Hei. Olen 17-vuotias, Suomeen muuttanut lapsena äitini kanssa joka meni suomalaisen "isäni" kanssa naimisiin. Isäni ei ole siis biologinen. He ovat eronneet 10 vuotta sitten. Puhuttiin isän kanssa, miten perintö jaetaan. Minuahan ei lasketa osalliseksi I-luokkaan perintöjako-asioissa, joten onko isyyden tunnustaminen jotenkin mahdollista niin että saisin tasa-jakoisen perinnönjaon isäni muiden, biologisten lasten kanssa?
Miten isäni voi tunnustaa isyytensä?
toissijainen3
18158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Isyyden "tunnustaminen" ei sinun tapauksessasi ole käypä konsti, vaan isäsi pitäisi adoptoida sinut. Adoptiolapsena olisit mm. perintöoikeuden suhteen samassa asemassa kuin isäsi biologiset lapset.
Adoptioprosessiin ei sentään tarvitse ryhtyä - eikä kannatakaan, sillä silloin kysyjä menettäisi perintöoikeuden äitinsä jälkeen.
Isäsi tarvitsee vain tehdä testamentti sinun (ja muiden lastensa) hyväksi, jolloin tulet käytännössä samaan asemaan näiden muiden lasten kanssa. Jos kuitenkin isäsi määrää testamentilla jotain muutakin, kannattaa muistaa, että hänen biologisilla lapsillaan on lakiosaoikeus ja sinulla ei. Lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta eli jos testamentilla ainoastaan lisätään yksi perinnön saaja, ei se vielä loukkaa lakiosia.
Verotussyistäkään adoptio ei ole tarpeen, sillä puolison lapsi on I-veroluokassa (eli toisin kuin kysyjä luuli).
Isälläni on biologisia lapsia kolme, kaksi edellisestä avioliitosta ja yksi äitini kanssa olevasta avioliitosta. Omaisuutta on noin 400 tuhatta kiinteistöjen, ajoneuvojen yms muodossa. Eli isäni täytyy vain tehdä testamentti? Onko se epäoikeudenmukaista muita lapsia kohtaan jos ne jaetaan 25% kaikille?
Jokaisella on oikeus tehdä sellainen testamentti kuin haluaa, mutta rintaperillisillä (eli lapsilla ja lapsenlapsilla jne.) on oikeus vaatia lakiosansa. Mikä sitten on oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista, on pikemminkin jotain muuta kuin juridiikkaa. Voivathan nuo jako-osuudet olla jotain muutakin kuin 1/4.
Eihän kyseessä ole puolison lapsi, jos kerran ovat eronneet?!
Entäpä jos isukki haluaa olla olla testamenttia tekemättä?
Sitten ei tee sitä.
Isyys voidaan toki tunnustaa tällaisessakin tapauksessa, jostain syystä tämä on kuin oppikirjoista. Adoptioihin ei siis tarvitse ryhtyä. Tosin testamentti olisi helpoin vaihtoehto.
Helsingin lastenvalvojaan voi ottaa yhteyttä tällaisissa tapauksissa, asuipa sitten missä osassa valtakuntaa tahansa.
>>Isyys voidaan toki tunnustaa tällaisessakin tapauksessa, jostain syystä tämä on kuin oppikirjoista.
Ap tarkoitti varmaan adoptointia.
Ehkä tarkoitti. Mutta "rytmimunat" kyllä tarkoitti tunnustamista.
>>Suomeen muuttanut lapsena äitini kanssa joka meni suomalaisen "isäni" kanssa naimisiin. Isäni ei ole siis biologinen.>>
Isyyden tunnustaminen ei onnistu, koska "isä" ei ole ensinkään isä vaan isäpuoli. Isäpuoli ei voi olla saada lapsen isyyttä kuin (tässä: perheensisäisellä) adoptiolla.
Tiedoksi Lakinaiselle, että uudessa adoptiolaissa on tällainenkin säännös (18.2 §):
"Jos aviopuoliso on avioliiton aikana tai avioliiton purkauduttua kuoleman johdosta yksin adoptoinut toisen aviopuolison lapsen, lasta pidetään kuitenkin aviopuolisoiden yhteisenä lapsena."
Eipä tullut tuota lainkohtaa tarkistettua, joten perun sanani.
Perheensisäinen adoptio ei onnistu enää, koska ap:een isäpuoli oli eronnut hänen äidistä 10 vuotta aiemmin.
Testamentti jää ainoaksi vaihtoehdoksi hoitaa perintöasia.
Sorry, Lakinainen, en minäkään noteerannut ap.n mainitsemaa avioeroa. Oikeassahan sinä olet.
Jep, avioliitto on tosiaan purkautunut kuoleman johdosta, joten adoptio ei ole vaihtoehto.
Ja tuo adoptiolain säännös ei ole itse asiassa mikään uutuus, vaan sama oli mahdollista jo vanhan lain eli ns. uuden ottolapsilain mukaan. Vanhan ottolapsilain (joka oli siis voimassa ennen vuotta 1985) systeemiä en muista, enkä jaksa nyt tarkistaa.
>>Jep, avioliitto on tosiaan purkautunut kuoleman johdosta, joten adoptio ei ole vaihtoehto.>>
Höpsisi Lakinainen. Avioliitto on tapauksessa päättynyt AVIOEROON.
Jos aviolitto olisi päättynyt toisen puolison kuolemaan, perheen sisäinen adoptio olisi mahdollinen vaihtoehto. Nyt ei ole.
Kas, kirjoitusvirhe.
Tarkoitin tietysti että avioliitto purkautui avioeron vuoksi.
Kiitos korjauksesta, vaikka olihan tuo jo tullut selväksi. :)