En jaksa ymmärtää miksi palstoilla haukutaan jatkuvasti isien uusia vaimoja..
Onko niin, että isät eivät saisi eron jälkeen tutustua kehenkään saati sitten alkaa seurustelemaan uuden ihmisen kanssa?
Meitä ihmisiä on tietenkin moneen junaan, osa jää asemallekin.. mutta ei kai tämä voi olla totta. Olen uusi palstan kävijä. Lueskelin ihmetellen aikuisten ihmisten (?) kirjoituksia. Tein huomioita.. äitien uudet miehet saavat olla rauhassa, heitä ei panetella..-tarkoittaako tämä sitä, että äidit saavat aloittaa uuden suhteen eron jälkeen, mutta miehet eivät? -vai tarkoittaako tämä että naiset ovat pahimmin katkeroituneet ja jaksavat haukkua enemmän entisten miestensä uusia vaimoja?
Toki pohdin näistä kirjoituksista sitäkin, että onko todellakin nainen niin halukas mollaamaan kanssasisariaan, että on aivan pakko anonyymina kirjoittaa kaikki pas..a ulos.. koska tietenkin huomaan, että myös uusvaimo haukkuu miehen exää.. En ole paljon huomannut uusmiehien mollaavan naisen exää..
Onko meillä naisilla jotain opittavaa miehiltä?
Onko ne hormoonit todellakin niin erilaisia?
Kaikella kunnioituksella meitä naisia kohtaan.
Onko niin, että isät eivät saisi eron jälkeen tutustua kehenkään saati sitten alkaa seurustelemaan uuden ihmisen kanssa?
Meitä ihmisiä on tietenkin moneen junaan, osa jää asemallekin.. mutta ei kai tämä voi olla totta. Olen uusi palstan kävijä. Lueskelin ihmetellen aikuisten ihmisten (?) kirjoituksia. Tein huomioita.. äitien uudet miehet saavat olla rauhassa, heitä ei panetella..-tarkoittaako tämä sitä, että äidit saavat aloittaa uuden suhteen eron jälkeen, mutta miehet eivät? -vai tarkoittaako tämä että naiset ovat pahimmin katkeroituneet ja jaksavat haukkua enemmän entisten miestensä uusia vaimoja?
Toki pohdin näistä kirjoituksista sitäkin, että onko todellakin nainen niin halukas mollaamaan kanssasisariaan, että on aivan pakko anonyymina kirjoittaa kaikki pas..a ulos.. koska tietenkin huomaan, että myös uusvaimo haukkuu miehen exää.. En ole paljon huomannut uusmiehien mollaavan naisen exää..
Onko meillä naisilla jotain opittavaa miehiltä?
Onko ne hormoonit todellakin niin erilaisia?
Kaikella kunnioituksella meitä naisia kohtaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miehet jättävät käytännön asioiden hoitamiset naisille, pesevät nk kätensä, ja se aiheuttaa naisten väliset eripurat!
Jos isä hoitaisi lasten asiat äidin kanssa ja sanoisi uudelle naiselleen, että pysyy erossa tästä, riitaa olisikin niiden seinien sisällä.
Mutta, hyvin usein mies pääsee vähemmällä, kun uusionainen hoitaa järjestelyt ja se on kuin lupa ampua ex-vaimoa kovilla, joka antaa samalla mitalla takaisin.
jos äiti ryhtyisi uusioäidiksi ja maksaisi isille elatusmaksut? Olisiko se hyvä idea?
Puhut asiasta, joka on suurempi syy taistalla oikeudessa, kuin avioerosta konsanaan. Elatusmaksut --> eli huoltajuus ja isän oikeus tavata lapsiaan - vaikka ei niin kiinnostaisikaan On Yhtä Kuin "Tarvitseehan rahoille jotain vastinetta saada."
Uusioäiti? Siis jonkun toisen lapsille äidiksi?
En tajunnut piikkiäsi, sori ;)
olisi oikein että isikin saisi pitää lapset joskus pidempää ja äiti olisi etä-äiti? Äiti vain maksaisi isille elatusmaksut niin kuin toisinkin päin? Eikö se olisi reilua? Miten äidit on? Tiesittekö että lakiin ollaan tekemässä muutosta?
