ihmettelen tätä omaa tilannettani täällä. Meille tulee vauva vuoden vaihteessa, joten sekin stressaa minua, kuinka tytöt sitten käyttäytyvät.....
Johan tuli vuodatusta, mutta jos joku osaisi auttaa tai kertoa omista kokemuksistaan...
Kiitos
Johan tuli vuodatusta, mutta jos joku osaisi auttaa tai kertoa omista kokemuksistaan...
Kiitos
Vastaukset 17
Vanhimmat
Etkös jo huomaa että olet liikaa siinä perheessä. He tulivat isin luo, ei sinun!
Älä ala leikkiä puuttuvaa osaa, et tule olemaan heille koskaan mitään. Totu ajatukseen, että isälle lapset on tärkeintä et sinä. Niin ja totu ajatukseen että totuus sattuu.
Itse olet outo, alat heti pitämään toisten lapsia outoina??? Hermostu rauhassa vaan itseesi ja jätä lapset omien typeryyksiesi ulkopuolelle. Siinäs näet, että ne isin uudet tyttöystävät ei merkitse mitään lapsille, joilta isi on viety. Se on oikein sulle.
kyllä on taas exältä kovin katkeraa viestiä. Ei kenestäkään ihmisestä saa sanoa että on liikaa perheessä. Mitä jos lapsillesi mentäisin niin sanomaan, tai sinulle? Miksi niitä isin uusia tällä palstalla mollataan, exäthän ne katkeria näyttävät olevan! Kyllä sinäkin vielä olet joskus onnellinen, yritä ajatella positiivisesti ja ala elämään!
Onpa lapsellinen kirjoitus!
Onko miehesi jättänyt sinut jonkun kypsemmän ihmisen vuoksi (kirjoituksen perusteella olet 18-vuotias).
Jos ko. lapset istuvat koko päivän koneen ääressä ovat he kyllä puhuttelun tarpeessa ja myös minun mielestäni outoja.
Kyllä nyt on isän aika kertoa kuinka käyttäydytään kun tullaan isän luokse ja kuinka ylipäätään kohdellaan muita ihmisiä. Isän uusi on isälle tärkeä. Se on lastenkin ymmärrettävä.
Tässä on taas onneton ex-vaimo itkenyt lapsi-raukoilleen kaiken paskan omasta jätetyksi tulostaan.
Näin siinä aina käy.
Kuka voi kirjoittaa noin...perheessä liikaa? jos toinen haluaa tutustua miehensä lapsiin ja pyytää neuvoja... tiedän monta joilla on sama tilanne, lapset vain ovat tuossa iässä sellaisia, mutta kyllä ne ajan kanssa tottuu ajatukseen että sinäkin olet siellä... ja tuskin kukaan on vienyt isää keneltäkään, eiköhän mies tee itse ratkaisunsa ja miksi elää liitossa joka ei toimi tai toisen kanssa ei halua olla vaikka olisi kuinka lapsia... isä voi olla lapsilleen paras isä vaikka hänellä olisi omakin elämä jonkun toisen naisen kanssa tai ilman mitään naista...
Niin mutta ellei lapset halua tutustua siihen uuteen naiseen? Tässä on unhohdettu lapset taas. Jos lapset haluisi, kai ne olis jotain puhunu, mutta ne ei ilemeisesti halua.
Eikö se ole ilmiselvä viesti, että joku perheessä on liikaa?
Heti jos lapsi ei jotain aikuisen mielestä halua, tehdään lapsesta huonosti käyttäytyvä, mutta ei ajatella, että lapsellakin on järki päässä.
Laapsella on oikeus itse päättää, kenen kanssa haluaa ystävystyä, ja kenet jättää ulkopuolelle.
eihän lapsi halua pestä hampaita, ei halua mennä aikaisin nukkumaan. Mutta jos vanhempi niin sanoo, niinhän on tehtävä.
Itse olet outo! Sä taidat kuuluu taas niihin viettelijänaisiin, jotka haukkuvat ja juoruavat exät lapsineen aiheetta maan tasalle? Olet surkimus jopa lastenkin silmissä. Jos ne ei halua sulle puhua, niin viesti on varma. Yritäpäs nyt miettiä sitä.
Lapset ovat tärkeintä isin elämässä, turha sun on väkisin siihen puuttua. Huomaa vain oma tyhmyytesi ajoissa.
