Kun noi markkinat on pienet otetaan tyyppi mikä tuntuu *ihan kivalta*, roikutaan siinä ihan vaik hampaat irves ja mielenterveyden uhalla kun ei yksinkään uskalleta olla.annetaan sen tyypin latistaa oma persoona himmeeks entisestä, muututaan hajuttomaks ja näkymättömäks, lihotaan, hautaudutaan nysväämään kaksistaan ettei kukaan tuu väliin.kuollaan sisältä.se henkisesti musertavampi nujertaa toisen persoonan liekin.onko tää kuin yleistä meikäläisillä?
tyypillistä lesbolle?
upsidedown1
25479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
On
Taitaa olla joo, valitettavasti. Itsekkin huomaan olevani liukumassa vähän saman suuntaiseen tilaan. Joskus olisi vaan parempi jatkaa pelkkinä ystävinä, jos se on ylipäätään mahdollista eron jälkeen. Tai sitten yrittää yhdessä puhaltaa lisää happea hiipuvaan intohimon liekkiin.
Ihan samaa meininkiä heteroilla. Ollaan niin peloissaan yksin oloa tai jäämistä että otetaan kiinni mistä saadaan. Erotaan sit nelikymppisenä kun on hankittu ne muksut ja kyllästytään esittämään parisuhdetta. Toisaalta, koska en ole virallisesti tavannut(tietäen) lesboa elämäni aikana tai ollut "piireissä" niin en minä tiedä mikä meno siellä on. Olisin kaikista kiinnostunein tapaamaan ne lesbot, joita ei millään tunnista ja jotka eivät pidä ääntä itsestään...
Mä en ainakaan tyydy kehen tahansa. Haluan jonkun, jonka.. no, jonka oikeasti haluan! Eihän se nyt olisi reilua sitä toistakaan kohtaan olla hänen kanssa ns. half-heartedly.
Tällasille ihmisille, joilla on aina ihan pakko olla JOKU, haluaisin sanoa että opetelkaa seisomaan omilla jaloillanne. Älkää olko suhteessa vääristä syistä. Kunnioittakaa itseänne ja sitä toista ihmistä sen verran.
Samaa mieltä! Kokemuksen kautta, ei kannata olla ihan kenen kanssa tahansa ihan vaan sen takia, että ei ole yksin tai se on laastari, ehkä hetken hupina menee vielä, mutta pidemmän päälle on todella rasittavaa ja ikävää, ihan molemmille osapuolille!
Olen myös samaa mieltä noin laastari suhteet eron jälkeen ei toimi, tai toimii pienen hetken jonka jälkeen niistä tulee vain harmia.
Parempi on olla hetki tai pidempi hetki ihan yksin tai ystävien kanssa ja odottaa aikaa parempaa.:)
Mitä jos se laastarisuhde on tuntunut alkumetreillä juuri oikealta, upealta?
Vaikka vuosia, suhteita ja näkemystä on itsellekin kertynyt, pelkään että olen kuitenkin sortunut laastarisuhteeseen, illusioon täydellisestä suhteesta kuihtuneen ja jo päättyneen parisuhteen jälkeen.
No, eihän siinä mitään ongema pitäis olla jos laastari on tuntunut siltä oikealta. Useimmiten se laastari ei tunnu oikealta, pelkältä laastarilta vain...
Voihan se oikeakin löytyä laastari suhteesta kuka sen tietää, kun se kolahtaa niin se kolahtaa. Siihen tarvitaan vain kaksi oikeaa henkilöä joiden kemiat kohtaavat.
Joskus on kuitenkin hyvä ottaa aikalisä ja miettiä omaa itseään. Kyllä elämä tuo eteen uusia haasteita, näin minä uskon.
Viikkoa ennen juhannusta tyttöystäväni tunnusti valehdelleensa minulle koko suhteen ajan rakastavansa minua koska pelkäsi olla yksin ja jäävänsä vanhaksipiiaksi. Parisuhteessa olo oli kuulemma "sosiaalisesti hyväksytympää" kuin olla kolmikymppinen sinkkunainen.
Ongelma oli kuulemma myös se että minä en tehnyt häntä onnelliseksi, ikäänkuin omasta onnestaan voisi sysätä vastuun jollekin toiselle. minä ajattelen että onnen voi jakaa
Minä jouduin muuttamaan lasten kanssa pois yhdessä hankitusta asunnosta ja nyt koetan rakentaa elämääni jotenkin kasaan. Taistelen masennuksen kanssa ja herään aamuisin omaan huutooni.
Hän puolestaan etsii itselleen seuraa netin deittipalstoilta
Eli onnea vaan seuraavalle.
Eikä se sammutettu tajua sitä itse !turtuu ja tottuu siihen !
Kamalaa kun naisesta tulee häntäheikki .
Markkinat on pienet, se on totta.
Toisaalta riippuu siitä, mitä markkinoilta hakee. Ainahan siellä on tarjolla kaikenlaista, vaan kun ei kelpaa kuka vaan, jos totta puhutaan.
Luulen, uskon ja väitän, että toi yksin olemisen sietämätön keveys koskettaa vain heikon itsetunnon omaavia ihmisiä.
