Tunne on jotain ihan kamalaa...
jokin aika sitten sain tietää koirallani olevan sokeritauti, se oli kauhea järkytys. aloitimme lääkityksen vaikka sitäkin jouduttiin miettimään pitkään. Oikeaa lääkemäärää ei tahdo oikein löytyä. koirani on väsynyt, ei enään se ihana koira joka ennen oli, reipas ja seuraa pitämässä. nyt hän makaa röhnöttää nurkassa, nousee vain kun pitää antaa lääke piikki tai on ruoka-aika.
Tämän lisäksi hänellä on rasvapatteja, joista yksi puhkesi. Hän joutui leikkaukseen. patti oli tulehtunut ja mätä oli levinnyt kylkiin. kyljet ovat todella arat. hän sai lisää lääkkeitä. mielessä alkanut käymään että hänen ehkä parempi poissa :,( tuntuu kamalalta ees ajatella sitä. mutta tänään kävi jotain sellasta mikä sai todellakin miettimään että pitäisi varmaan antaa hänen mennä... hänellä on niin paljon kipuja ja lääkkeitä jonka takia näyttää kun hän olisi jossain muualla..
Hän sai kauhean kohtauksen päivällä, en ole koskaan pelästynyt niin, soitin lääkäriin ja juoksin apteekkin hakemaan lääkettä joka sai koirani rauhoittumaan.onneksi.
ihan kyynel tulee poskelle kun tätä kirjoitan. miten paljon kiintyykään, onhan hän paras kaverini, jonka ei pitänyt koskaan jättää...
tämän illan aijon vaan viettää koirani kanssa
jokin aika sitten sain tietää koirallani olevan sokeritauti, se oli kauhea järkytys. aloitimme lääkityksen vaikka sitäkin jouduttiin miettimään pitkään. Oikeaa lääkemäärää ei tahdo oikein löytyä. koirani on väsynyt, ei enään se ihana koira joka ennen oli, reipas ja seuraa pitämässä. nyt hän makaa röhnöttää nurkassa, nousee vain kun pitää antaa lääke piikki tai on ruoka-aika.
Tämän lisäksi hänellä on rasvapatteja, joista yksi puhkesi. Hän joutui leikkaukseen. patti oli tulehtunut ja mätä oli levinnyt kylkiin. kyljet ovat todella arat. hän sai lisää lääkkeitä. mielessä alkanut käymään että hänen ehkä parempi poissa :,( tuntuu kamalalta ees ajatella sitä. mutta tänään kävi jotain sellasta mikä sai todellakin miettimään että pitäisi varmaan antaa hänen mennä... hänellä on niin paljon kipuja ja lääkkeitä jonka takia näyttää kun hän olisi jossain muualla..
Hän sai kauhean kohtauksen päivällä, en ole koskaan pelästynyt niin, soitin lääkäriin ja juoksin apteekkin hakemaan lääkettä joka sai koirani rauhoittumaan.onneksi.
ihan kyynel tulee poskelle kun tätä kirjoitan. miten paljon kiintyykään, onhan hän paras kaverini, jonka ei pitänyt koskaan jättää...
tämän illan aijon vaan viettää koirani kanssa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuule,vaikka tuntuu kauhealta ajatus lopettaa paras ystävä, niin koiralle tuossa tilassa se on paras ratkaisu. Meidän koira oli 6-vuotias, sillä todettiin kasvain mahassa ja se oli tosi sairas kaksi viikkoa. Sääliksi kävi kun näki toisen tuskan, vietiin se lääkärille ja lääkäri nukutti sen ikuiseen uneen noin viikko sitten. Ikävä jäi jäljelle, mutta muistot kultaavat sen, ja sinäkin kestät ne ikävät hetket,olen siitä varma.
On todella kamalaa menettää koira ja mikä tahansa rakas.. Itse taannoin menetin 4 kuukautisen koiran pentuni kun sillä todettii synnynnäinen sairaus. Kiinnyin siihen kovasti ja kun tuo hetki tuli niin yllättäen kun se piti lopettaa, tuntui todella pahalta. Mutta tiedän ainakin, että se ei enää tunne kipuja..
Tänään lähti pieni kultani pois, parempaan paikkaan
Otan osaa! Nyt on tosi vaikeata pari päivää, mutta usko pois, kahden viikon päästä on jo helpompaa. Hiljaistahan se on ja paljon muistoja jotka muistuttavat sinua hyvästä kaverista. Mutta, me selviämme tästä ! Ja koirillamme on nyt hyvä olla,lohduta sillä.
Otan osaa suruusi. Jos se nyt yhtään tässä tilanteessa lohduttaa niin kerron sinulle meidän tarinamme.
Lapsuudenkodissani ei ollut koiraa. Olisin tahtonut sellaisen. Aikuisena aloin seurustelemaan ja nykyinen aviomieheni, silloinen poikaystäväni omisti Arttu-nimisen Rottweilerin. Hän teki minulle selväksi, että jos rakastat minua rakasta myös koiraani. Olin onnesta soikeana, poikaystävä ja koira, unelmien täyttymys.
Ehdimme asua saman katon alla noin 1,5 vuotta kun Artulla todettiin syöpä suun alueella. Seuranta alkoi toukokuussa ja sitten syyskuussa päätös oli tehtävä. Arttu oli lopetettava. Se miksi teimme sen niin nopeasti oli, että kaverilla oli enemmän hyviä päiviä takana kuin edessä. Lopetettaessa Artulla oli ikää 9 vuotta.
Arttu oli ensimmäinen koirani. Saimme ystäviemme kautta Artulle hyvän hautapaikan ja seuraavien päivien aikana olo oli todella tyhjä.
Näistä tapahtumista on kulunut aikaa neljä vuotta. Artun muotokuva on seinällä pianon yläpuolella. Nyt sitä kuvaa pystyy katsomaan ja muistelemaan nauraen kaikkia Artun tekemiä toilailuja ja töllöntöitä. Ja niitähän riittää.
Aika kultasi muistot. Ehkä se kultaa sinunkin muistot.
Itkin kun luin runosi. itselläni on 3kk vanha seropinarttu ja tuon tarinasi jälkeen aloin ajattelemaan että mitä jos menetänkin tuon tytön. on se rakkaaksi tullut.. Voimia sinulle sinne.
Ulkona satoi lunta, näinkö unta?
Pieni hiutale taivaalla lenteli,
sylissään taikaenkeli.
Kädessään rakkautta, lämpöä, voimia kantoi,
rakkaalta ystävältä terveisiä antoi.
Otan osaa suruusi. Tasan viikko sitten äitini soitti minulle hysteerisenä,että meidän Pipsa kaatui lenkillä eikä enää noussut. Puhelimessa tunteeni ei ollut paha mutta kun näin koirani ruumiin lumikolassa peitolla peitettynä. Putosin polvilleni ja kyyneleet valuivat noroina poskiani pitkin. Tuntui niin epäreilulta, että Pipsa lähti niin yllättäen. Pipsa oli 9-vuotias rottweiler naaras joka suoritti oman elämän tehtävänsä erinomaisesti.