Äidin ja tyttären suhde

En tiedä oikein miltä palstalta tätä asiaa kysyisin, joten laitan tänne yleiseen osastoon.

Erosin 2008 ja muutin omilleni tyttäreni kanssa, joka on nyt 18 vuotias.
Hän on ollut aina ihana lapsi, tunnollinen koulussa ja kaikin puolin mukava. Mitään varsinaista murrosikää ei koskaan ole ollut.
Mutta onko se voinut tulla vasta nyt?

Ex mieheni asuu pitkiä pätkiä ulkomailla ja hänen asuntonsa on sen aikaa tyhjänä. Nyt tyttö on yhtä-äkkiä alkanut sanoa vihaavansa minua, ei halua olla samassa asunnossa kanssani jne. Haluaa muuttaa isälleen asumaan. Ja onkin nyt ollut muutaman viikon siellä, välillä pari yötä kotona. Raahaa kaiken omistamansa, minkä voi laukuissa ja repuissa kantaa, isälleen. Koen tämän kovin loukkaavana. Olen uhrannut hänelle kaikki nämä vuodet ja tässä on palkinto. Ymmärrän, että hän haluaa itsenäistyä eikä siinä mitään. Mutta tuollaiset "lopulliset" puheet loukkaavat. Kuin minulla ei olisi enää mitään arvoa.

Onko tällainen irtiotto ihan normaalia?
Tiedän, että minun pitäisi antaa hänelle tilaa elää omaa elämäänsä, mutta samalla ahdistun. Minulle on ihan ok, että hän muuttaa omilleen opiskelemaan lähtiessään, ehkä ensi syksynä. Mutta se, että hän haluaa nimenomaan isänsä luo asumaan, tuntuu pahalta. Isällä on rahaa ja hän käyttää sitä avokätisesti tyttären suuntaan. Mutta hänen elämäntyylissään olisi paljon korjattavaa. Eromme suurin syy oli alkoholi ja sitä hän viljelee edelleen. Viettää kaiken vapaa-aikansa baareissa tai ryyppää kotona.
En haluaisi ainoaa lastani tuollaiseen ympäristöön.

Mitä teen, en tiedä. Pelkään menettäväni lapseni.