Usein yli kolmikymppisen naisen kuulee sanovan, että biologinen kello alkoi tikittää. Minulla ei tikittänyt kun täytin 30, ei edes silloin, kun täytin 40. Ajattelin, että eipä sitä "biologista kelloa" taida jokaisella ollakaan.
Kunnes täytin 41... Paras ystävättäreni, vuotta minua vanhempi oli neljättä kertaa raskaana, niin jopa alkoi minuakin kiinnostaa. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Parin kuukauden päästä kuukautiset jäivät pois, mutta eivät suinkaan raskauden takia, vaan menopaussin.
Perjantaina sain kuulla gynekologilta shokkiuutisen: munasarjoissa ei enää mitään aktiviteettia, kohdun ja emättimen limakalvot surkastuneet, FSH-arvo järkyttävän korkea. Vielä keväällä hän nauroi minulle, kun ehdotin leikilläni vaihdevuosia diagnoosiksi, silloin ei mitään näitä rappeutumismuutoksia ollut havaittavissa, kuukautiset pelkästään muuttuneet epäsäännöllisiksi ja luulin sen johtuvan pelkästään ankarasta stressistä.
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Aika julmaa kohtalon ivaa, sillä en opiskelu-ja työkiireiden takia ollut ehtinyt vielä edes ajatella haluanko ikinä lapsia vaiko en, eikä "sitä oikeaa" isäehdokastakaan ollut (vielä)löytynyt. Olin vaan aina ajatellut, että olen liian "nuori" ottamaan vastuun uudesta yksilöstä.
Tarinan opetus: biologinen kello oli sittenkin olemassa, minullakin.
Kunnes täytin 41... Paras ystävättäreni, vuotta minua vanhempi oli neljättä kertaa raskaana, niin jopa alkoi minuakin kiinnostaa. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Parin kuukauden päästä kuukautiset jäivät pois, mutta eivät suinkaan raskauden takia, vaan menopaussin.
Perjantaina sain kuulla gynekologilta shokkiuutisen: munasarjoissa ei enää mitään aktiviteettia, kohdun ja emättimen limakalvot surkastuneet, FSH-arvo järkyttävän korkea. Vielä keväällä hän nauroi minulle, kun ehdotin leikilläni vaihdevuosia diagnoosiksi, silloin ei mitään näitä rappeutumismuutoksia ollut havaittavissa, kuukautiset pelkästään muuttuneet epäsäännöllisiksi ja luulin sen johtuvan pelkästään ankarasta stressistä.
En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Aika julmaa kohtalon ivaa, sillä en opiskelu-ja työkiireiden takia ollut ehtinyt vielä edes ajatella haluanko ikinä lapsia vaiko en, eikä "sitä oikeaa" isäehdokastakaan ollut (vielä)löytynyt. Olin vaan aina ajatellut, että olen liian "nuori" ottamaan vastuun uudesta yksilöstä.
Tarinan opetus: biologinen kello oli sittenkin olemassa, minullakin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosi ikävä kuulla, että aika pääsi karkaamaan noin.
Taisin sittenkin tehdä oikeinpäin kun ensin lapset ja sitten opinnot. Ei tällä mitään uraputkea luoda, mutta ei mun arvoissa tunnu missään. Oletko ajatellut /selvitellyt adoption mahdolisuutta?
Äitini väläytti heti adoption mahdollisuutta, kun kerroin hänelle, että lapsenlapsia ei nyt sitten tulekaan. Taidan kyllä olla liian vanha adoptoimaan, mitä olen niitäkin palstoja lukenut, eikä adoptio oikein tunnu minulle hyvältä ratkaisulta. Oma lapsi on aina oma lapsi.
Mulle lasten saanti ei ole ikinä ollut mikään pakonomainen juttu, muutenhan olisin varmaan jo lapsia tekaissut vaikka kenenkä suht sopivan uroksen kanssa, kuten ystävättäreni,jolla olla lapsia kolmen eri miehen kanssa, yhdenkään kanssa ei ole ikinä ollut edes kihloissa. Hellyyden ja hoivaamisen tarpeeni täyttävät lukuisat lemmikkieläimeni ja hoiva-alan työni.
