Mä olen nyt katellut näitä lesbo/homo ohjelmia jossa ns. pureudutaan siihen kuinka vaikeaa on olla erilainen seksuaalisuutensa takia. Ja on hyvä että niistä asioista puhutaan , mutta ihan vain vastapainoksi voisko joskus siellä olla lesbo/homo joka ei olisi ihan niin kaikkea maailman vääryttä saanut asian tiimoilta niskaansa ja ei näyttäisi siltä tyypilliseltä lesbolta tai homolta.
Koska aina vain puhutaan että lesbot on rekkoja ja niillä on ollut kurja elämä, mutta meitä löytyy niitäkin joilla on mennyt paremmin ulostulo ja elämä ja se ulkonäkökään ei ole sitä butchii.
Vääryydet korjaantuu niistä puhumalla tiedän, mutta ihan vain tekisi hyvää nähdä välillä muutakin kuin lesboja/homoja sanomassa kuinka elämä on ollut vaikeeta.
Sitten haluaisin tuosta heterot vs homoseksuaalit keskustelusta poimia heteron mielipiteen:
"Yleensä vetäytyvät täältä Pohjois/Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle ja rellestävät homoseksuaalisuudellaan. "
Onkohan hetero ajatellut ikinä tuota asiaa ihan loppuun.
Mun mielipide on että tulkaa vain kaikki homoseksuaalit, koska oikeesti joskus on vain mukavaa pilettää ilman että saa kuulla heteroiden
mielipidettä asiasta.Ai niin, tuo muuten pätee koko elämään.
Koska aina vain puhutaan että lesbot on rekkoja ja niillä on ollut kurja elämä, mutta meitä löytyy niitäkin joilla on mennyt paremmin ulostulo ja elämä ja se ulkonäkökään ei ole sitä butchii.
Vääryydet korjaantuu niistä puhumalla tiedän, mutta ihan vain tekisi hyvää nähdä välillä muutakin kuin lesboja/homoja sanomassa kuinka elämä on ollut vaikeeta.
Sitten haluaisin tuosta heterot vs homoseksuaalit keskustelusta poimia heteron mielipiteen:
"Yleensä vetäytyvät täältä Pohjois/Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle ja rellestävät homoseksuaalisuudellaan. "
Onkohan hetero ajatellut ikinä tuota asiaa ihan loppuun.
Mun mielipide on että tulkaa vain kaikki homoseksuaalit, koska oikeesti joskus on vain mukavaa pilettää ilman että saa kuulla heteroiden
mielipidettä asiasta.Ai niin, tuo muuten pätee koko elämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..jos omalta kohdalta voin kertoa, että tuskaiset ajat viittaavat lähinnä sinne kun kaapista tulo oli ajankohtainen ja epävarmuus siitä että miten käy..
Asiasta ei nyt niin kovin hirveitä ole aikaa mutta elämä on ottanut omat uomansa ja tasoittunut senkin osalta.
Ei mun elämä ainakaan ole lesbona pelkkää tuskaa, niinkuin en usko että monen muunkaan on. Ainahan elämässä tuskaa on, mutta tuskin se yksinomaan lesboudesta johtuu.
Tuohon ulkonäköön en edes viitsi enää sanoa mitään, se on niin monesti jo käsitelty.
Ja heteron mielipiteeseen: "Yleensä vetäytyvät täältä Pohjois/Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle ja rellestävät homoseksuaalisuudellaan. " voisin kommentoida että vaikka mulle maksettaisiin, en muuttaisi pääkaupunkiseudulle!!!!
Pohjoisessa on hyvä olla, tosin voisin muuttaa vieläkin ylemmäs..
...mietin juuri eilen,hassu juttu.
Että miksi ei yleensä koskaan mitään muuta kuin elämän tuskaa ja juuri noita prototypioita ruokkivia ohjelmia lesboista,miettimällä mietin,mutta ei tule ainakaan yhtäkkiä mieleen muuta kuin yksi leffa (hummmm......ei muista nimeä :( mutta jossa oli lyhyt kertomuksia lesbojen elämästä) jossa oli vähän eri näkökulmaa,tosin fiktiota sekin. Onhan sitä elämä potkinut päähän itsekutakin,mutta olisihan se kiva kertoa/kuulla elämän ja lesbouden hyvistä ja hauskoistakin puolista joskus...
Erinomainen keskustelunavaus! Ja vieläpä aiheesta, jota itsekin olen miettinyt monesti.
Puhuimme murun kanssa juuri tästä lesbona olon ihanuudesta ja kurjuudesta jokin aika sitten, muistaakseni Inhimillinen tekijä-keskustelun jälkimainingeissa. Meillä kun on molemmilla voittopuolisesti hyvä kokemus lesboudestamme ja se tuntuu olevan jotenkin epäuskottavaa.