"Tiesittekö että lakiin ollaan tekemässä muutosta?" .. mitä tarkoitat, siis en tiedä. kerrotko?
Isällä on samanlaiset mahdollisuudet saada lähihuoltajuus, kuin äidilläkin,
ei siihen mitään muutoksia ole tulossa .. vai onko?
Tuskinpa kovin moni isä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta)
ihan oikeasti haluaisikaan lähihuoltajaksi.
On helpompaa maksaa elarit ja kitistä vuosikaudet asiasta.
Osa isistä ei jaksa pitää lapsiaan edes silloin tällöin viikonloppuna, joten
.. miten ihmeessä he haluaisivat lapset luokseen joka päiväksi? HÄH!?
Mutta kivahan se on lähihuoltajuuden ajatuksella herkutella,
kun haluamisella ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa.
Ei se niin ole, aivan toisinpäin. Ei äidit kestä sitä että uusi tyttöystävä alkaa tekemään jakoa isän ja lasten välillä.
Se uusi ei kestä taas sitä, että mies haluaisi olla lastensa kanssa. Eli he tuppaavat periaatteessa isän ja lasten väliin. Siinä äidit ovat lastensa puolella, eikä suvaitse sitä, että se uusi yrittää rikkoa koko isä-lapsi suhteen. Ja ei vain yritä se onnistuu hyvin, kuin olemme saaneet lukea.
Toiseksi, koska lapset on yhdessä tehty, äiti odottaa, että ne myös kasvatetaan yhdessä vaikka ei enää yhdessä olla. Vastuu isältä ei pitäisi loppua siihen, jos lähtee kotoonta pois.
Äidit kokevat sen, että isät pääsee auttamattomasti helpommalla kun lapset jäävät äidille. Vaikka isälle jää usein se maksajan osa, mutta äidille jää kuitenkin suurempi vastuu. Isät saattavat hakea lapset kerran tai kaksi kertaa kuussa, ja siinä sitten isän vastuu koko kasvatuksesta.
Eli isän uusi suhde rikkoo niin paljon lapsen maailmaa ja sitä äidit eivät hyväksy.
Ja valitettavan usein juuri niin on, että tavallaan isät unohtaa lapsensa kun on tottunut omaan vapauteen, eikä tarvi enää puuhastella lasten kanssa jokapäivä töiden jälkeen väsyneenä. Äidit sitä vastoin joutuvat todella koville.
Miksi isät alkaisi siitä tappeleen, kun naiset tekevät sen heidän puolesta. Toki joitakin miehiä on, mutta harvassa.
Nämä uudet naiset ovat siitä vielä hauskoja, että yrittävät aina syyllistää ex vaimoa joka asiassa, mikä ei ole heidän mieleen! Kukaan äiti ei siedä sitä, että omia lapsia joku vieras alkaa haukkumaan.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja se pitäisi kaikikien muistaa.
Joten uudet naiset, jättäkää miehen entinen perhe rauhaan, varsinkin lapset, sillä he ovat menettäneet kaikkein tärkeimmän asian elämässään teidän takia, että he eivät enempää murheita kaipaa. Ja kunnioittakaa heitä paljon, niin joskus varmaan teidätkin hyväksytään.
Jos äidin mielestä lasten kanssa yksinhuoltajuus on niin kamalan raskasta, miksi he eivät sitten anna lapsia isälle, isän huoltoon? Edes vuodeksi? Tai puoleksi vuodeksi? Jos se vaan koulun kannalta onnistuu siis?
Miksi ei anneta sitten lasta koko kesäloman ajaksi isälle. Saisi siinä isi miettiä, miten työt ja hoidot järkkää. Ja äiti itselleen helpon kesän. Maksaisi vain elarit ja siinä se. Tai ei edes niitä, koska kyseessä olisi väliaikaistila.
Miksi mieheni lapset ovat menettäneet kaikkein tärkeimmän MINUN TAKIANI??? Miten muka?? En ole ollut mikään kolmas osapuoli heidän erossaan.
Miksi aina kuvitellaan, että se isän uusi on syyllinen äidin ja isän eroon?
