Zombie apocalypse-tarinoita

No siis kun Suomessa ollaan ja kaikki tulee tänne jäljessä, niin olisin jo luultavasti kaukana zombien saavuttua tänne, mutta jos käviskin hassusti ja olisin vielä Helsingissä, niin...

Kotoa ei löytyisi mukaan lähestulkoon mitään. Ottaisin aivan vähän vaatteita ja työkalupakista lekan, vasaran tai jonkin muun sellaisen aseeksi. Kaikki pitkään säilyvä ruoka lähtisi mukaan. Seuraavaksi suuntaisin yhteen tiettyyn kauppaan, Varustelekaan ( https://www.varusteleka.fi/fi/ ), josta löytyy hyviä vaatteita, varusteita, ruokaa, aseita.... Tuon jälkeen suuntaisin satamaan ja varastaisin veneen, jolla seilaisin saaristoon. Jos tilanne käy jossakin välissä toivottomaksi, niin suorittaisin itsemurhan mielummin tuliaseella, mutta mikä tahansa ase käy.


Tuossa oli suunnitelmani erittäin lyhyesti. Kysymyksiä saa esittää.

Linnottautuisin. Asun maaseudulla omakotitalossa, eikä sieltä lähteminen tunnu kovin järkevältä. Hakisin kaupasta mahdollisimman paljon pitkään säilyvää ruokaa, siemeniä kesällä viljeltäväksi ja vettä sekä mehua ja muita säilyviä juomia. Sitten naulaisin kaikki ikkunat kiinni, tekisin ansoja talon ympärille ja tekisin puu-uunin ympäristöstä tärkeimmän huoneen, jossa kaikki nukkuisivat. (Sillä sähkö häviää varmasti jossakin vaiheessa, ja Suomen talvet ovat kylmiä.)

Seuraavaksi tutkisin zombeja: menisin jonnekin kauas, ja esimerkiksi aiheuttaisin kovan äänen jossakin turvassa (kuten puussa) ollessani ja tarkkailisin, houkutteleeko se zombeja; rakentaisin ansan, jolla tutkisin zombien nopeutta; ja niin edelleen. Yksi tärkeimmistä selviytymiseen johtavista asioista on riittävä tieto.

Olettaen, että zombit kulkevat kovia ääniä kohti (kuten monissa elokuvissa ja kirjoissa), välttäisin aseella ampumista, ja opettelisin pikemminkin veitsillä, jousipyssyllä ja viikatteella zombien tappamista. Meidän naapurissamme on kylläkin ampumarata, joten sieltä voisi hakea mahdollisimman paljon ampuma-aseita.

Lopulta vain eläisin mahdollisimman normaalisti, kunnes joku ratkaisee ongelman. (Tai vaihtoehtoisesti, jos zombit ovat vielä valloillaan kymmenen vuoden kuluttua, etsisin henkilöitä jotka pyrkivät tappamaan ne, ja auttaisin heitä.) En tappaisi itseäni ennen kuin zombi olisi purrut minua, sillä kuten elokuvista on opittu, ongelma saattaa ratketa juuri viimeisellä hetkellä.

Ei välttämättä kuulosta kovin kummoiselta suunnitelmalta, mutta yksinkertaisuus on usein parasta.

Eiks ketään oikeesti kiinnosta?

Tällainen keskustelu on jo käyty...

tiedän keskustelu on vanha mutta:
perhe: muuttunut zombieksi sit ei tarvis ruokkii enempää ihmisii
ja ottaisin auton tosta pihasta ilmakivääri tollaseen isoon lätkäkassiin laittaisin pari keititöveistä sinne ja moran sitten ajaisin lähigrillille ja söisin ne kaikki ruuat (alussa syön kaikki hyvät ruuuoat ja lopussa alan syömään purkkiruokaa) sitten otan peräkontin täyteen purkkiruokia ja muuta sitten otan isot kanisterit vettä ja lähden ajamaan serkuille jossa on naapurissa noin 500 lehmää sit valtaan niitten talon koska ne asuu maalla sitten asustelen siellä ja hankin sähköä jolla voin pelata pleikkaria jne

Vanha keskustelu mutta herätellään henkiin. Jos nyt oletetaan että zombit on klassisia Romerolaisia laahustajia jotka saa pysäytettyä aivot tuhoamalla niin minun selviytymistaktiikat olisivat seuraavat. Juoksevia raivo-zombeja vastaan todennäköisesti sama suunnitelma mutta tulokset paljon huonommat.