Itse olen seurustellut miehen kanssa jolla on 2 lasta entisestä avioliitostaan. Aluksi (1,5 vuotta)minua ei hyväksytty koska tuntui, että kaikki kuvittelivat, että vien lapsilta isän tai ex-vaimolta miehen vaikka erosta oli kulunut jo kaksi vuotta kun tapasimme. Nyt erosta on kulunut 4 vuotta ja lapset huomasivat, että heidän isänsä on onnellisempi kanssani kuin eronneena ilman kumppania ja he luottavat minuun.
He pyytävät mua mukaansa harrastuksiin jopa vapaa-aikanaankin joka on mielestäni ihanaa. En alkanut riitelemään ex-vaimon kanssa ja olin lastenkin kanssa oma itseni ja kärsivällinen koska ajattelin, että ajan kanssa mustasukkaisuus hälvenee ja kaikki tajuavat, että isän on parempi olla mun kanssani kuin ilman kumppania.
Tyttö jopa toivoo, että menisimme naimisiin niin pääsisi morsiusneidoksi häihimme.
Olkaa kärsivällisiä: kaikilla on eroprosessi eron jälkeen vuosiakin, jopa lapsilla. Olin kärsivällinen ja se kannatti. Rakastan avomieheni lapsia. En ole kuitenkaan heille äitihahmo vaan uusperheen aikuinen koska heillä on jo äiti. Ja upeaa niin, että heillä on monta aikuista lähipiirissään. Kyllä kaikki tajuavat mikä on parhaaksi kaikilla, mutta vasta ajan kanssa kun luottamus syntyy.
Ole kärsivällinen. Miehesi lasten käytös on ihan normaalia lasten käytöstä. Kyllä he ajan kanssa kun vaan tutustuvat suhun paremmin alkavat kaivata seuraasi enemmän. Täytyy ottaa huomioon, että läheinen suhde syntyy vasta vuosien kuluessa lapsiin ja he tottuvat suhun ja alkavat arvostaa sinua ja suhdettanne.Ole vain kärsivällinen ja oma itsesi. Tuo kaikki kuuluu asiaan. Anna ajan kulua. Yleensä asiat menevät parempaan suuntaa kun erokriisi menee ohi. Yritä jaksaa ja ole positiivinen. Se palkitaan yleensä..:)
Haista Asta paska.
...että Iines ja Asta ovat yksi ja sama henkilö. Nimimerkkien takaa paljastuu katkera jätetty yksinhuoltajanainen joka pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan haukkumalla muita täällä Äidit ja Isät-foorumilla milloin missäkin osiossa ja eri nimimerkkien takaa...
Sorry sinkkumies, mutta olen Asta en Iines.
Meinaatkos jos on samanlaisia ajatuksia niin kirjoittaja on aina sama! Sori vielä että ajattelen omilla aivoillani.
Mutta ajatteletpa mitä tahansa, olen sitä mieltä, että on turha kuvitella että kaikki lapset hyväksyy mitä eteen tulee. Varsinkaan, jos on kyse äidin sivuuttamisesta. Pakon sanelemana lapsi tekee aivan mitä tahansa, ja se tuntuu joistakin että lapsi on sen hyväksynyt?! Se on outoa.
Älkää katselko liikaa näitä parisuhdesaippuioita, siinä kaikki käy melko helposti ja paljon annetaan periksi juuri sen takia, että se ei ole tosielämää.
Olen edelleen Asta, vaikka löydät taas jonkun jolla on sama mielipide!
Mielipiteethän voivat tietenkin olla samanlaisia, mutta jos kirjoitustyylikin on samanlainen, on se mielestäni jo aikamoinen sattuma ;-)
No anyway...
Itsellä tytöt 10 ja 13 kun ero tuli.
Tyttöjen isä lähti uuden naisen matkaan.
Paljon vaikuttaa asiaan ,miten miehesi ex sinuun
suhtautuu,saattaa laittaa virheellisiä ajatuksia
lasten päähän,eikä aina edes tietoisesti.
Itse toin tyttöjeni elämään uuden mieheni ja
vähitellen,kun suurin ujous katosi on heille
tullut ihan hyvä suhde.
Nykyiseni ei tyrkyttänyt itseään kaveriksi,
vaan antoi tyttöjen itse lähestyä.
Parhaiten lähentyminen on onnistunut silloin
kun mieheni on tehnyt jotain niin mielenkiintoista,että tytötkin on halunneet
osallistua.Esim. seinän maalaukseen osallistuminen oli tosi hyvä lähentymiskeino.
