Mulle kävi tässä vähän aikaa sitten niin,että treffasin poikakaverin kanssa,ja juttelimme noin kolme tuntia. Se tuntui hyvältä,kun näin hänet,mutta hän käski minun miettiä,olisinko valmis vakavampaan suhteeseen. Kysymykseni on,että mistä tietää,onko rakastunut? onko jotain tiettyjä merkkejä,jotka kertovat rakkaudesta? asia on minulle todella uusi,kun en ole aikaisemmin ollut rakastunut,enkä seurustellut kenenkään kanssa. En oikein tiedä,mitä pitäisi sanoa sille pojalle. Mietintä aikaa mulla on jouluun saakka,ja sitten pitäisi päättää,alanko seurustelemaan sen kanssa. Miten seurustelu yleensä alkaa,ja mistä huomaa,että se muuttuu rakkaudeksi? kertokaa vaikka omia kokemuksianne,koska olen täysin kokematon näissä asioissa. Antakaa vaikka jotain vinkkejä,tai muuta vastaavaa...
rakkaus
miettivä
3346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis kukaan ei voi tietää paremmin mitä sinun tulisi tehdä, kuin sinä itse... Ja sinun ei kannata huolestua siitä, jos et tiedä, mistä tietää olevansa rakastunut, sillä jos todella rakastut, niin sen kyllä tulet huomaamaan.
Jos et koskaan aikaisemmin ole seurustellut, niin sinun ei vielä kannata miettiä rakkautta, vaan totuttelet siihen toiseen osapuoleen ensin. Vaikka seurustelisi, niin ei se aina tarkoita, että tarvitsisi olla rakastunut.
Jos pidät tästä pojasta, niin turhaan sinä mitään miettimis aikaa siinä tarvitset, oletko hänen kanssaan vai et. Jos sitä todella haluat, niin et sinä mieti vaihtoehtoja. Sinulla tuskin on mitään menetettävää...joten kannattaa kokeilla, eihän sitä muuten tiedä toimiiko juttunne. Ja jos toimii, niin se rakkaus kyllä jossain vaiheessa ilmestyy mukaan kuvioihin, jos hyvin käy. Tsemppiä (:
Kyllä rakastumisen tuntee, ihastumisen niin ikään. Ootko sä ihastunut häneen? Pörrääkö mahassa perhosia kun hän on lähellä? Itsellä rakastaminen tuntuu siltä, kun mies on poissa on ikävä, kun hän on tulossa jännittää, haluaa olla hänelle mahdollisimman hyvä, joka kerta kun näen hänet alan hymyillä ja silloinkin kun hän ei ole luonani hän tulee mieleeni jatkuvasti... =)
Minullakin oli lähes samanlainen tilanne noin vuosi sitten. Nyt se jo hymyilyttää mutta silloin itkin tietämättömyyttäni ja olin vihainen itselleni. Me kuitenkin jokainen tarvitsemme aikaa uusien asioiden edessä. Poikakaverisi (?) on reilu kun odottaa että sinä kasvat ajatukseen. Mahtavaa että otat seurustelun noin tosissaan! Mielestäni nykyään nuoriso seurustelee liian kehnoin eväin ja liian monen kanssa.