Jos tulisit nuorena raskaaksi...

Voi lapsi hyvä, älä ihmeessä hankkiudu raskaaksi!Elä oma nuoruutesi ensin, lapsi ei ole mikään nukke, jonka voi sitten laittaa toisten hoitoon, kun ei itse jaksa. Äitinä sanoisin, että lapsia ei kannattaisi tehdä ennen 25 ikävuotta.Lapsessa on paljon vastuuta ja työtä, suosittelen ensin opiskelemaan itsellesi ammatti (kokemus puhuu). Kun on lapsi, on todella vaikea opiskella. Tänä päivänä ei pääse töihin edes kunnon työkokemuksella.Opinnoilla on paljon enemmän painoarvoa. Perusasiat ensin kuntoon ja lapsi vasta sitten, kun elämä on muuten kunnossa. Parisuhteen on myös oltava vakaalla pohjalla.Yksinhuoltajuus ei ole herkkua!

mistä sä oot päätelly et sitä lasta pitäis hoitaa kotona ainakin kaks vuotiaaksi asti??

Mä on ite joutunu hoitoon 9 kuukauden ikäsenä

mut voithan sä halutessas kattoo lastasi kotona siihen asti kun hän menee kouluun

mut itse sijoittaisin oman lapseni heti kun vaan voisi niin päivähoitoon
itsepääsis töihin/kouluun ja lapsi saa kavereita, tottuu muihin lapsiin jne.

JA sit tohon sun kyssäriin et mitä jos...
mä en ainakaan olisi ollut 15 vuotiaana valmis äidiksi (en oo nytkään vaikka oon 19 w)
mä olisin tossa vaiheessa tehny abortin jos olisin ollu raskaana koska mulla ei olis ollu aikaa hoitaa sitä lasta ja olihan sillon vielä itsekin lapsi.

Mut jokainen päättää tämmösen asiat itse, jos on tosiaan valmis hoitaa ja huolehtii lapsesta kokoikänsä.
Lapsista ei pääse ikinä eroon!

mä tein abortin 16weenä

tekisin varmaan itsarin. ei olisi kiva olla maailman ensimmäinen mies, joka on tullut raskaaksi.

Itse olen nyt 18-vuotias ja minulla on jo yksi lapsi ja olen raskaana. Ensimmäisen sain 16-vuotiaana ja nyt toista odottelen joka syntyy ensi vuoden puolella. Hyvin ollaan tähän asti pärjätty. Harkitsin tuolloin aborttia, mutta tein ratkaisun jota en ole koskaan katunut päivääkään. Rankkaahan se oli kun kuulin olevani raskaana ja rankkaa tämä on edelleen, mutta rakastavaisella asenteella ja oikeilla elämänarvoilla on tähän asti selvitty. Suurin ongelma on ehkä ollut raha, mutta sitäkin on aina jostain saatu. Ensimmäiset puolitoista vuotta elimme säästöillämme, joita kertyi ihan mukavasti kun tein koulun ohella töitä, sekä mieheni kesätyörahoista. Nyt olen jälleen opiskelun ohella töissä, joten pärjäämme jotenkuten, tosin tiukkaa on, koska eipä opiskelujen ohella kovinkaan paljon kerkiä töitä tekemään.

Itse olen ajatellut asian niin, että en ikinä pystyisi tekemään aborttia. Myös niin, että nuoruuteni olisi pilalla jos lapsen pitäisin. Haluan kuitenkin opiskella itselleni ammatin. Tästä syystä, en harrasta yhdyntää poikaystäväni kanssa (joka on jo pitkäaikainen). Vahinkoja kun kuitenkin sattuu.. Ja olen siis 18v. En nyt tarkoita, että en harrasta ennen kun saan ammatin, mutta haluan ainakin yo-todistúksen pois alta!

en tekis aborttia. mulla on huolehtiva perhe (ei nekää tietysti tykkäis jos tulisin raskaaks) ja ihania ystävii, jotka kyllä auttais. MUTTA oon tosi varovainen, ei vauvaa vielä.

oma äitini sai munut 15 vuotiaana... Ei ikä ole este jos muuten on tarpeeksi kypsä. en kuitenkaa kehota ketään hankkiutumaan raskaaksi niin nuorena, mutta äitini on nykyään lääkäri, minulla on kaksi pikku veljeä ja asumme suht hienossa omakoti talossa... Että ei se sitä tarkoita, että jos saa nuorena lapsen, että koko loppu elämä olisi pilalla...

Ottaa abortin..
Hyvä ratkaisu...ei jäänyt pahoja muistoja muusta paitsi sairaalasta.
Pelotti, mutta nyt ohi ja hyvä niin. Näin olen onnellisempi enkä olisi pystynyt sitä kasvattamaan. Koulu jäi kesken, koska luulin pitäväni sen, mutta nyt uudestaan taas koulussa.
Olen 18v ja silloin olin 16v...

Todella hyvä päätös.

Jos olisin joskus esimerkiksi 15 vuotiaana saanut lapsen, en MILLOINKAAN ois lastani tappanut. Vaan pitänyt sen itselläni!!!

et oo ainoo joka näin on miettinyt.. itse mietin samaa asiaa aika usein..
itse haluaisin kyllä pitää lapsen, jos tulisin raskaaksi, mutta toisaalta..
olisiko siinä mitään järkeä?? ei ole omaa kotia, ei työtä, ei rahaa..
koulut olisi viisaampi käydä ensin loppuun.. hankkia varma työ, oma koti, mies..
sitten kannattaisi vasta alkaa suunnitella lapsia..

