Älkää muuttako Ranskaan!

Joo, ei elo Ranskassa todellakaan ole sellaista kuin Suomessa. Mutta vastaavista asioista valittaa mun suomalaiset kaverit Italiassa, Espanjassa ja AmerikassA asumisesta. Ilmeisesti skandinaaviset maat on todella tehokkaita ja moderneja verrattuna muihin. Mitä tulee turvallisuuteen, niin Ranskassa pitää tehdä tarkka selvitystyö asuinalueesta ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista. Itse asun mielestäni turvallisella alueella, mutta olen joskus eksynyt jengialueillekin pimeällä, ja se oli pelottavaa.

Kaikki on suhteellista. Ranska on ristiriitojen maa josta löytyy ihmisten mentalieetissakin laidasta laitaan.

Sarkozy omalla tavallaan heijastaa melko paljon rankalaisten mentaliteetin vahvan arroganttia puolta.

"Hollande est ridicule", Marine Le Pen a "des airs de déménageur"

"François Hollande, Valérie Trierweiler, François Fillon voire Marine Le Pen. Tous y passent. Un livre confidences de Nicolas Sarkozy est sorti ce mercredi. Et risque de faire grand bruit dans la sphère politique française."

- http://www.7sur7.be/7s7/fr/1505/Monde/article/detail/2112661/2014/11/05/Hollande-est-ridicule-Marine-Le-Pen-a-des-airs-de-demenageur.dhtml

Keskimäärin ranskalaiset ovat useinkin varsin arrogantteja, röyhkeitä, pittaamattomia, "ammattivalittajia", ainaisia narisijoita, minä ensin, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä, 'varpaille kävelijöitä', sekä je m'en fout'isteja.

Samaan aikaan ranskalaisista lötyy myös paljon joviaaliutta, spontaaniutta, seurallisuutta ja parhaimmillaan vieraanvaraisuutta.

Alueelliset erot voivat olla melko suuria. Sud'isteillä on röyhkeiden arroganttien maine ja sielläkin on vahvat sävyerot mentaliteetissä Nicen ja Parpignan välillä.

Pohjoisen stiit taasen ovat rauhallisempia, lungimpeja, joviaalimpia ja vieraanvaraisempia.

Sitten politiikka ja alati muututvat pelisäännöt luovat epästabiilin ilmapiirin jatkuvine mielenosoituksineen ja lakkoineen.

Ranskalainen debaatti on yleensä viriiliä ja kantaa otetaan voimakkaasti, ei maitoilevaa myötäilyä. Toki usein paljon puhetta ja meuhkaa, mutta lopputuloksena vähemmän toteutusta. Se vain kuuluu asioden hoitoon ja lähestymistapaan.

Nyttemmin F.Hollande on omalta osaltaan rampautamassa koko maan talouden ja yrittämisen halun, sekä menestymisen halun kaiken yli jyräävällä veropolitiikaallaan (matraquage fiscale). Melko moni varakas tai rikas on muuttanut maltillisemman verotuksen maihin.

Mutta mutta. Ranska on maana erittäin komea ja joka region jo itsessään omaan upeaa luonnon rikkautta omine ominaispiirteinen.

>> Mikään ei toimi, ihmiset eivät enää ole ystävällisiä eikä mihinkään voi luottaa.

Tuota pidän jo hieman extremistisenä tunteenpurkauksena. Tokihan ranskassa asioita hoidetaan eri mentaliteetillä kuin vaikakpa Suomessa, mutta kyllä siellä asiat keskimäärin toimivat aivan ok.

Suomessakin on monia tilanteita joissa asioiden hoitaminen tökkii jossa yhtenä ongelmana on yli-pikun viilaaminen ja yli lakihenkisyys byrokratoineen (joustamaton p**kan jäykkys lähetymistavoissa).

Avaajan kannattaa tutustua myö muihin alueisiin kuin vain etelään. Pitää toki paikkansa, että ranskalainen mentaliteetti on omanlaisensa, johon osan on vaikea sopeutua vuosienkaan kuluessa ja osa kokee mm. espanjalaiset joviaalimpina noin kokonaisuudessaan.

Tai sitten avaajan kannataa matkustaa koematkalle Kanadaan jossa on aivan toinen mentaliteetti jskin riskeeaa hieman vaatia totuttautumista heidän ranskankielensä. Toisinaan kandalaisia sanotaa pohjoisen lattareiksi, positiivisessä merkityksessä.

Kuitenkaan ei tule edes muuttaa toiseen maahan joillei ole kypsyyttä ottaa asioita hieman filosofisemmin, joustavammin, rennommin ja lakata jatkuvasti vertailemasta siihen mihin on aiemmin tottunut. Asiat tulee vain ottaa sellaisinaan ja totutella hoitamaan nitä paikallisten tavoin.

Eri maissa asioita hoidetaan eri tavoin ja useimmiten kaikki kuitenkin järjestyy.

Mutta on toki selvää, että eri henklöt persoonastaan johtuen sopeutuvat ja kotuiutuvat helpommin erilaisiin paikoihin kuin toiset.