Miksi automaattisesti kuvitellaan, että isän uusia hankaloittaisi tapaamisia?
Entäs, jos se onkin se lasten äiti itse?
Mutta äiti ja äitiys on pyhää. Sitä ei saa kritisoida.
Isän uusi naisystävä ei kuitenkaan saa samanlaista pyhyyden kehää ylleen - ei, vaikka hänkin on aika usein yh omille lapsilleen! ja elänyt ne yh-vuodet tai -ajat!
Monet uusperheiden äidit surevat sitä, että miehelle ne edellisen liiton lapset ovat tärkeämpiä kuin "uudet" yhteiset lapset. Koska aika usea äiti näin kokee, siinä on varmaan jonkinlainen totuus.
Isän uusi suhde rikkoisi paljon vähemmän lasten maailmaa, jos äiti sen myös hyväksyisi! Kun vanhempien välit ovat hyvät, voi lapsikin paremmin. Ne hyvät välit voi olla myös eron jälkeen.
Jos yh.äidillä on oikeus uuteen elämään, uuteen suhteeseen ja yleisesti ottaen nähdään, että se on lapsille hyväksi, että äidin rinnalla on uusi mies jakamassa vastuuta yms. - miksi sitä samaa ei sallita tapaaja-isälle???? Miksi se on huonosta lapsille??
Ja muuten - siitä, kun isän uusi moittii lapsia.
Lapsia ihan todella ON kovin kovin erilaisia tapauksia. Perheitä on tosi erilaisia.
Eikö jo jonkun ikäisille lapsille pitäisi opettaa tiettyjä tapoja, tiettyjä asioita??
eikö jokaisella terveellä lapsella ole oma mielipide, jonka hän myös voi sanoa ääneen? Oma tahto, omat tarpeet?
Jos niitä ei uskalla sanoa isin uudelle, niin edes sille isille??!!
Ja millainen on äiti, jolle lapsi ei uskalla sanoa yhtään mitään?! vaikka lapsi asuu äitinsä luona?! Onko sekin sen uuden kumppanin syyt`ä?
Kamalan raskasta?? Jokainen joka on lapsia, tietää mitä ne vaatii, varsinkin jos on monta ja itse on jäänyt yksin.
Ei se nyt ihan niin käy, että tosta noin vain äidit luovuttavat lapsensa, isille se käy helpommin. Äidille lapset ovat liian rakkata ollakseen päivääkään erossa. Kysymys oli siitä että kahdestaan lastenhoitokin olisi ja on helpompaa.
Kesäloma on aikaa jolloin äidillä usein on myös lomaa,ja silloin lapset haluaa olla kotona äidin kanssa. Silloin myös lastenhoito on helpompaa, kun ei tarvi nousta aikaisin kouluun ja töihin. Arjesta oli kysymys.
Silloin kun kolmas astuu kuvioihin, lapset menettävät kokopäiväisän täydellisesti. Enää jäi vain muisto ja kerran kuussa tapaamiset. Isi viihtyy uusien kanssa kun ei ole lapsia kitisemässä. Voi melskata, kännätä sen uuden kanssa mielin määrin ja pääsee minne vain, se vapaus kiehtoo.
Ei aina ole syyllinen, mutta suurempaan osaan on. Ilman heitä perheet olisivat koossa ja lapsilla isä. Todistettu fakta.
Totta. äitys on pyhää. Se pitäisi muistaa aina. Kellään ei ole oikeutta kritisoida sitä. Lasten äitien ei pitäisi milloinkaan antaa näille uusille mahdollisuutta vaikuttaa millään tavalla näihin lapsiin. jos haluaa lapsista tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, on tarkkaan katsottava kuka heidän kanssaan harvoinkin viettää aikaa. Se on tärkeempää kuin esim. työpaikkaan uutta työntekijää valittaessa.
Usein uusi naisystävä on/on ollut yksinhuoltaja ja pohdinkin,
miksi ei samassa asemaessa olevalle löydy sympatiaa.
Usein käy niin, että isällä ei todellakaan ole enää haluja olla lastensa kanssa,
kun uusi nainen astuu kuvaan. Ainakaan rakkauden roihutessa uutuuttaan, sekin on todistettu.
