Kun huomaa kuinka toinen avautuu ja kirjoittaa ajatuksiaan hienosti, pahemmin edes yrittämättä ja samalla tuskailee oman jo tunninverran työnalla olevan tuheruksen kanssa. Pakostikin tulee kateelliseksi.
Sitä helposti huomaa ja sanoo itselleen: miksi minä en kirjoita samalla lailla? Miksi minä en keksinyt tuota sanontaa, tai tuota aihetta? Miksi toisen avauksiin riennetään kommentoimaan ja minun ei?
Merkkejä omasta kateudesta voi etsiä miettimällä, mikä minua ärsyttää toisten kirjoittamisessa. Minkälaiset asiat saavat minut tuntemaan oloni epäonniseksi ja osaamattomaksi. Vai näytänkö vielä kaikille taitoni ja pyydän pikku siskolta apua:)
Pistänkö oman höperön replani vain aktiivisimpiin ketjuihin ja ajattelen, olin siellä minäkin.
Sitä helposti huomaa ja sanoo itselleen: miksi minä en kirjoita samalla lailla? Miksi minä en keksinyt tuota sanontaa, tai tuota aihetta? Miksi toisen avauksiin riennetään kommentoimaan ja minun ei?
Merkkejä omasta kateudesta voi etsiä miettimällä, mikä minua ärsyttää toisten kirjoittamisessa. Minkälaiset asiat saavat minut tuntemaan oloni epäonniseksi ja osaamattomaksi. Vai näytänkö vielä kaikille taitoni ja pyydän pikku siskolta apua:)
Pistänkö oman höperön replani vain aktiivisimpiin ketjuihin ja ajattelen, olin siellä minäkin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
toisten avauksiin kommentoidaan, ei ehkä olekaan kiinni hienosta kirjoitustaidosta, vaan kyvystä jättää avaukseen jotain ”auki”. Provo saa liikkeelle ja trolli koko joukon sekaisin. Avaajan omasta kyvystä kuljettaa ketjua riippuu myös paljon. Täällä on oikeastaan vain yksi joka hallitsee kaikki nämä taidot.
Kannattaako joillekin sanonnoille olla kateellinen, viittaan tässä ruutuun, koska niistä tulee jossain vaiheessa julkista omaisuutta?
Onkin toinen asia, mikä jonkun jutuissa ärsyttää ja toisen kirjoituksissa taas ei. Taitaa olla se nimimerkki. :D
Eilen mainitsinkin. Räiskyvä ja tuntemuksia herättävä persoona, yhdistettynä hyvään avaukseen saa kaikki liikkeelle. Ei sellaisiin avauksiin voi olla sanomatta mitään.
Tuossa, että osaa kuljettaa keskustelua. Olen samaa mieltä. Se on varmasti yksi tärkeimmistä pointeista palstalla.
Itse mietin aikoinaan samaa.
Kirjoittaa jokainen osaa, mutta kirjoittaa niin, että muutkin siitä kiinnostuvat onkin vaikeampaa.
Taitaa vaan olla niin, että avauksessa pitää olla negatiivista särmää, näyttää ainakin täällä tepsivän loistavasti.
Hyviä kirjoittajia on useita, mutta melkein kadehdittavaa on joidenkin taito hoksata kirjoituksessa asioita, joita itse ei nää.
Rehellisyyden puuskassa, tunnustan itseäni eniten ärsyttävän salapoliisin työtä vaativat vihjailut ja rivien välit:)
ovat Sättäreissä sitä tärkeintä luettavaa. Pohdin jo hetken linjanmuutosta mutta hylkäsin ajatuksen samantien.
Totta puhut, särmää pitää avauksessa olla. Toisaalta täällä menee kaikki örvellykseksi, joten lukijoita tulee vähän joka avaukseen, siis näennäisesti.
Mä en ole koskaan jaksanut setviä kieliopillisia kysymyksiä ja oikeinkirjoituksia kovin paljon.Lisäksi tuo Merlinaattorin mainitsema välistävetolukukyky ei ole meikäläisen juttuja.
Sisällöltään hyvin kirjoittavia täällä on useitakin ja sen olen usein "ääneen" sanonutkin. Toi Millanix ja Max-Waiffi, Wirnistelijä ja Nurinkurimus on aina lukemisen väärtejä. Vaikka nyt tota Minimaxia kehuinkin, niin en ole unohtanut vieläkään..Kyykkyyn se vielä ponnahtaa. Ai niin, peruspositiivinen Coomikko on hauskaa tappelusseuraa kanssa. Waffen Hoi! Älä alenna itseäsi, ettei sinua alennettaisi lisää!!! Kjäh ja köh sanois FraNsestaini.
siihen tulokseen, että tällä nikillä höpötän ja pöpötän.. mutta toisessa paikassa toisella nikillä kirjoitan syvällisempiä juttuja, eikä v*ttuilukaan kohdistu sitten meikäläiseen mitenkään..:)
pääsin, niin tuli mieleen tuosta feikkauksesta, kuinka säälittävää se mielestäni on..
kyllä se on niin, että feikkaajahan tekee itsestään naurettavan, eikä suinkaan henkilöstä, jota feikkaa.. ja onhan se kuitenkin niin läpinäkyvää, ettei juuri kukaan mene feikin lankaan, vaan hoksaa kyllä hyvin äkkiä, onko kyseessä oikea kirjoittaja..
otetaan vaikka esimerkkinä sima, nääs se, kuka sitäkin feikkaa, taitaa olla tosissaan päästään palikka, kun vajoaa niin alas.. jotain tasoa sentään.. hei kamoon, luuseri.. :D
alkaa arvailu ja syyttely, kuka on feikkaamisen takana. Sitten tappelu onkin jo valmis.
