Mi ikävyys mi hämäryys sanaili Kivi

Hämäryys oli riesana ennen kuin sähköt lopulta saatiin. Katossa jonkunlainen hehkulamppu jonka valo tuntui ruhtinaalliselta ja sai riittää jokaiseen pirtin soppeen.

Emäntä lieden ääressä jolloin hänen oma varjo pimensi näkymän hellalle, miten tarkkaa lie oli työ sen ajan kokkaamisissa, mutta kyllä onnistui mikäli muistan oikein.

Kyläsuutari oli kutsuttu kenkiä korjaamaan ja uusiakin tekemään. Uutuus oli veikkaus, sitä suutari harrasti ja nousi yölläkin miettimään rivejä ja ruksien paikkoja. Hyvä oli sähkölampun alla veikkauksia tihrustella.

Pimeys tuntuu kuin paino hartioilla, kävele sitten korkokengillä ;-)).
Kunpa tulisi jo vaikka ohutkin lumikerros siitä olisi apua, nyt kun on maa pimeä menee katulyhtyjenkin valo kuin hukkaan.
Tulin pienen matkan (n.15min) autolla kotiin oli ensi kerta kun pimeällä olin liikkellä.
Jokaisen mutkan otin varoen kun hirviä liikkuu, se onkin sellainen otus että minun pieni auto menee varmasti romuksi jos tärmäisin moiseen eläimeen.

Jospa jotenkin jaksetaan jouluun, sitten jo helpottaa kun auringon asento lahjoittaa kuulaat illat ja aamut.
Toivotaan kaikille ulkona liikkujille matkan onnistumista ja ehjänä pysymistä, kyllä kaikkea tuli mieleen ja aujtpon valoja vaihtaen pitkäksi ja eteen pääsin onnellisesti lämpimään kotiin.

''Illan varjoon himmeään
myötäkaipuun jälleen jään lauloi '' Rauli Badding Somerjoki.

Kun tulee lumi se vaikuttaa heti virkistävästi
Ainakin minulle ei vuodenaikojen vaihtelut vaikuta mitenkää. Olen aina asunut kaupungissa ja syntynytkin kevätpuolella talvea ..
Valoa on aina ollut tarpeeksi .

Asiasta toiseen ---eilenillalla tuli TV;stä Eino Leinon elämästä tehty hieno näytelmä -
Uutta oli paljon minulle ,sekin että hän oli naimisissa rikkaan kaunottarenkanssa .
Joka ei antanut Taiteilialle sitä minkä Leinon ustävä ja "muusa" antoi.
Ikävästi vaan siihenaikaan Alkoholi turmeli taidemaailmaa -- Niinhänse tekee kai vieläkin -
Onervakin Oli miehensä Madetojankanssa Alkoholisti ja parantolassakin -
Samoin kun Eino Leinokin .

capt. cöpenick :

löytämäsit hienon runo " Ikävä "
miksi niin murheessa capt. cöpenick tänään,
ymmärrän tai luulen
ei täällä ole yhtää paremmin,
väsymys, vaivanen ja kipee, yskittää,
kuten huomaat,
yritän hieman lohduttaa,
samassa veneessä me jo ollaan,
sana ei luista, kummasti takkuaa,
kehtaisko tunnustaa,
vanha oon,

En ole yksinäinen, vaikka olen yksin.
Pimeät illat ovat minulle kuin untuvapeitto palelevalle.
Ei ole pakko mennä ulos, mutta ihmeellinen on luonnon taikavoima kun ilta tummentaa varjot ja saa kissankin silmät loistamaan tähtien lailla.

Haluan nauttia pilvisestä säästä, tummien pilvien varjot vaeltavat taivaalla. Ajoittain siellä on valkoista purppuraa tummien pilvien lomassa ja puhtaan sinisen taivaan laella vielä usein aurinkokin kurkkimassa maan vaeltajia.

Metsän hämärät polut, ajovaloissa kiiltävä tumma asfaltti ja tuikkivat tähdet taivaalla, voiko kauniimpaa ja enemmän viihdyttävää rauhaa löytää keskeltä kaupunkia, ei voi, siellä valosaaste sotkee kaiken idyllin.

Pehmeä nojatuoli, kirja tai kudin käteen, kynttilän liekki lepattamaan lähelle ja musiikkia soittimista tai radiosta, kiire on pysähtynyt ja rayha valtaa mielen ja kehon.

Pimeää syksyäkin rakastan, kuten huomaatte, bvaikka kevät herättää toiset tunteet, kesä ypsyttää sadon ja avaa mielen rakkaudelle. Lumi, tuo valkeuden tuoja, on hyvä kontrasti tälle tummuvalle syysyölle, kunhan sataa.

Enpä....vai kirjoittaiskohan tuon empä, ainakin näyttää paremmalta.....niin....mitähän olinkaan sanomassa. Tänne surujen summan perrään kerron, että kun oon kaipaillut sitä kreisiä huumorrii, siis grazya, ni yllättäen kanavalta 9 sitä tuli, Amerikasta tosin, paremman puutteessa ihan naurettavaa. Tuossa kello neljän kiepppeillä, sellasta ihan vanhan ajan kreisiä.
No, sitten kun tulivatkin kanavalle nää ennustaeukot, ni nekkii rupes naurattammaan, osaski ottaa ne ihan pelleinä.

Selvätuntija Kaarina auttaa rehellisellä tyylillään....selvätuntijako, no selvähän minä ainakin, vaikka naurattaakin näin ihan selvänä. Sitten Kirsi näkkee asioiden taakse, Tiina tukkee ja kannattellee ihmisiä heidän ongelmatilanteissaan. Eipä muuta tarvinnu kuin kattoo ennustajien naamaa, ni jo nauratti tämä petkutusleikittely heihin ihan vakavissaan uskovilla ihmisillä. Omapahan on häppeensä.

Sitten käänsin kanavalle viisi (5), siellä tuli tyypillistä amerikkalaista väkisin nauramista, joten menin etteenpäin kanavalle 12. Siellä luki jotta comet mission, avaruudessa jokin hökötysrakennelma tarrasi johonkin möhkäleeseen, lihava ukko vakavana pölötti jottain olevinnaan tärkeetäkin. Mikähän vitsi lie sekkii ollu.

Näin vaan latoin esimerkiks, että etsivä löytää hauskuuttakin, kun katsoo sillä silimällä. Enkä ´ surujen summaa hämäryydessä ´ jatkanukkaan. Haitanneeko tuo mittään.