Lähdetään liikkeelle vaikka siitä tilanteesta että koko epidemia on jäänyt täysin huomaamatta ja yksi aamu sitä vain herää siihen että ulkona on täysi helvetti irti. Mukavuuden vuoksi leikitään että kaikki perheenjäsenet ovat kotona joka ei tositilanteessa tietenkään ole kovin todennäköistä.

Talosta pakenemisen onnistumisen todennäköisyydet ovat häviävän pienet kun ottaa huomioon että suurin osa ihmisistä on zombeja ja autolla ei tietenkään pääse mihinkään koska kaikki tiet on tukossa. Ensin kaikki ovet ja ikkunat lukkoon ja mahdollisimman paljon huonekaluja ikkunoitten eteen ja verhot kiinni ettei kukaan vahingossakaan luule että talossa oleskellaan. Asun kaksikerroksisessa paritalossa joten kaikkien ruokien kanssa yläkertaan ja sen jälkeen portaikko tuhottava joten kukaan tai mikään ei pääse talon toiseen kerrokseen. Sitten vaan pidetään matalaa profiilia niin kauan kunnes ruoka loppuu tai tulee joku muu pakottava syy lähteä pois talosta.

Jossakin vaiheessa talosta on pakko poistua ja toivottavasti silloin on tilanne ulkona jo vähän rauhoittunut. Asutaan ihan merenrannassa joten tavoite olis vene jostakin etsiä käsiin ja sillä mennä lähimmällä saarella jossa on asutusta. Siellä varmaan selviää useamman kuukauden mutta talven ja jäitten tultua sekin käy vaaralliseksi paikaksi. Pitkän tähtäimen tavoite olis päästä purjeveneellä jonnekkin päiväntasaajan seuduille ja elellä zombeista välittämä oma elämä loppuun.

Tämmöisiä ajatuksia mulla, kommentoida saa ja mielenkiinnolla luen muitten suunnitelmia.

Ensin tutkin ympäristöä. Varmistan olenko turvassa kotona. Jos en, etsin paikan jossa voin nukkua turvallisesti. Yösijalle on oltava monta reittiä, eli pakoreittejä. Vähä-älyiset zombit eivät kiipeä tikkaita pitkin tai availe ovia. Täällä Suomessa ovet ja lukot on tehty kestämään, seinät myös, ja monessa kodissa on jo vahvat lasit. Riittää etten käytä valoja ja vedän verhot ikkunan eteen. Jos verhot on ohuet, jokaisesta asunnosta löytyy lakanoita.

Tutkin ympäristön ikkunoista ja jos mahdollista päästä katolle, näen paremmin. Kerrostalossa vedän naapurien ovien ulkopuolelle teipin pätkän. Jos se on liikkunut, joku on avannut oven. Mieluummin hyvin pieni, huomaamaton, aivan lattian rajassa tai ylhäällä. Avattu ovi merkitsee Ei Zombi.

Ennenkuin astun porraskäytävään, joku on jo saattanut herätä ennen minua ja kuuntelee asunnon oven takana kuuleeko ääntä. Siksi kun nousen sängystä, olen äärimmäisen hiljaa. Ensimmäisellä kerralla tosin pidän enemmän ääntä kun käyn asunnon läpi. Jos porukat on zombeja ja makuuhuonessaan, vedän ovet teipillä ja rivat myös etteivät pysty painamaan lukkoa auki. Jos lukon ruuvien päät on olohuoneen puolella, avaan ne ja poistan ovikahvat.

Jos joku on olohuoneessa ja voin lukita itseni keittiöön, on minulla ruokaa ja nestettä. Pari päivää ja zombi tuijottaa olkkarin ikkunasta auringonpaistetta. Silloin on sopiva hetki häipyä. Kun maitopurkki tyhjenee, sinne voi kakkia ja teipata purkin kiinni. Kuset voi myös laskea purkkiin ja pakastaa. Jos ei ole muuta nestettä, on juotava omaa kusta.