Toisilta sujuu kirjoittaminen ihan luonnostaan. Toisten sanoja lainaillaan koska ne vaan on hyviä. Mietinkin usein mistä täällä syntyy se hirveä kateus hyviä nikkareita kohtaan. Kateus joka kasvaa niin suureksi että pitää ruveta haukkumaan. Onko se sitä omaa huonommuudentunnetta ja riittämättömyyden tunnetta. Tunnetta siitä kun jää aina toisten varjoon.
Miksi minä vastaan johonkin avaukseen? Rautalangasta itse itseni vääntäneenä, totean, että jos on jotain sanottavaa. Joko lisättävää tai pois otettavaa. Jos olen samaa mieltä, niin en oikein osaa small-talkata vaan vaihdan tarinaa.
Miksi sitten joku saa paljon lukijoita. Avaajan oma johdattelu on jo todettu. Lisäksi erittäin tärkeä rooli on avaajan ja muun porukan välisillä jänniteillä, jotka aikaansaavat kipinää vaikkei oikein olisi syytäkään. Provo voi sisältyä joko kirjoittajaan tai kirjoitukseen, ideaalitilanteessa molempiin. Liikkeelle päästyään seuraa lumivyöryefekti, jossa suuri lukijakunta indusoi lisää lukijoita joista jokunen aina kirjoittaakin.
Sisällön laadun merkitys suurien lukijamäärien saamisessa on pieni; se näkyy selvästi iltsarin etusivussa. Murhattu, raiskattu, ryöstetty ovat asioita, jotka purevat. Perversiot kiinnostavat ihmisiä; ne (toivottavasti) poikkeavat ihmisen arkipäivästä ja ovat siksi vaihtelua.
Väitän, että laadukkaalla sisällöllä saat korkeintaan keskinkertaisen määrän lukijoita. Vai olenko inhorealisti?
Kauan, kauan sitten, kun olin vielä koulupoika, minä pidin aineenkirjoituksesta. Kerran huomasin, että kun minun aineeni oli luettu, luokkaan laskeutui hiljaisuus. Ja opettaja kehui minun lopulausettani.
Se tuntui ihan kivalta.
Niinpä aloin kehittää tuota aineen loppujakson tekniikkaa. Parhaina kertoina sain muutamankymmentä murkkua hiljenemään yli 10 sekunnin ajaksi. Se oli tosi hienoa. Se oli todellista vaikuttamista. Ehdotonta, minun omaan minääni sidottua vallankäyttöä.
Nyt vanhempana en ole enää ihan yhtä ihastunut omaan taitooni. Turhan usein käy näet niin, että kun minä esitän mielipiteeni, niin koko keskustelu leikkautuu poikki sen siliän tien. Kuten nytkin.
Kertokaapa minulle, mistä on kyse?
että sanot asian niin osuvasti ettei kellään ole enää mitään sanottavaa!
Minun mielestäni aiempi vastineesi oli sen verran hyvä. Ei siinä voinut muuta kuin nyökytellä hyväksyvästi. Tietysti aihetta voi kaluta loppuun asti, mutta löytyiskö siitä mitään uutta. Ehkäpä löytyisi.
Mitä tuli noihin mainitsemiisi iltapäivä lehtien otsikoihin. Varmasti pitänee kutinsa.
Englannissa nekään eivät enään riitä. Siellä otsikoissa paistattelee lähinnä "UFO raiskasi minut" tyyppiset aiheet.
Saksassa eräs laatulehti julkaisi jopa Aatun muistelmia. Käry kävi nolosti kun huomattin kirjoituspaperin olevan painettu sotien jälkeen.
Mutta eihän se lannistanut toimittajia. Uusi otsikko kertoikin heti "Aatu elossa". Todistus kappaleena oli tuo juuri kyseinen sotien jälkeinen paperilaatu.
Aiheesta on tehty elokuvakin.
aaveillekkin puhua..:D
Mitään ei saa tehdä niin hyvin, etteikö joku olisi korjaamassa sitä...:DDD
Tai niin huonosti, ettei kellään riitä mielenkiintoa korjaamaan sitä...:DDD
p.s sori, etten kerennyt grillaamaan...olin pizzalla:DD
vakkarit pälättää omiaan. Missä muut, eivätkö halua leikkiä piirissä pyörintää?
Mikäs vakkaria siellä itkettää..Kjäh!
Anna kulta suukko.
Tää ole mikään seksistinen paari..Täällä puhutaan vain ja ainoastaan chatista ja kaikesta sellaisesta puuduttavasta..Kjäh ja köh, sanois FraNsestaini.
*pusu* minäpä pussailen missä huvittaa. ;)