Usein eron jälkeen isä on lapsilleen läsnä arjessakin (huom.lapsilleen läsnä, ei ex-vaimolle)
mutta uuden naisen astuttua kuvioon, lapset jäävät syystä tai toisesta unholaan.
Usein muutos on lapsille järkytys ja he kapinoivatkin tilannetta vastaan vastustamalla isän luokse menoa,
joka käännetään LÄHES AINA lähiäidin syyksi ja manipuloinnin tulokseksi (jopa ex-vaimon mustasukkaisuudeksi).
Usein isän luona omaksutut tavat muuttuvat radikaalisti, koska uudella naisella on taloudessa määräävämpi asema kuin vierailevilla lapsilla .. näin syntyy muutos, ei kompromissi.
se on että tavat muuttuvat kun isi alkaa seurustelella uuden kanssa. Mutta lapset ovat sopeutuvaisia ja tottuvat uusiin tapoihin jos heitä kunnoitetaan ja rakastetaan ja otetaan kaikessa huomioon. On aivan isistä itsestä kiinni miten tapaa lapsiaan, eikö lapset aina ole tärkeämpiä?? Ei uudella asiaan ole mitään sanomista. Minkälaisia tossuja ex-miehenne ovatkaan, jos antavat uuden tyrannisoida : ) : )
Lapselle normaali elämä ja turvallisuus on tärkeintä. Lapset eivät totu uusiin tapoihin, vaan ne pakotetaan hyväksymään ne! Sitä te kutsuttu sopeutumiseksi.
Kyllä teidänkin pitäisi sitten hyväksyä kaikki lapsen entiset, ne parhaat tavat, mutta ette sopeudukaan niihin, vaan pidätte kiinni omista tutuista tavoista! Missä on se teidän kyky sopeutumisesta?
Lapset pitäisi olla isälle tärkeitä, mutta jokin kumma siihen aina tulee, että uuden löydettyä, ei isillä ole enää aikaa... ei enää jakseta leikkiä lapsen kanssa, ei korjata rikkinäistä pyörää, ei kuunnella murheita, tai tehdä läksyjä yhdessä, saatikka kysellä päivittäin, mitä kuuluu, miten koulussa meni?
Kaikki tuttu ja turvallinen päivärytmi on poissa, kun isille tuli tärkeempää... ja lapsen on sopeuduttava siihen, pakosta. Ei kukaan kysy, haluatko vai et, se on pakko.
ihan sama kun me opetamme lapsille miten esim. käyttäydytään. Onko se sitten pakko vai vanhempien tahto? Entäs jos isi tai äiti kuolee. Lapset sopeutuvat siihen koska on pakko. Elämäntilanteita on niin monia, mutta kunhan me kaikki - mummi myös - otamme huomioon että kaikki perheenjäsenet ovat yhtä tärkeitä. Kunnioitamme ja pidämme huolta lapsista - silloin kaikki voivat hyvin! Jokainen meistä jossain elämän vaiheessa kasvaa aikuiseksi, toivottavasti.
Kuule et voi verrata noita asioita keskenään.
Kun jompikumpi vanhemmista kuolee, se on erilainen menetys, kuin se jos isä/äiti muuttaa kotoonta pois. Ja jos hän vielä löytää kaverin jolla on lapsia, niin voitko kuvitella, miltä lapsesta tuntuu, kun isi/äiti muutti vieraan lapsen luokse kokopäiväisesti, ja jätti hänet, oman lapsensa. Lapsi kokee niin että isä/äiti vihaa häntä kun jätti.
Kuolema on lapsen helpompi käsittää, silloin hän ei menettänyt isää/äitiä toisille.
Käyttäytymään opettaminen on kasvattamista lasta aikuisuuteen.