Ranska ja monet Euroopan maat ovat jo muslimien pilaamia.
Muslimikulttuurin perustavanlaatuinen ongelma on hierarkkisuus ja kyllä, se on ongelma, varsinkin meille ei-muslimeille jotka kuitenkin joudumme tekemisiin muslimien kanssa. Naisen asema perheessä on kotieläintä ylempi mutta poikalasta alempi. Mies on naista ylempi, vanhempi mies nuorempaa miestä ylempi ja miesten hierarkian huipulla on sitten joku uskonoppinut. Viime kädessä tästä syystä muslimikulttuurien piirissä ei tapahdu mitään edistystä, luovuutta, uudistuksia, keksintöjä: asioiden toisinajatteleminen on kielletty, jos jotain uutta ja erilaista tulee jolle kulle mieleen, on kysyttävä siltä joka on hierarkiassa ylempänä, onko tämä oikein, saako näin tehdä tai ajatella?

Olen asunut ja opiskellut Ranskassa neljäsosan elämästäni, sekä yksin että perheeni kanssa, ja voisin kirjoittaa erilaisista kohtaamisista ranskalaisten muslimien kanssa vaikka mitä ja 98-prosenttisesti negatiivista. Jos isä ei ole paikalla, perheen kuusivuotias poika määrää omaa äitiään ja puhuu hänen puolestaan (osin siksi, ettei se äiti edes osaa ranskaa). Samanikäinen suomalainen tyttölapsi koulussa saa opettajalta moitteita, koska on pukeutunut "provosoivasti" ja muslimipojat provosoituvat. Ranskalaisessa koulussa on oltava välipala mukana ja kun meidän tytöllä sattui olemaan salamia voileivän päällä, piti makkarat viedä opettajalle koska luokassa on muslimeita jotka eivät syö makkaraa, siispä muutkaan eivät saa syödä.

Opiskelijaelämä Pariisissa oli jo 1980-luvulla sitä, ettei nainen voinut illalla yksin liikkua, koko ajan tuli joku muslimimies selittämään, että olen katsonut häntä tungoksessa "silmät kiiluen" ja turhaan yritän esittää viatonta. Muslimimiesporukat työnsivät kättä haarojen väliin ihan päivänvalossakin, kadulla ohikulkiessaan ja nimittelivät letukaksi (salope). Kerran soitin puhelinkioskista Suomeen ja jonossa seuraavana jonottava vanhempi muslimies tempaisi oven auki ja raivosi täyttä huutoa, että miten kehtaan antaa hänen, miehen, odottaa vaikka hyvin näen, että hän on – niin, mies, kategorisesti tärkeämpi ja arvokkaampi olento.

Eikä muslimiehelle todellakaan sanota ei, jo kahvilassa samaan pöytään istuminen ja puolen tunnin jutustelu on niin vakava myöntyminen, että ollaan vaikeuksissa. Lukioiässä olin kesätöissä Pariisissa ja annoin epähuomiossa nuoren arabimiehen tarjota itselleni katukahvilassa kokiksen ja jotain pikkusyötävää. Kun kävi ilmi, etten silti aio miehen kanssa naimisiin, hän raivostui ja minun piti maksaa takaisin tämä "kihlajaistarjoilu".

Tietenkin islam on ongelma: sen pyhissä teksteissä luvataan suora tie paratiisiin vääräuskoisen tappamisesta, ja siellä paratiisissakin on muuten miehille luvassa muistaakseni 72 neitsyttä. En tiedä, mitä vääräuskoisen tappanut nainen saa palkkioksi…? Ja tämä kaikki (plus vielä se Mohammedin oma haaremi) pitäisi sitten ohittaa olankohautuksella ja hymistä jotain "muukalaispelosta" ja ennakkoluuloista. Minä ainakaan en ole erityisen pelokas tai ennakkoluuloinen, mutta kaikenlaista on nähty ja vedetty siitä johtopäätökset.

Sud Nord, kiinnostavaa tekstiä, tunnet selvästi Ranskaa. Onko sinulla kokemusta Ranskan Atlantin rannikosta, varsinkin eteläisestä (Biarritz jne lähialueet)?

Anita60, hyvä kirjoitus. Niin valitettavaa, että asioita hyssytellään. Kyllä tuollaiseen on reagoitava ja voimakkaastikin, ja johonkin on eurooppalaisessa suvaitsevaisuudessa vedettävä rajat!

Biarritz matka takana, ei mitään ongelmia kenenkään kanssa. Hieno paikka, ystävälliset ihmiset ja ruoka maistui hieman liikaakin. Kerjäläisiä näkyi muutaman, hekin lähinnä alkoholisoituneita paikallisia ukkoja, ei mitään haittaa. Partalapsia en nähnyt lainkaan, muutaman kuulemma löytyy joku oli yökerhossa nähnyt, minä en.

Menisin heti vaikka vähän pidemmäksikin ajaksi, jos joku vain kustantaisi.