Mutta nyt kun lapsen saamisen mahdollisuus on lopullisesti poissa kuvioista, tuntuu masentavalta. Ikään kuin minulta olisi viety itsestäänmääräämisoikeus. Tuntuu myös epikseltä, että menopaussi tuli näin nuorena; tässä iässähän aika moni nykyään saa ensimmäisen lapsensa. Jos olisin viisikymppinen, niin tajuaisin toki, ettei minulla olisi ilman vaihdevuosiakaan realistista mahdollisuutta synnyttää lasta.
Multa aika loppui kesken kai lähinnä sen takia, etten ollut ehtinyt tavata isäksi kelpuuttamaani miestä. Kriteerini ovat olleet korkealla.Tai muutamiin hyviin ehdokkaisiin olen kyllä elämäni aikana tutustunut, mutten päässyt heidän kanssaan sänkyyn. Eivät olleet tykänneet minusta siinä mielessä. Mulle on ollut tärkeää, että isäehdokas on sellainen, joka ottaa omalta osaltaan täyden hoitovastuun, on hyvä peuhaamaan pienten lasten kanssa ja on olemukseltaan sellainen mies, jota pystyn rakastamaan ja kunnioittamaan koko lopun ikäni tapahtuipa elämän myrskyissä mitä tahansa. Yksinäisenä naisena en ikinä voinut kuvitella lasta tekeväni. Enkä olisi itsekkäästi halunnut vain yhtä lasta omia tarpeitani tyydyttämään, vaan lapsellani olisi ilman muuta pitänyt olla mahdollisuutta saada myös sisaruksia.
Kuluvan viikon aikana olen miettinyt myös, miten hedelmällisyyteni loppuminen vaikuttaa loppuelämäni miessuhteisiin. Hyvä ystävättäreni tokaisi, että mitäs tuosta, sun ikäiset miehet ei niin enää lapsia halua tai lapset on jo tehtynä. Mutta samassa muisti sitten jatkaa, että ai niin, mutta sähän tykkäätkin niistä nuoremmista... Niinpä niin. Tunnen itseni henkisesti alle kolmekymppiseksi ja ulkoisestikin näytän ikäistäni nuoremmalta, niin miksi olisin tekemisissä ukkoutuneiden miesten kanssa, jos nuoriakin kerran saa? Muutenkin tuntuu vieraalta ajatukselta seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia jonkun toisen kanssa. Miehet ovat taipuvaisia mun havaintojeni mukaan olemaan uskollisia lastensa äidille.
Jos tällä hetkellä tasan tarkkaan tietäisin aikaa muutaman vuoden eteenpäin, että en todellakaan tule enää tapaamaan isäksi sopivaa ja halukasta miestä, niin ajattelisin tietenkin vaan, että so what, eipä tarvi enää kysyä ennustajalta, tulenko saamaan lapsia vai en.
Mun tuurillani tietty pikapuoliin tapaan aivan ihastuttavan, hellyyttävästi lapsia toivovan, itseäni nuoremman miehen...Minä kun olen lämmin, empaattinen ja äidilliseltä vaikuttava ihminen, johon on helppo rakastua ja jonka useampi mies menneinä vuosina olisi valinnut lastensa äidiksi.
Miten korkea FSH-arvosi oli? Itse olen 43-vuotias ja 2½ vuotta sitten mitattu FSH 13 eli koholla. Olen syönyt 4 kuukautta Clomeja sekä Lugesteronia - tuloksetta. Edessä on yksityisklinikalle meno ja todennäköisesti IVF, JOS se on vielä mahdollista. Hormoonikuurien aikana minulla on ollut todella pahoja vaihdevuosioireiden kaltaisia yöllisiä hikoiluja (pää märkänä) ja päivällä kuumotusta. Vatsa on pömppö ja paino noussut.
Odotan kauhulla uuden FSH:n tulosta ja odotan sitä kuin tuomiota.
Viime marraskuussa määritetty FSH-arvoni oli 53 eli mielestäni ihan pelottavan korkea elikkä viittaisi erittäin pahasti vaihdevuosi-mahdollisuuteen.
Normaali FSH-arvo vaihtelee kuukautiskierron vaiheesta riippuen välillä 2-24 ja ainoastaan luteaalivaiheessa (=aika, jolloin munasarjassa on toimiva keltarauhanen) 13 on koholla oleva arvo. Yli 30 oleva arvo viittaa vaihdevuosiin.
Pahalta siis minun kannaltani vaikuttaa, mutta olen menossa uusiin tutkimuksiin ensi kuussa ja katsotaan, mitä tuloksia sieltä tulee.