En tiedä kuinka kauan voi juoda putkeen mutta nyt alan jo huolestumaan omasta viinan käytöstä.
Kynnys hakea apua on todella iso. En halua kertoa toisille ihmisille, että tartteen apua. Eräänlainen itsekunnioitus on kuitenkin.
Olen lykännyt tätä asiaa jo liian kauan.
Muutenkin kaikki asiat hakkaa vastaan.
Kynnys hakea apua on todella iso. En halua kertoa toisille ihmisille, että tartteen apua. Eräänlainen itsekunnioitus on kuitenkin.
Olen lykännyt tätä asiaa jo liian kauan.
Muutenkin kaikki asiat hakkaa vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ylipäätään kai sen sanominen ääneen, "Että nyt karkaa käsistä", on vaikeeta monelle. Mutta silloin kun vielä itse tajuaa, että nyt tarvii apua, niin menee aika hyvin. Painiskelen saman asian kanssa, mutta käyttö ei koske niinkään mua vaan lähipiiriini kuuluvaa, mutta kun en tiedä miten sen esittäisi niin, ettei tämä ihminen tunne itseään loukatuksi ja hyvällä säkää vielä ajan hänet vielä syvemmälle ongelmaan.
Musta olis tosi mahtavaa, jos myös tämä mun tuttuni sanoisi, että "mulla on ongelma, auta mua!"
Mä voisin ajatella, että sun lähimmät ihmiset on huomannu sun viinan käytön, miettii samoja juttuja kuin minä ja ehkä ne huokaisisi helpotuksesta, jos sä sanoisit ääneen, että tarvit apua. Helpottaa huomattavasti, kun saa sanoa jollekin hyvälle ja luotettavalle ihmiselle, että mikä on. Toisaalta, jos kaverit painii samassa sarjassa ja juo kans, niin sitten asia ei ole niin yksinkertainen.
Viina on vain sellainen paha, että jos mopo karkaa, niin usein se karkaa hyvän ystävänkin tontille ja saastuttaa monta hyvää asiaa.
Hommaa yksilöterapiaa (lääkärin lähetteellä) ja käy edes muutaman kerran puhumassa asiasta. Antabuksilla ei ongelmaa hoideta psyykkisesti!
Tsemppiä kohtuullisesti ja enemmänkin rohkeutta1
Ajattelin ensin kun lähetin viestin, että se sensuroidaan välittömästi.
Juuri se kynnys hakea apua tuntuu liian suurelta.
En halua sanoa toiselle ihmiselle, olkoon vaikka lääkäri, että tarvitsen apua.
Krapulassa aina ajattelen, että tänään soitan lääkärille mutta EI.
Tuntuu, että menetän jotain HYVÄÄ jos lopetan juomisen. Sellaisen tunteen, mitä ei voi enää ikinä kokea.
Toisaalta tiedostan itselleni, että elämäni menee hukkaan tätä rataa.
Lenkkeilen välipäivinä(=ei krapulaa) ja muutenkin olen yrittänyt pitää huolta terveydestä mutta kun tuo kuningas alkoholi!!!
Jokin päässä niksahtaa ja tuntuu, että nyt pitää saada viinaa...
Minä sain aikoinani hyvän käytännön vinkin että yrittää muuttaa sellaisia päivän/viikon rutiineja jolloin ryyppy on lähellä,
Esim.otin eri reitin töistä kotiin(mikä ei vienyt Alkon ohi) ja lopetin vaahtokylvyssä käymisen,koska suihkussa on hankalampi vetää viiniä.
Ja vielä yks asia;varaudu siihen,että juopottelun lopettaminen häiritsee ja vaivaa muita ihmisiä melkein enemmän kuin itseäsi.
Olet juonut liian vähän, koska olet huolestunut ja kunnioitat itseäsi.
Juonut liian vähän?
Ehkä näin.
Mulla on vielä tietoisuus tallella syvemmästäkin rappiosta missä tällä hetkellä olen.
Elän eräänlaista kaksoiselämää.
Työni olen toistaiseksi hoitanut kunnolla mutta välillä pelkään, että kuolen tähän ryyppämiseen(2-3 pv putkeen muutaman tunnin unilla) keskellä viikkoa ryyppämiset päälle.
Muutaman kerran olen jo ollut varma, että kuolen tähän krapulaan; sydän hakkaa tupakan jälkeen 140/min ja kylmä hiki painaa... ei kun kylmän suihkun alle ja appelsiinia suuhun ja kädet ristiin.
Aina ei tee edes mieli juoda. Mutta kun ajattelee tulevia päiviä ja töitä, mitkä täytyy hoitaa kunnialla läpi niin sitten sitä tavallaan "juo varastoon".
No jokatapauksessa kun tätä jatkuu vuodesta toiseen niin välillä ihmettelen, että olen vielä hengissä.
Itsekunnioitus on kuitenkin tavallaan tallella, koska kuten edellä mainitsin, työt on tullut hoidettua ja hyvin ja vielä tiedostan ongelmani ja uskon, että lopulta hoidan homman kotiin.