Meidän kolmevuotias (2v. 8kk) tyttö ei puhu eikä oikeen reagoi puheeseen. Pitää kyllä omaa meteliään, muttei juurikaan puhu. Ainoat sanat ovat kakka, pappa ja äiti. Niitäkin kuulee nykyään yhä harvemmin. Hän ei myöskään reagoi omaan nimeensä mitenkään. Jos kutsun häntä nimeltä, hän ei edes käännä päätä, aivan kun ei kuulisi.
Kaksivuotis neuvolassa sanottiin ettei ole syytä huoleen, katsotaan vuoden päästä uudestaan uudelleen. Joko nyt olisi syytä huolestua puhumattomuudesta? Silmät myös ikään kuin pyörivät päässä? Pitäisikö epäillä autismia?
Kaksivuotis neuvolassa sanottiin ettei ole syytä huoleen, katsotaan vuoden päästä uudestaan uudelleen. Joko nyt olisi syytä huolestua puhumattomuudesta? Silmät myös ikään kuin pyörivät päässä? Pitäisikö epäillä autismia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suosittelen, että viet lapsen lääkäriin pikaisesti. Et sinä yksin miettimällä sitä asiaa selvitä. Ja jos neuvolassa sanottiin, että katsotaan ensi vuonna, niin minä en ainakaan hyväksyisi moista vastausta. Vaatisin päästä lisätutkimuksiin !!!
toivottavasti et ole odotellut ja ihmetellyt monta viikkoa. lapsi ei todellakaan ole normaali. mielestäni tulee heti toimia jos itsestä edes vähän tuntuu siltä, että lapsessa on jotain vialla.
eikö tutut ole mitään kommentoineet tai kehottaneet viemään lasta tutkimuksiin? taitaa olla provo, koska koko homma kuulostaa liian vastuuttomalta ja oudolta.
pyysin päästä 2v neuvolassa puheterapiaan. Kävimmekin lääkärin tykönä myöhemmin lähetettä pyytämässä. Oltiin viikko neurologian osastolla tutkimuksissa ja diagnoosi oli: kehityksen viivästymä autismin piirteet. Poikamme ei myöskään puhu kuin 5-6 sanaa ja nekin harvoin ja väärissä tilanteissa. Ei tunne kuulevan välillä mitään, huomion herättäminen äärimmäisen vaikeaa yms. Lapsellasi voi olla myös kuulossa vikaa, oletteko huomanneet siinä mitään ongelmaa? meidän poika reagoi esim. mainosten alkamiseen tv:ssä joten siinä meillä ei vikaa ole, kävimme kuulotutkimuksissakin. Jos neuvolassa ei ala millekään varaa aika omalle lääkärille ja kerro huolesi ja vaadi päästä tutkimuksiin!!!
En ole vastuuton, enkä ole istunut monta viikkoa miettimässä onko lapsessa jotain vikaa. Olen yksinhuoltaja ja kyseessä on ensimmäinen lapseni. Lapseni hoitaja mainitsi viime viikolla, että on hieman huolissaan tyttäreni kehityksestä ja, että hänestä tyttäressäni on joitakin autistisen lapsen piirteitä. Kuuloa olen tarkkaillut jo pitempään ja tullut siihen tulokseen ettei siinä voi olla ainakaan paljon vikaa, koska tyttäreni pelästyy äkillisistä äänistä. Puheen viivästymän olen ajatellu johtuvan liian vähäisestä puheen kuulemisesta. Elän tyttäreni kanssa kahden ja olen yrittänyt puhua hänelle paljon. Tyttäreni ei myöskään ole ilmaissut ymmärtämättömyyttä. Hän tietää kuka olen, hymyilee, nostaa käsiä syliin haluamisen merkiksi, syö hyvin ja kasvaa muuten normaalisti.
En myöskään koe itseäni vastuuttomana, koska olen toiminut vain neuvolan ohjeiden mukaan. "katsotaan ensi vuonna". Nyt kuitenkin soitin lääkärille ja meillä on perjantaiksi aika terveyskeskukseen. Katsotaan mitä mieltä lääkäri on.
hyvä kun olet varannut lääkäriajan, eiköhän asia ala selvitä. kerro sitten miten asia alkaa edetä.
Minä tiedän jo kolme perhettä, joissa on ollut mukamas "autistinen" lapsi... Niinpä niin, liimakorvahan sieltä on paljastunut! Otappa asia esille kun käyt lääkärissä! Onnea matkaan.
Liimakorvan syntymiseen vaaditaan aika monta korvatulehdusta, joten on aika outoa, että sitä ei asiantuntija heti epäile. Ja jos maallikot epäilevät autismia, se on yhtä tyhjän kanssa.
korvatulehduskierre ei todistetusti ole lainkaan välttämätöntä, tärkeämpää on sisäkorvan rakenne; osan mikä ei tärykalvon takaa näy. Ja kyllä mallikkokin tajuaa jos jotakin on vinossa, diagnoosin teko jätetään asiantuntijalle, arvailuja saa kylläkin esittää.
VAADI HYVÄÄ HOITOA!!!
liimakorva voi aiheuttaa lapselle puheen viivästymistä ja sanojen oikein lausumisongelmia. Oma poikani kärsii liimakorvaongelmasta. liimakorva ei tarvitse synytyäkseen korvatulehduksia. Omalla pojallani tulee kyllä korvatulehdus korvan tukkeutuessa, mutta korva ei tule kipeäksi, jolloin asian voin vain huomata silloin kun hän ei kuule oikein hyvin tai lääkäri toteaa korvan olevan tulehtunut. Jos lapsesi yskii pitkäaikaisesti on se yleisin ja selvin merkki liimakorvatulehduksesta joka ei aiheuta kipua. Voimia sinulle äitiliini tyttäresi kanssa ja älä turhaan ressaa, asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.
Minä epäilin jo, kiitos huolestuneisuuden ja internetin :D jonkunlaista autismia ylikeskittyneisyyden ja puheenkehityksen hitauden kanssa, kun lapsi on muuten älykäs ja lahjakas tapaus... eilen todettiin liimakorva (poika on vähän alle 3 v). Parin viikon päästä putkitetaan. Ja jo loppui äidin ihmettely... hitto mtien voi oireilu istua hyvin kahdessa noin erilaisessa asiassa! :D
Iso helpotus.
***