Kun taakse katsoo miten tuli elettyä, otitko ensin itsesi huomioon, sitten vasta muut. Mielestäi ihminen on itsekeskeinen, avioliitossa lapset on etusijalla ennen puolisoa sitten muu lähipiiri, minä johteisesti mennään.
Näin oon nähnyt en tiedä miten te.
Näin oon nähnyt en tiedä miten te.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oikein mukavasti on mennyt, kun on saanut olla vain Minä ja Hän.
Ei hassumpi elämä, miten jatkossa, kuka tietää mitä ihanaa on vielä edessä!
Elin muille, nyt on mnun aikani elää enemän itselleni ja ottaa itseni huomioon.
Vielä sinnitellään näin. Ens vuonna itellein.
Kyllä lapset meni kaiken edelle, sitten kumppani. Ihan kuin Kiltti tyttökin, nyt on aikaa elää itselleni. Hyvä on mieli, ei pahemmin menneet syyllistä jos ei sädekehääkään näy. Tässä ja nyt on niin hyvä.
Teen suunnitelmia itseni kannalta sopivia, puolison valinta oli minun makuun sopiva ja lapset mielyttivät minua ei niitä muuten olisi hankittu, raha mielytti joten oli käytävä töissä.
Olen elänyt itsekeskeisesti.
Kohdallani kaikki , puoliso, lapset ja itse, siis tässä järjestyksessä kulki elämäni rata,
esm. hankin vaatteet ensin lapsille ja puolisolle, sitten vasta itselle jos sattu rahaa jäämään,
kokonaisuutena hankin kaiken kotiin huonekaluja myöten,
olin se pää organisaattori, joka suunitteli kaiken matkat ja kodin hoidon sekä lasten hoidon neuvolassa / lääkärissä käynnit ,
olin aina puolison tukena jos hän tarvitsi lääkäriä,
sain tietenki vastarakkautta ja myötäelämistä kaikessa puolisoltani,
ja loppu vaihessa kun lapset oli lentäneet pesästä ja perustaneet oman perheensä,
tässävaiheessa puolisoni tärkeys orostui entisestää, hän oli maailman tärkein ihminen elämässäni,
vanhemuuten sairaus vei hänet tuonpuoleiseen
suuren surun saattelemana,
nyt olen alkanu jo pahimmasta surusta pääsemään eroon, mutta en ikinä tule häntä unohtamaan,
En ole varmaan osannut elää mallikelpoisesti. Menneisyys on takana ja ei sitä enää muuttaa voi. Nyt on käsillä tämä hetki ja päivä. Tulevaisuus on Korkeimman kädessä ja varmaan niitä virheitä jatkossakin tulee. Olen armollinen itselleni. Kun yrittää parhaansa, niin se riittää.
Kyllä itseäänkin pitää ajatella, ei elämässä selviä muuten. "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi". Marssijärjestys ajankäyttöni suhteen on nykyään lapset, suunnistus, muut asiat. Tietyssä elämänvaiheessa lapsien on oltava etusijalla, koska eivät selviä yksin. Puolisoni kanssa puhuimme asiat niin silloin ennen.Luoja on järjestänyt asiat niin, ettei minun tarvitse miettiä kumpi on tärkeämpi lapsenlapsi vai miesystävä. Jälkimmäinen lensi pois runsas vuosi ennen lapsen syntymää. Melko lyhyen yhteiselon aikana ehdimme kokea perhejuhlista melkein kaikki muut paitsi ristiäiset ja nekin olivat lähellä.
Onko tuohonkaan mitään yhtä ainoaa suoraviivaista linjaa. Etusijalla on aina se, joka sitä eniten tarvitsee. Itse kai sitä on pohjimmaltaan itseään lähinnä, mutta tarpeen vaatiessa unohtaa itsensä toisten hyväksi.
Aika isosti olen ottanut muitakin huomioon, en kuitenkaan ole unohtanut itseänikään.
Olen sitä mieltä, että, jos itsensä vallan unohtaa, ei ole mistä toisille antaa.