Noniin. Minä tekisin abortin. Ei siinä paljoa vaihtoehtoja jäisi, vauva pilaisi miun elämän. Opiskelut tosiaan jää kesken ja muutenkin. Lasten ei pidä saada lapsia.
Vaikka sanonkin, että en hankkiudu sellaseen tilanteeseen, että tulisin raskaaksi, niin se ei pidä paikkaansa. Nuorena fiksutkin ovat tyhmiä. Minäkin kerran ja virheestäni opin - tätä nykyä käytän e-pillereitä.
Mutta tekisin abortin, onneksi ei ole tarvinnut tuota miettiä kuin kerran, mutta silloinkin hommasimme jälkiehkäisypillerit, ettei tarvitse miettiä.
Nää on hankalia asioita, niitä pitääkin miettiä, jokaisen.

en pystyis koskaan tekeen aborttia. siitä jää niin pahat henkiset traumat, että jäis varmasti koulu kesken. jos joskus tulisin raskaaks, niin varmasti pitäisin lapsen. lapsi ei ole este millekkään, jos sitä osaa hoitaa ja rakastaa ! tunnen muutaman " teiniäitin " ja he ovat onnellisia ja iloisia lastensa kanssa. ainoa este on kuitenkin raha, mutta kaikilla on kavereita ja sukulaisia, joiden avulla pärjää. :)

Mä ainakin pitäisin lapsen! En koskaan tekis aborttia ! Enkä ainakaa laittais mun lastani päiväkotiin ennen kun se olis 3v( ite menin sinne ku olin 4). Mä tykkään hirmupaljon lapsista enkä mä masentuis siitä et olisin raskaana. Oisin ilone ja yllättyny. Mua ei haittais vaik opiskelut jäis kesken. Mun äiti kylläkin vihais mua xD

Minusta jokainen on itse osaa määritellä sen onko tarpeeksi kypsä vanhemmaksi.

Itse olen kyllä kauhistellut teiniäitejä, mutta yhtä paljon kauhistelen näitä jotka hankkii nelikymppisinä ensimmisiä lapsia. (Nuorempana jaksaa paremmin ja jos saa lapsen lapsia nii ei niiltäkään heti mummo kuole...)

Ite oon 19v poika ja vuos sitte minusta jo meinas tulla isä. tyttöystävä oli aivan varma jo että oli raskaana, mutta ei sitte ollukkaan. Se oli helpotus, mutta olin samalla silti jotenki pettyny. Mutta kyllä me ollaan vähä puhutu että sitte joskus viiden vuoden päästä perustetaan perhe iham oikeasti jos tää meidän juttu kestää.. (on kestäny jo viimmeset kolmevuotta ilman suurempia ongelmia

Moi ! Mä oon 15 ja sain tietää jonku aikaa sitte että olen raskaana. Se oli mulle ekaks kauhee järkys.
En ole kertonut vielä äidilleni koska luulen, että hän pakottaisi minua tekemään abortin mutta olen päättänyt pitää lapsen. Vietän paljon aikaa poikaystäväni luona ja olemme keskustelleet asiasta. Käytän löysempiä paitoja että pieni vatsani ei näy:). Minua ei haittaa vaikka opiskelut jäävät.   Joten , älkää hermoilko tai tehkö pikapäätöksiä lapsen suhteen! :) 

mä olen 16. ja mä vihaan abortteja.. ellei ole oikeasti hyvä syy.. antaa sen mielummin adoptioon ku tappaa.. ja mä voisin pitää lapsen jos tulisin raskaaks.. mut en tule ni ei se haittakka =)

Keneltä hän kysyy ? Tolta joka on 15 ja raskaana ?

Itse sain tietää vähän aikaa sitten olevani raskaana ja olen 14. Ehdin ertoa jo asiasta äidilleni ja hän painosti aborttiin.Itse olin kahden vaiheilla sillä koin olevani valmis äidiksi enkä kestänyt ajatusta abortista. Noin viikko myöhemmin raskaus meni itsestään kesken ja pakko sanoo et kyl siin tuli jotenki haikee olo:(

Mä luultavasti tekisin abortin. En olis valmiks äidiksi ja ajatus siitä että pusken pillustani limaisen möykyn joka kirkuu ei miellytä. Ja pliis älkää ottako tosta herneitä nekkuihinne. Ainoastaan mun mielipide, kun en pahemmin kakaroista välitä.

kaveri tuli raskaaks 12v ja kerto siitä jollekki opettajalle keneen se luotti ja onnistu tekee abortin nii et sen vanhemmat ei tiiä siitä tänäkää päivänä, nyt siitä on 2 vuotta.

Jos nyt tulisin raskaaksi niin voisin hyvinkin pitää sen, mulla on rakastava poikaystävä, ja ollaan puhuttu lapsien hankkimisesta. Mut viel en ol Raskaana.

entäs kun nyt mä olen juuri toukokuussa täyttänyt 14 ja vähän näyttäisi siltä että olen raskaana (siitä on neljä päivää) ja en tahtoisi vanhempieni tietävän koska he HUUTAISIVAT ja joutuisin varmasti koko loppuiäkseni eristyksiin kavereistani jne, sellaisia he ovat vihaan itse lapsia eli EN TAHDO olla raskaana. mutta edelleen vaikuttaa siltä että olen. mitä teen ??????? OLEN PANIIKISSA