Mutta en käsitä sitä, että lapsi kasvatetaan hyväksymään isän/äidin tilalle joku ventovieras ihminen? Se ei ole kasvattamista. Aikuisena lapsi luulee, että noin on aina tehtävä, ja voi olla että tekee näin aikanaan omille lapsilleen, että vaihtaa kumppania mennen tullen! Koska luulee että se on hyväksytty ja normaali tapa. Lapsi oppii esimerkistä.
verrata. Ei kuolemaa ole pienen lapsen helppo käsittää. Totta kai lapsi kuvittelee että vanhempi on jättänyt. Puhun nimittäin ihan omasta kokemuksesta. Jos lapsi kasvatetaan hyväksymään uusi isi/äiti niin mitään ongelmia ei ole. Ihan vanhemmista kiinni. Puhun edelleen kokemusesta.
Minä ainenkin olin tosi iloinen kun ex löysi mukavan ja järkevän naisen. Lapseni ovat heillä jokatoinen viikonloppu ja hyvin menee! Voin täydestä sydämmestäni antaa ex:n uudelle 10 p papukaijamerkin. Nyt lapset eivät saa valvoa puolille öitä, eivätkä pelata aamusta iltaan. Viimeksi kahvipöydässä keskusteltiin ex:n uuden kanssa siitä että lapset kun tekevät kotonakin kotitöitä niin ihan hyvin voivat sielläkin kodissa tehdä (mm. roskisten vienti, astiapesukoneen tyhjennys). Hän ei ole velvollinen lapsista huolehtimaan, se on lasten isän tehtävä, mutta hän tekee hyvän "työn" kun jaksaa joka toinen viikonloppu huolehtia omien lisäksi uuden kumppanin (siis minun) 4:stä elinvoimaisesta nuoresta (9-14 v)! Itse tarvitsen sitä lepotaukoa, oikeasti. Siksi olen tyytyväinen että toimii.
olin iloisesti yllättynyt kirjoituksestasi. Sinä saat minulta ne samat pisteet jotka annoit exäsi uudelle!! moninkertaisesti.
tässä kaikille hyvät ihmiset esimerkki naisesta joka omaa hyvän itsetunnon ja osaa antaa toiselle naiselle sen arvostuksen jonka meidän kaikkien pitäisi osata.
joku toinen olisi voinut kirjoittaa esim. että tää uusnainen pakottaa lapseni nukkumaan aikaisin että pääsee niistä eroon,.. ja esim. että hän pakottaa tekemään heitä kotitöitä..
NÄIN asioita hoitelee aikuinen ihminen.
Olet unelma.
Kyllä meistä jokainen antaisi exänsä uudelle naiselle roppakaupalla pisteitä ja kaikki pinssit päälle, jos syytä löytyisi.
Toivoin niin kovasti, että exäni löytäisi mukavan uuden naisen itselleen, joka jaksaisi vilkaita lapsiani ja ex-mieskin olisi jälleen hurmaava ja mukava mies (sellainen kuin hän joskus oli) & hyvä isä lapsilleen.
Minä saisin nauttia omasta vapaastani täysin siemauksin, ajattelematta lapsieni olevan esteenä ja haittana heidän suhteelleen - mutta toisin kävi.
Tämän pitäisi olla keskustelupaikka, miksi täällä yleensäkään haukutaan ja pilkataan jotakin kirjoittajaa. Me olemme kaikki erilaisia, jokaisesta voisi varmasti kirjoittaa jotain pahaa, itse en alennu moiseen,
Poistun "areenalta" silloin kun alkaa mollaaminen.
Meillä on tällainen paikka jossa voimme keskustella asioista, ei kannata voimia tuhlata täysin turhiin riitelyihin.
Koska laimea keskustelu ei tuota lisää keskustelua! Ihminen tarvitsee ärsykkeitä avatakseen itsensä. Ja jos onnistuu ärsyttämään oikein, se lisää enemmän keskutelua, Ketään ei kiinnosta samaa mieltä asioista olevat ihmiset.
Sen huomaa täällä hyvin. Joku keskustelu, missä nyökätään ja ollaan samaa mieltä, ei kukaan jaksa ja viitsi kommentoida, mutta jos joku uskaltaa protestoida kovasti toisia vastaan, niin jo aiheesta puhutaan pitkillä ketjuilla.
Ja monikaan aivan päivnvastaista puhuessaan, ei aina tarkoita sanoillaan mitä sanoo, mutta saapahan keskustelua aikaan.