Keskustelu ikääntyvien ihmisten saattohoidosta on viime aikoina käynyt jopa kuumeisena kun monet ovat kokeneet siinä kovasti puutteita.
Jopa eräs lääkäri kertoi juuri Tv-lähetyksessä, että siinä voidaan puhua jopa surmaamisesta.
Useat kertovat, että vanhukselle on tänä päivänä sairaalaa turvallisempaa olla omassa kodissa.
Miten te koette asian kenties omien läheistenne kohdalla ?
Jopa eräs lääkäri kertoi juuri Tv-lähetyksessä, että siinä voidaan puhua jopa surmaamisesta.
Useat kertovat, että vanhukselle on tänä päivänä sairaalaa turvallisempaa olla omassa kodissa.
Miten te koette asian kenties omien läheistenne kohdalla ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tästä olis otettava yleiseen tietoisuuteen --koskee meitä kaikkia ,ja etenkin meitä jotka ollaan jo lähellä loppua --(noin pelkistettynä)
Miksi ihmeessä emme keskustele näistä asioista ja omista kokemuksistamme joko omalla tai läheisten kohdalla?
Vaikeneminen ei näissä asioissa ole kultaa.
Tilanne jatkuu ja epäkohtia ei korjata ellei niihin puututa ja niistä keskustella.
Tämä palsta on oivallinen paikka keskusteluun näistä asioista.
Ottakaa kantaa !
Miksi puhua saattohoidosta kun elääkkin pitäisi?
Miksi papit puvuvat vanhoille aina kuolemasta. Kyllä vanhakin haluaa ajatella muutakin kun kuolemaa. Elämä on sentään ihanaa kaikkinensa.
Harmaa.
Asioihin on syytä puuttua. Itse olen paraikaa näitten asioitten kanssa tekemisissä ja tiedän, että omaisen tai muun läheisen puuttuminen näihin vanhusten hoitoasioihin muuttaa suhtautumista ja siten myös elämäämme paremmaksi.
"Höpinöitä" saa olla ja niillä höystää elämäänsä ja oloaan ken haluaa näilläkin palstoilla.
Me voimme tietysti mennä bingohalliin tai hedelmäpelien pariin aivan yhtä lailla kuin keskustella jonnenjooutavia täällä palstoillakin.
Luulen, että tapaamalla jonkun lähimmäisen ja olemalla avuksi saamme omaankin elämäämme paljon rikkaampaa sisältöä.
Tämä Jyrki Penttisen kirja "Dementiapotilaan saattohoidon sokea piste" on todella asiaa.
Hän pelkää nimenomaan sitä, että ohjeiden ja valvonnan puute aiheuttaa ikäihmisten jäämisen vaille ravintoa ja nesteytystä, joilla muuten olisi vielä jopa vuosiakin elinaikaa aivan normaaliin elämään.
Taloudelliset seikat saattavat lisätä tämän "saattohoidon" käyttöä yhä laajemmin.
Tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota ettei näin pääsisi käymään - eikä suinkaan pelottelusta.
Voi kauhistus, mikä meitä vanhuksia voi odottaa, ei ihan huu haata voi telkkarissa puhua. Kannattaa olla valppaana ja ottaa kantaa. Aihe on niin tärkeä, kirjoitelkaa kellä on omakohtaisia kokemuksia lähimmäisistään
On hyvä,että puhutaan saattohoidosta. Jos sille asialle suljetaan korvat,niin eikö se ole kauhistus,kun olemme sen kohtalon edessä ja siinä tilanteessa .Silloinhan olemme tietämättömiä ja emme voi itse asialle yhtään mitään. Kuolemahan on luonnollinen asia,joka meidän on kohdattava. Siitä tuleekin puhua.
Eräs tuttava joka on töissä vanhainkodin sairas osastolla kertoi. Kun meillä tulee potilas joka ei itse pysty syömään eikä juomaan tosia asia on : hän ei saa tarpeeksi ruokaa kun ei joudeta syöttämään /hyöty: paino putoaa on helpompi käsitellä , nielemis refleksi ei pian toimi ,ei osaa niellä / ei tarvitse syöttää.....
Juomista ei anneta tarpeeksi usein / Hyöty: vaipat pysyy kuivana,kuten edellisessäkin vastauksessa
Ympätään jo aikaisin iltasilla unilääkkeet/ hyöty
nukkuvat eivät putoa eivätkä soita kelloa .
Muutenkin paljon lääkkeitä/hyöty eivät tarvitse muuta hoitoa ja virikkeitä ,ovat tokkurassa koko päivän. Tämä on totuutta jos ei ole ketään omaista kuka puuttuisi asiaan.
