Aina saunassa
kellottomassa ajassa
ruoputellessa sieltä täältä
– harjalla lapaluidenkin päältä–
ja siin luodes nahkaa
sitä taas jahkaa
– kappas ajatuksen lento bumerangin–
löydänkö itsestäni lopulta kyyn vai orangin…
Mielleyhtymä äänestä.
Muistaes Saunatontulta kysyn:
”Mites Teil on menny täällä?
Onko kaveris yhä pahalla päällä?”
”Tiedäppä hänestä..
Vältimme sentäs käsirysyn!”
Korvis soi:
matelija,
liero luikertelija,
mitäs siinä kiemurtelet
tai
kun kieles lipoo,
tunne hulluutta hipoo…
– Muuten ei omenat..
vaan mansikat ovat intohimoni.–
Saunatonttu löylyä heittää.
Löylynhenki veden keittää.
Se sihisee,
pihisee
ja viel viimeisillään kihisee.
Mie tuhisen,
puhisen
ja hampaiden välistä suhisen:
”Kuuntelen ääntäs kauniisti soivaa.
Miuta lämmöl helli, hoivaa.
Kumartaa en täl kertaa aio.
Silti pyydän kehoni terveeks taio.
Bumerangi taas palaa
vaatien mielelt alaa.
Muistot loi:
apina,
puuttuva lenkki,
äläkkä ittees raavi
tai
loputtomat tolpat kopisevien stilettien nokas
muun maailman siult kokonaa sokas.
Kyllä ne loukuttaa
ja kiipeämään houkuttaa…
– Muuten ei laiskuus..
vaan joutenolon taito on intohimoni.–
Saunatontun katse mietteliäs,
käsi reilul tuulel
ja kysymys huulel:
”Kuka oli vietteliäs?”
Löylynhenki Saunatontulle karjas:
”Elä sie vettä turhaa tuhlaa;
ei elämä ole yhtä juhlaa.
Tajuutko, naiset sitä parjas”
On mieles korviin kantautuneen palauma
ja aivojen toiminnan jakauma.
Vasen oli voittaja aivojen jakaumassa
ja syyllinen korviin kantautuneen palaumassa.
Ehkäpä annan oikealle mahdollisuuden,
vaikkapa vain yhden tilaisuuden.
Kenties löytävät uuden,
oikean minuuden
takaa
luodun
pahuuden.
Tontulle äkkiä tokasen:
”Kättäs viel kokasen.
Nakkaa ilmoille hurja höyrypilvi.
Niin Löylynhenki elä sit miuta silvi.
Katos, sauna on ainut paikka
siitä huolimatta, vaikka
elämäkin kapuloita on rattaisiin yrittäny mätellä,
mis olen saanu tuonpuoleista kätellä.
Onhan sekin tainnut miuta hivellä,
mut aina olen pois saanut kävellä.”
Nousen ja alas astun.
Oven avaan
ja ravaan.
Hyppään ja kokonaan kastun.
Tunnen
syvyyden
ja
ympäröivän
hyvyyden.
kellottomassa ajassa
ruoputellessa sieltä täältä
– harjalla lapaluidenkin päältä–
ja siin luodes nahkaa
sitä taas jahkaa
– kappas ajatuksen lento bumerangin–
löydänkö itsestäni lopulta kyyn vai orangin…
Mielleyhtymä äänestä.
Muistaes Saunatontulta kysyn:
”Mites Teil on menny täällä?
Onko kaveris yhä pahalla päällä?”
”Tiedäppä hänestä..
Vältimme sentäs käsirysyn!”
Korvis soi:
matelija,
liero luikertelija,
mitäs siinä kiemurtelet
tai
kun kieles lipoo,
tunne hulluutta hipoo…
– Muuten ei omenat..
vaan mansikat ovat intohimoni.–
Saunatonttu löylyä heittää.
Löylynhenki veden keittää.
Se sihisee,
pihisee
ja viel viimeisillään kihisee.
Mie tuhisen,
puhisen
ja hampaiden välistä suhisen:
”Kuuntelen ääntäs kauniisti soivaa.
Miuta lämmöl helli, hoivaa.
Kumartaa en täl kertaa aio.
Silti pyydän kehoni terveeks taio.
Bumerangi taas palaa
vaatien mielelt alaa.
Muistot loi:
apina,
puuttuva lenkki,
äläkkä ittees raavi
tai
loputtomat tolpat kopisevien stilettien nokas
muun maailman siult kokonaa sokas.
Kyllä ne loukuttaa
ja kiipeämään houkuttaa…
– Muuten ei laiskuus..
vaan joutenolon taito on intohimoni.–
Saunatontun katse mietteliäs,
käsi reilul tuulel
ja kysymys huulel:
”Kuka oli vietteliäs?”
Löylynhenki Saunatontulle karjas:
”Elä sie vettä turhaa tuhlaa;
ei elämä ole yhtä juhlaa.
Tajuutko, naiset sitä parjas”
On mieles korviin kantautuneen palauma
ja aivojen toiminnan jakauma.
Vasen oli voittaja aivojen jakaumassa
ja syyllinen korviin kantautuneen palaumassa.
Ehkäpä annan oikealle mahdollisuuden,
vaikkapa vain yhden tilaisuuden.
Kenties löytävät uuden,
oikean minuuden
takaa
luodun
pahuuden.
Tontulle äkkiä tokasen:
”Kättäs viel kokasen.
Nakkaa ilmoille hurja höyrypilvi.
Niin Löylynhenki elä sit miuta silvi.
Katos, sauna on ainut paikka
siitä huolimatta, vaikka
elämäkin kapuloita on rattaisiin yrittäny mätellä,
mis olen saanu tuonpuoleista kätellä.
Onhan sekin tainnut miuta hivellä,
mut aina olen pois saanut kävellä.”
Nousen ja alas astun.
Oven avaan
ja ravaan.
Hyppään ja kokonaan kastun.
Tunnen
syvyyden
ja
ympäröivän
hyvyyden.
Vastaukset 1
Vanhimmat
:D Tämä oli hauska piristys marraskuun pimeyteen. Muutenkin loppusoinnullisia runoja on erityisen hauska lukea.