Ehkä voit löytää jotain niin mielenkiintoista,
että tytöt ei malta pysyä tietsikan ääressä.
Ja sitten voisitte keksiä miehesi kanssa jotain
yhteistä tekemistä tyttöjen kanssa?
Mieheni tytön äiti taas yrittää kaikin tavoin
mollata minua tytölleen,mutta olen onnistunut
pääsemään tytön kaveriksi,ollaan mm. leivottu
yhdessä.
Iso rooli kun kuitenkin lapsen vanhemmalla,miten
hän opettaa lastansa suhtautumaan uuteen puolisoon.´
Lahjonta,uhkailu ja kiristys.... kaikki keinot
sallittuja lastenkasvatuksessa.
No älä hättäile. Tytöt, varsinkin vanhempi on vähän pahassa iässä. Nuorempi seurailee vanhemman esimerkkiä.. Ei sulla oo mittään hättää. Noinhan ne lapset ruukaa käyttäytyä, kotonaan. Istutaan, ollaan hiljaa ja varmuuden vuoksi ollaan murjottavan näköisiä. Ne on vaan olevinaan. Ehkä ne nyt vähän jännittää sinua ja ottaat tollasen roolileikin.
Ole kuin ei ne oliskaan jotenkin "omituisia" (HIH) elikkäs juttele niille sopivan tilaisuuden tullen vaikka joululahjoista? Oisko hyvä ohimennen kysyä joululahjoista jotain.. toiveita jne..? Jos ne ei vastaa niin höh mitäs sitten. Jatka jutustelua vastaile vaikka itse kysymyksiisi. Ihan tyhmänä. Kun lähdet lenkille, kauppaan, pyydä tyttöjä mukaan. Ihan pokkana. Jos ne ei halua lähteä mitäs sitten ei lähde sitten.
Tai mitäs jos pyydät tyttöjä mukaan ja lähdette valitsemaan yhdessä jonkun ihanan itkettävän romanttisen hömppä elokuvan. Pidätte tyttöjen kesken elokuvaillan, ostatte sipsejä, limpparia ja kaikkea hyvää, kysyt tytöiltä mitä ne haluaa..
Jos ne ei taaskaan halua.. eipä siinä mitään.. sitten ei halua. Kysyt seuraavalla kerralla uudestaan.
Juttele mitä sattuu, jos ne ei vastaa-älä välitä. Ei se kuule johdu sinusta. Se vaan on lapsille ominaista. Jatka vaan tutustumista ja voin vakuuttaa, että tulee se hetki kun ne alkaa vastaileen..jos ei muuten niin ainakin siksi, että saavat sinut hiljaiseksi.. (hih)
Älä jännitä tyttöjä ne jännittää sinua. Ota ne kaverina, älä luule, että sinun tarvitsee olla niille äiti. Äiti niillä on jo, mutta usko, että ne tarvitsee myös sinua. Kuulut heidän elämään hyvin oleellisesti isän avokkina.
Muistele millainen itse olit heidän iässään-se voi olla aivan hauskaa!!!
olen seuraillut tuttavieni vastaavanlaista tilannetta, ei helppo paikka, mutta jos ajatuksia heitän purtavaksi...
noi tytöt on mun mielestä jo sen ikäisiä, että osaavat itse ajatella..mutta onkohan siellä tyttöjen äiti hiukan katkerana mustamaalannut isän uutta naista..jotenkin mulle tulee mieleen?! sit toisena ajatuksena: onko tyttöjen isä ihan tyytyväinen, että mimmit istuu päivän koneella, eikä haluakaan puuhata mitään tyttöjen kanssa..
Nykyään on katsos näitä lapsia, joille ei opeteta tapoja ja tosiasioiden hyväksyntää. Minusta asiat on tehtävä lapsille alkuun jo selväksi biologisen vanhemman puolelta silläviisii, että heidän tulee kunnioittaa uutta "puolivanhempaa", eikä vain pitää tätä jonain omituisena muukalaisena tai ihmisenä, jolle ei kerrota mitään ja jota vähätellään.
Valitettvasti nää asiat menee vähän tällain: Itse olen elänyt jo pitkään avovaimoni ja hänen kaksi lastaan siinä mukana, joiden eteen olen tehnyt sen minkä ihminen voi tehdä ja ollut kaikessa positiivisessa hengessä mukana antaen viikorahaa, kuskaten ruoat jne., mutta siltikin kaikenlaisen juttelun aloittaminen täytyy lähteä minun suunnasta, jos yhteyttä haluaa pitää.