Kun vanhempani olivat sairaala hoidossa oli hyvin vastenhakoista saada tietää lääkitys : mitä ja mihinkä vaivaan. Onneksi oli alan asiatuntijoita perheessä joka ymmärsi nämä asiat ja turha lääkitys saatiin aina kohdalleen . Entä jos ei ole? Korutonta kerrontaa...
Ystävättäreni on hoivakodissa, syö 20 pilleriä päivässä eikä tiedä mihin tarkoitukseen kaikki ovat. Lääkelasku on mahtava.
Tuntuu jotenkin rahastamiselta.
Minä kun olin parivuotta takaperin sairaalassa, niin toisessa vuoteessa oleva potilas näytti kourallista pillereitä jotka hän kerralla nautti. Ei myöskään tiennyt mihin tarkoitukseen.
Itse tällä hetkellä syön myös pillereitä, mutta tiedän jokaisen mihin mikäkin on tarkoitettu.
Mahtaakohan minullekin käydä vielä niin etten tajua kysyä lääkäriltä, mitä mikäkin pilleri parantaa.
Näillä näkymin ei näytä vanhuus turvalliselta, ei kotona, jos ei muittenkaan joukossa.
Sillä lähes kaikki sukulaiseni, (verisukulaiset) ovat kuolleet ennen minua kun ovat ehtineet edes lähellekään tuota maagista rajaa, jonka jälkeen on vain, ei ole olemassa tilanne.
Isäni oli niitä ohiammuttuja kuten hänen veljensäkin viime sodissa. Toisaalta olisin suonut hänelle aikaa olla hieman eläkkeelläkin, jota en ikävä kyllä silloin ottanut huomioon.
Itse olen ollut jo 30 vuotta eläkkeellä, eikä tuo ole pahemmin vauhtia haitannut. On ollut urheilija tausta jo suvussamme mutta nuo sydänsairaudet eivät silloin olleet yhtähyvin hallinnassa kuten tätänykyä.
Kenties lääketiede kehittyy sitämukaa, kuin eläkeikä ja kansantalous sen sallivat.
Nykyisen yhteiskunnasta ulkopuolella olevien priorisointi on ainoastaan taloudellisten seikkojen sanelema pakkotilanne, josta meidän eläkkeellä olijoiden on tyytyminen vallitseviin päätöksiin.
Tiedätkö todella mihin lääkkeesi ovat tarkoitetut
ja miten ne vaikuttavat. Otahan pilleripurkkisi esille ja mene googleen ja etsi sivustoja, joissa kerrotaan lääkkeistäsi.
eli ole huoleti, sillä luovuin tuon dementian, aikaansa vievän hermostuneisuuden / masennuksen ja muutkin vastaavat psyyke lääkkeni tarpeettomina.
Kuinkahan moni kohtalotoverini onkaan vastaavassa tilanteessa, että kun kerran on tullut nautittua mainittua vamistetta niin luopuisinko siitä, jos puhutaan lääkkeen nauttimisen järjettömyydestä, joka kenties oli tarpeellinen työelämässä ollessani.
Hölmöyskin on peritty luonnonvara, joista on syytä luopua mikäli käsitteet ovat liikaakin keskittyneet lääkkeen ympärille.
että 170 vanhusta vuodessa tekee itsemurhan ,pelkäävät että tapetaan janoon ja nälkään sitten kun ei jaksa itse laittaa mitään suuhunsa . Ja siihen tilaan saadaan vanhukset lääkkeillä turruttamalla,--pienessä apaattisessa tilassa on varmaankin helppo " hoitaa" sairasta vanhusta! Mikä tässä odottaa --pelkään !
Enkä muualtakaan ole kysellyt mitään lääkkeistäni.
Tiedän nimittäin itse mikä lääke vaikuttaa minuun sillä tavoin kun haluan sen vaikuttavankin.
Oli pakko tulla kirjoittamaan, koska tuntui sellaiselta, että tämä " ½ poistettu" , vastasi niinkuin minä olisin jo kirjoitukseesi vastannut.
Saattohoitoon en osaa ottaa kantaa, kun en lähemmin tunne.
Äitini äkillinen kuolema sairaalassa juuri hänen kotiutumisvaiheessaan on jäänyt mieltäni painamaan. Epäilin tapahtuneen hoitovirheen. Olin kuitenkin silloin liian väsyneessä tilassa, etten jaksanut ruveta asiaa enemmälti selvittämään. Hyväksyin, että oli hänen aikansa.
Samalla osastolla totesin myös, että hyvin sairaita vanhuksia ei syötetty, joten auttelin.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=4443.0
Olipa mukavan asiallinen ketju.
Ympärilläni on rollaattoreilla ja sähkäreillä liikkuvia lähes päivittäin useita kymmeniä.
Luulen tuntevani tällaisten ihmisten ongelmat ja haluan olla myös apuna ja tukena.
Miten joku voi olla heille kateellinen?