Kestääkö tulinen rakkaus

Usein rakkaus loppuu vaihtelunhaluun, kyllästytään arkiseen elämään ja haetaan vaihtelua, eikä huomata miten paljon enemmän antaa juuri tuo arkinen ja seesteinen rauha.

OnnenKala kirjoitti:

Usein rakkaus loppuu vaihtelunhaluun, kyllästytään arkiseen elämään ja haetaan vaihtelua, eikä huomata miten paljon enemmän antaa juuri tuo arkinen ja seesteinen rauha.

Usein saattaa näin käydäkin, ei aina.
Rakkaus on myös jaettavaksi, kun rakastaa sitä riittää myös muillekin eli ystäville, kun heitä tapaa. En nyt puhu rakastelusta vaan rakkaudesta.

Parhaimmat hetket olen kokenut rakkaudesta istuessani sohvalla, silmät kiinni ja tuntiessani rakkauden pumpulisena sydämeni kohdalla. Se on se lähde, josta se kumpuaa. Eli me saamme sitä rakkautta, jota sitten annamme toisille. Se pakahduttaa silloin kun sen pitää päästä ulos.

Se on voima, jonka läsnäolon tunnemme. Siksi sanomme helposti, että se on tunne.

Tuohon loppuun vielä lisäisin.

Ja jos rakkaudelle kääntää selän,
se loppuu.

Rakkautta pitää
vaalia, helliä,
että se kasvaa
kohti taivaita.
että se juurtuu
kohti syvyyksiä.
Sitä ei saa loukata,
sanoin, teoin,
elein.
niin.

Kyllä kuule rakkaus vaan joskus loppuu,sitä ennemin tai mmyöhemmin, norm. ennemmin, kyllästyy toisen tylsään naamaan ja lähtee.

eronnut kirjoitti:

Kyllä kuule rakkaus vaan joskus loppuu,sitä ennemin tai mmyöhemmin, norm. ennemmin, kyllästyy toisen tylsään naamaan ja lähtee.

se ainoastaan siitä kiinni vai vaikuttaako muutkin asiat. Minkälainen suhteesi oli? Mitä toinen voisi tehdä, ettei niin arki pääsisi yllättämään.

Minulle on käynyt niin, että tunnevarastooni on jäänyt vain suru ja kaipuu.
Jo kun sairauteni alkoi vaivata pahemmin ja diaknoosia ei ollut vielä tehty, ja jouduin ponnistelemaan aivan arkisista asioista selviytyäkseni.
Sitten kun vielä selvisi että tauti oli parantumaton, vaikkakin lääkkeillä pitkälle kurissa pysyvä, niin tuntui että tukea kyllä kaipaisi.
Kun sitten tulin sairaalasta kotiin ja illalla itkin, ja parisängyn toisella laidalla silloinen vaimoni ei reakoinut mitenkään.
Kavereilleni kun kerroin esim. kivuista kädessä, eivät he halunneet kuulla, vaan eräskin ärähti heti sanoen; Se on kestettävä vaan.
En nykyään edes kerro vaivoistani ihmisille,, vaan olen mielummin hiljaa.
Kaikki nuo ja tuore ero ovat saaneet tunteeni kuoleutumaan, ja kaivamaan esille vain kaipuuta, ja kireyttä.
Mutta tunnen että jos löydän rakastavan naisen, tunteeni jotka olen ikäänkuin padonnut, ryöpsähtävät yli padon ja lopulta hajottavat sen.
Lääkitsevät tunteet sitten toivottavasti parantavat tunnepuoleni entiselleen.

OnnenKala kirjoitti:

Minulle on käynyt niin, että tunnevarastooni on jäänyt vain suru ja kaipuu.
Jo kun sairauteni alkoi vaivata pahemmin ja diaknoosia ei ollut vielä tehty, ja jouduin ponnistelemaan aivan arkisista asioista selviytyäkseni.
Sitten kun vielä selvisi että tauti oli parantumaton, vaikkakin lääkkeillä pitkälle kurissa pysyvä, niin tuntui että tukea kyllä kaipaisi.
Kun sitten tulin sairaalasta kotiin ja illalla itkin, ja parisängyn toisella laidalla silloinen vaimoni ei reakoinut mitenkään.
Kavereilleni kun kerroin esim. kivuista kädessä, eivät he halunneet kuulla, vaan eräskin ärähti heti sanoen; Se on kestettävä vaan.
En nykyään edes kerro vaivoistani ihmisille,, vaan olen mielummin hiljaa.
Kaikki nuo ja tuore ero ovat saaneet tunteeni kuoleutumaan, ja kaivamaan esille vain kaipuuta, ja kireyttä.
Mutta tunnen että jos löydän rakastavan naisen, tunteeni jotka olen ikäänkuin padonnut, ryöpsähtävät yli padon ja lopulta hajottavat sen.
Lääkitsevät tunteet sitten toivottavasti parantavat tunnepuoleni entiselleen.

Luota siihen, että kaikki tapahtuu ajallaan.

Suru tuntuu luonnollisena sen jälkeen, kun on menettänyt jotain. Niinhän se on. On surullinen siitä. Mutta sekin vaihe menee ohi. On hyvä tietää, että on menossa valoa kohti. Usein juuri suruntunteet halutaan tukahduttaa monin eri tavoin. Viina, naiset, lääkkeet, huvitukset yms. Sitä ei oikein uskalleta kohdata ja ei aina oikein jaksakaan. Toisaalta kun sen surun tunteen käy läpi, tulee sinuksi enemmän itsensä ja tunteidensa kanssa, koska suru liittyy niihin kuten myös viha, rakkaus. Tiedätkö se on myös itsensä tuntemusta, kun käy läpi tunteiden kirjon, on iloa tuottavia tunteita, mutta myös ahdistusta ja tuskaa tuottavia tunteita. Kyllä miehetkin ovat tuntevia ja niitä tunteita saa näyttää ja ne pitää kokea.

Anna silloiselle vaimollesi anteeksi, ehkä hän itsekin on väsynyt, eikä jaksanut, kyennyt antamaan sinulle tukea. Kun ei ole ketään, joka jaksaisi kuunnella ja auttaa, koska kuunteleminenkin on auttamista, kokee olevansa niin pohjattoman yksin. Ja ihminen kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen syvällä sisimmässään ja pettyy syvästi, kun sitä ei saakaan.

Älä jää pelkästään odottamaan rakastavaa naista. Tällä tarkoitan sitä, että se tulee kun on tullaakseen, kun oikea aika on. Uskalla kokea ne tunteet, jotka tulevat esiin, sillä pääset eteenpäin. Ja vain anteeksi antamalla itselle ja muille.

Ja sisällä sisimmässään on tieto siitä, ettei koskaan ole lopulta yksin. Meitä kannetaan, vaikka emme sitä aina itse sillä hetkellä huomaa. Ehkä meidät joskus ajataan sellaiseen tilanteeseen, että joudumme kurkottamaan sen kaikkein suurimman voiman puoleen vihdoin ja viimein, kun muuta mahdollisuutta ei enää ole.