Tämä pieni tuuli ei lehtiä liikuta.
Nousen kaiteelle
vain nähdäkseni ettei kukaan kiikuta.
Junan raiteelle
tunteakseni sen hiljaa kasvavan tärinän,
josta kerrottiin ääressä nuotion rätinän.
He tunsivat tunnemyrskyjen pauhun.
Minä sen pienen virtauksen kauhun.
Keinun hetken ylikulkusillalla
Suljen ainoat silmät, jotka illalla
näkivät leirinuotion sammuvan sauhun.
Nousen kaiteelle
vain nähdäkseni ettei kukaan kiikuta.
Junan raiteelle
tunteakseni sen hiljaa kasvavan tärinän,
josta kerrottiin ääressä nuotion rätinän.
He tunsivat tunnemyrskyjen pauhun.
Minä sen pienen virtauksen kauhun.
Keinun hetken ylikulkusillalla
Suljen ainoat silmät, jotka illalla
näkivät leirinuotion sammuvan sauhun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anelemalla, matelemalla kysyn jos saisi kokea
sen mistä mato maan alla on yhtä sokea.
Liekit eivät vastaa.
Sihisee vaan kun kastaa.
Silmänurkkaan tarttuu vähän nuotion nokea.
Se tulee ja nielaisee. Se on tulta
ja tappuraa. Se on kuolema. Se elää
vain leirinuotioiden ja tarujen aikakaudessa.
Ja minun täytyy hypätä yksin.