Ristilukki

sieltä löytyy alkuperäinen sävellaji kyseisestä kappaleesta ja sanat alkuperäiskielellä eli ruotsiksi sekä teksti löytyy myös suomeksi. Kipin kapin kirjastoon. :)

Sången om korsspindeln

Bak villande skog på en grönskande slätt,
där solskenet gassar så hett,
där sitter en spindel så svart och så stor
i gräset och stirrar och glor.
Han solstrålar fångar och tvinnar och gnor
och spinner till mörker och knyter ett flor
så starkt och så tätt,
så luftigt och lätt,
i dess maskor han fångar var levande själ
och pinar och plågar ihjäl.

Och solen hon bleknar, och ljuset så matt
det slocknar i svartaste natt.
Och mänskorna vandra omkring utan själ
men finna sig fram lika väl.
De tycka att mörkret är ljust som en dag
och mörkrädda bli, när det ljusnar ett tag
och gömma sig väl,
och drömma sin själ,
så stark och så fri. När de vakna från det
de tro att de somna så sött.

Men spindeln han spinner så arg i sitt sinn'
- en själ kan han ej fånga in.
Den själen går fri genom tidernas varv
från hjälte till hjälte i arv.
Och maktfulla gör dem och bringar dem nöd
och ära och nesa, - och seger och död,
och pina och blod
för mandom och mod. -
Ty alla de strida mot spindelens nät
och alla de falla på det.

http://www.recmusic.org/lieder/get_text.html?TextId=12487

Sibelius sävelsi musiikin ystävänsä, ruotsalaisen kirjailija Adolf Paulin (1863 - 1943) näytelmään Kung Kristian II (Kuningas Kristian II), jonka ensiesitys oli 1898 (arvatenkin ruotsiksi).

Yksi suomenkielinen sanoitus on Armas Einar Leopold Lönnbohmin (Eino Leino, 1878 - 1926) kynästä. Se ei ole se, mitä kuulee laulettavan. Eikan suomennos tässä:

Ristilukin laulu

Aho vihreä paahteessa auringon
salon harhaisan helmassa on,
siell' istuvi lukki niin musta kuin yö,
vain vaaninta häijyllä työ.
Kas, auringon välkkeitä väijyvi tuo,
ne kelmeiksi kehrää ja verkon hän luo
niin voimallisen,
ah, niin kevyen,
min silmuihin sielut hän pauloo ja lyö
ja kiusaa ja surmaa ja syö.
Ja valkeus ja päivä niin valjuksi käy,
yli maailman yö pimentäy,
siell' ihmiset sieluttomat haparoi,
mut toimehen tulla he voi.

Yö heistä on kirkas kuin huomenen koi,
mut huomen jos koitti, se yönpelon toi,
he aaveilevat,
he haaveilevat
kuin henkensä vankka ja valtava ois,
ja hukkuvat, nukkuvat pois.
Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa;
ei sielua yhtä hän saa,
halk' aikojen astuu se seppelepäin,
käy urholta urholle näin,
se valtikan heille ja herruuden suo
ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo
ja tuskan ja yön
vuoks sankarityön,
kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo,
ja kaikilta hurmeen hän juo.

http://www.saunalahti.fi/~kenkiee/eikka/leirival.htm

Voisiko se tunnetumpi suomenkielinen sanoitus olla Sibeliuksen itsensä väsäämä, kun hakuteoksissa mainitaan aina vain Sibeliuksen ja Paulin nimet?
http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/nayttamo_kungkristian.htm

Kaikenlaisia laulutekstejä voi hakea Sibelius-Akatemian Laura-laulujen suomennostietokannasta osoitteesta www.siba.fi/laura
sekä
www.recmusic.org/lieder

Käykää katsomassa.

Kyselit Sibeliuksen Laulu ristilukista - kappaletta. Toivelaulukirjan sijasta neuvoisin etsimään esim. Kokoelma suomalaisia yksinlaluluja -vihoista, en muista minkä numeroisessa se on, mutta kirjaston täti varmasti auttaa (esim. Töölössä on hyvä musiikki(nuotti)osasto, vaikkakin suppea) vaikka en siis tiedä mistäpäin Suomea etsit. Nimittäin tällä tapaa löytyisi se 'oikea nuotti', koska valitettavasti toivelaulukirjan sovitukset on usein niin yksinkertaistettuja että koko hieno biisi vesittyy. Tässä nimenomaisessa laulussahan on hienot introt ja välisoitot pianolla, niitä tuskin löytyy toivelaulukirjan versiosta.

Suuri toivelaulukirja nro. 11 tai 8.

Tuoll korpien kätkössä ruohikko on ja loisteessa siell auringon, käy lukki niin suuri ja musta kuin yö, se saalistaan vaanii ja syö. Säde päivän sen vangiksi väijyen käy, kun iltaisin verkkonsa taa hämärtäy. Mut tullessa yön, hän alkavi työn, joka ainoan sielun hän vangita voi, ja piinaten surmaa ne noin.
Ja aurinko sammuu, sen kehrää ei näy, se yön ikihelmahan käy, ja ihmiset sielutta harhailevat, vain tuntien tiet avarat. Yön hehku on heistä kuin alkava koi. He säikkyvät, kerran jos valjeta voi. Vaan rientäen pois, näin eivätkö ois, ikivapaita, unta kun nähneensä vaan he luulevat nukkuessaan.
Mut lukki se punovi paulojaan ain, yks sielu ei lannistu vain. Se sielu käy vapaana aikojen taa, sen sankarit perinnöks´saaVaan mainetta mahtia heille se tuo, mutt lepoa rauhaa se koskaan ei suo,. Se sankari on, joka ain kuolohon lukin verkkoja vastahan taistella voi. Sillä kaikki he kaatuvat noin..
Tässä koko juttu. Miksi sitä pihdataan