Nuorempana joo - nysväämisen tarve oli suuri.
Nyt kun ikää on sen verran komeasti, niin kohillaan oleva itsetunto peittoaa mennen tullen muutaman lisäkilon.
Eli samma suomeks!
Vaikka olisi planeetan rumin ja karsein, nörtein ja juntein, niin itseään arvostaa sen verran paljon, ettei heittäydy koskaan epätoivoiseksi ja ota ensimmäistä vastaantulijaa pelkän ottamisen ilosta :)
Minkälainen nainen sua sitten kiinnostaisi?Ilmeisesti ainakin itsetunto pitäis olla kohillaan:)
No vähimmäisvaatimus lienee usealla meillä se, että omaa terveen itsetunnon. Kukaan ei tässä iässä jaksa tieten tahtoen alkaa ketään perässä vetämään.
Ylämäkiä tulee joo, se on eri juttu :)
Jos on varma itsestään ja perusasiat kondiksessa eikä haeskele itselleen "omaishoitajaa", niin hyvin on pullat uunissa :)
Mun vahvuudet ei näy erikoisemmin päällepäin ja ei ne valkene kaikille ihmisille pintapuolisessa tutustumisessa, koska ne on hyvin piilotettu. Jos joku nainen tykästyy muhun,siitä huolimatta, niin hänen on oltava jotenkin valtavirtauksesta poikkeava ja mulle sopivaa ainesta. En jättäs kivee kääntämättä ja tarkemmin tapaukseen tutustumatta. Tietenkin pitäs olla vapaa.
Itse piirejä sivusta seuranneena, 8 vuotta parisuhdetta takana. Meillä ei ole yhtäkään tuttua paria joka olisi ollut yhtä kauan/kauemmin yhdessä kuin me. Ei heteroita eikä homoseksuaaleja. Useat on ehtineet kihloihin, hommaamaan lapsia, jotkut naimisiin, monet jo eronneetkin. Tietyt ja samat tyypit edelleen seilaa suhteesta seuraavaan, aina ne kestää korkeintaan 2 vuotta, kamalaa draamaa, ja pienistä piireistä silti löytyy muka uusia potentiaalisia kumppaneita.
Omasta jos ero joskus tulisi, en ottaisi ketään piireissä pyörivistä, so far olen vain yhden toisen naisen tavannut, piirien ulkopuolelta, jonka kohdalla voisin kuvitella kääntäväni toisenkin kortin.
Mun on aivan käsittämättömän vaikea ymmärtää, miten nää emännät oikeasti voivat seurustella toinen toistensa exien kanssa ristiin rastiin ja vaihtaa lennossa kolmanteen. Oksettavaa. Panna nyt jotain ex-parhaan kaverin ex-muijaa tai exän nykyistä sen exän selän takana. Siis yök, niin kieroutuneen härskejä noi kuviot.
Noh, aina sitä silti vaan jaksaa toivoa ystävilleen parasta, että löytäis sen oikean. Ekaksi monen vaan pitäisi oppia elämään ittensä kanssa, tulla sinuiksi oman minuutensa kanssa, eikä pakoilla sitä omaa huonoa itsetuntoa parisuhteisiin, riippuvaisuuteen siitä, että kunhan edes joku kertoisi että "kelpaat".
Niin miten sitä suhteen laatua sitten mittaa. Mun parhaimmat suhteet tähänmennessä olivat kestoiltaan 7vuotta ja
4 kuukautta.
Aivan. Suhteen pituus ei ole sama kuin suhteen laatu. Kahden viikon mittainen suhde voi olla laadukkaampi ja onnellisempi kuin 10 vuoden riitaisa, onneton, epätyydyttävä, tylsähkö (kulissi?)suhde.
Mitä oksettavaa siinä on? Jos ei ole enempää naisia niin näinhän siinä käy exät on aina jonkun exiä. Voit sä silti valita myös yksinäisyydenkin. Kukin tyylillään.
Haluaako kukaan oikeesti kyläluudan ? Ei sitä vaan voi arvostaa ihmistä joka on naiskennellut siel sun tääl . Vähän aikaa voi mennä niinkuin narkkarilla seksi mutta sit vaan huomaa että voi tsiisus toihan on ihan irti elämästä - baarikavereta vaan ja duuni jota inhoaa . Ja aina haku päällä . Niin tartteekin terapeutin eikä rakastavaa ihmistä .
Mitäs ne duuniasiat niihin naiskenteluihin liittyy? Luulisi olevan jokaisen oma asia mitä vapaa-ajallaan tekee (vaikka sitten naiskentelis kaiket vapaa-ajat).
En vois kuvtella koskevani kenenkään kaverin eksään...
Ai, sulla lienee sitten erilaisia kavereita, kun ite oot.
Mun kavereitten exät on ollut melkosen hyvii tyyppejä.
Tietty jos on nuori ja luuhaa kavereitten kanssa viikottain, niin sillon voi tulla eturistiriita ja pahaa mieltä, jos jonkun exän nappaa.
En oo huomannu ettää ois tyypillistä just lesboille.