Oman lesbouden oivaltaminen oli minulle puhtaasti vapauttava kokemus. Olin aivan pilvissä sen jälkeen, muistan hymyilleeni kuin aurinkoinen päiväkausia ja sen jälkeenkin myhäilleeni niin onnellisena, että kaverit jo ihmettelivät. Ei minkäänlaista angstia tai itsensä kieltämistä. Ei myöskään sen jälkeen. Muutenkin suoraan lesbona olemiseen liittyvät kokemukset ovat pääosin ihan hyviä ja hyvin vähän on ollut tilanteita, joissa
lesbouteni olisi aiheuttanut hyökkäyksiä tai loukkauksia muiden tahoilta. (Niitä humalaisten jorinoita en siis laske tällaisiksi, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos). Työstä sen verran, että se hyvä puoli on tästä kulttuurialasta, että täällä on totuttu erikoisiin ihmisiin ja myös erilaisiin elämänkuvioihin keskimääräistä enemmän. Non-hetero seksuaalinen suuntautuminen ei paljon nostele kulmakarvoja.
Mutta - tätä taustaa vasten minua ja myös murua toisinaan tympii, ehkä hitusen ahdistaakin, tuo negatiivisväritteinen kuva lesbona/homona olemisesta. Sehän suorastaan ruokkii niitä ajatuksia, että tämä on sairaus ja täysin epänormaalia ja siksi niin vaikeaa ja tuskallista. Siinä on fanaatikoiden helppo unohtaa, että melkoinen määrä heteroitakin taistelee tänäpäivänä identiteettiongelmien ja mielenterveydellisen jaksamisen kanssa. Kyllä kyllä, epäkohdista on hyvä ja pitää puhua julkisesti! Mutta joskus parasta valistusta on näyttää myös se toinen puoli, yhtä tosi sekin.
Siispä minäkin odotan sitä päivää, kun telkkarissa näkyy iloinen, itsestään ylpeä, ei yhtään agressiivinen, elämästään nauttiva ja suloinen lesbo, joka lyö luun kurkkuun kaikille ennakkoluulojen, tuomioiden ja stereotypioiden rakastajille!!
No onhan tämä lesbon elämä ollut aikamoista myllerrystä, lähinnä sisäistä myllerrystä. On kurjaa kun ympäristö ja läheiset ihmiset ovat ennakkoluuloisia ja suhtautuvat homoseksuaalisuuteen kummeksuen ja ovat siitä pahoillaan. Vähemmistöjen elämä ei vain ole niin "helppoa". Ei monella muullakaan, mutta tällä helppoudella viittaan vain syrjinnästä johtuviin seikkoihin.
MUTTA.
Onhan asialla se toinenkin puoli. Nykyään olen ikionnellinen että olen lesbo! Ei ole mitään ihanampaa kuin pystyä aidosti rakastamaan ihanaa naista, tuota suloista, aistillista olentoa, jonka vartalo saa nirvanaan, äly antaa haastetta, ja henkinen syvyys antaa pontta elämään. :)
Ei ole mitään parempaa kuin olla naista rakastava nainen. Se tunne on suorastaan euforinen. Enää en aikoihin ole miettinyt miksi minä synnyin lesboksi, koska nykyään tajuan että sehän on siunaus, ei kirous. Ihana, ihana asia. :D
Ihan kuin minun suusta:D Mä voisin mennä televisioon kertomaan kuinka onnellinen olen kun olen lesbo, mutta kultani tukehtuisi kauhistuksesta kaappiinsa ja sitä en hänelle halua ;)
..no ehkä se on hiukan kurjaa kun pitää rajoittaa lempeään juuri edellämainitusta syystä.Ei onnellisenylpeitä julkisuukkoja eikä käsikädessä kävelyä*huokaus*
Se on vähän mihin haluaa taipua, mä kestän paremmin heteroiden huutelut kuin sen etten voisi suudella tyttöystävääni tai pitää kädestä kiinni.
Mulle tärkeintä on se että mun läheisillä on hyvä olla, ne huutelijat yms joskus kiehauttaa mutta tämä on mun valinta ja se että on rohkeesti mitä on tekee sut myös vahvemmaksi.
...mieltä kanssasi. Tekisi mieleni kysyä että jos kerran hetero saa julkisesti näyttää tunteitaan niin... mutta en kysy. :)
Kaikkihan me ihmisiä ollaan, välillä tuntuu vain siltä kuin kukaan ei sitä muistaisi. Voi olla, ettei kaikkien mielestä (no ei itseasiassa minunkaan) asia ole näin yksinkertainen, mutta ainakin se on se lähtökohta.