Kihlautumisesta tahtoisin kuulla kokemuksia..kuinka pitkän seurustelun jälkeen, kumman aloitteesta, missä tilanteessa, jne jne. Kaikenlaisia kokemuksia toivoisin! :)
Itsellä semmonen tilanne ettei tiiä oikei mitä haluis ku poikakaveri vihjaa kihlauksesta, en tiiä onko aikaista..nyt mietintä aika mulla menossa! Ihanaa, mutta hankalaa.
Itsellä semmonen tilanne ettei tiiä oikei mitä haluis ku poikakaveri vihjaa kihlauksesta, en tiiä onko aikaista..nyt mietintä aika mulla menossa! Ihanaa, mutta hankalaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on susta itsestäsi kiinni. Toiset kihlautuu herkemmin ku toiset. Toiset menee naimisiinki parin viikon kuluttua tapaamisesta, toiset ei ikinä...
Mä itse aion kihlautua vain kerran ja se odottaa yhä tapahtumista...
Sehän tästä tekeekin niin ison asian, koska niin minä kuin poikakaverini uskomme menevämme vain kerran kihloihin ja kihlautuminen merkitsee todella myöhemmin avioliittoa.
Ihan ensiksi... Kuinka kauan olette seurustellet? Ja toiseksi, muistathan että nuorena aloitettu suhde ei välttämättä kanna koko elämää (tietysit on niitäkin onnellisia joille näin on käynyt, saatatte hyvinkin kuulua heihin :D )
Nykyisin kihlauksesta on tullut "muoti-juttu" nuorille, sitä mennään yhtenä hetkenä kihloihin ja toisena puretaan se...
Ja sitten kannattaa miettiä, mitä se kihlaus sinulle merkitsee (itselleni se on lupaus avioliitosat, siitä, että tulen viettämään se henkilon kanssa koko loppuelämäni, jos onni suo...), onko se sinulle kenties vain yksi sormus jonka poikaystäväsi antoi, niin että on mukava sanoa "me ollaan kihloissa" :) :), vaiko todellinen lupaus, jos se on todellinen lupaus, tahdotko todella tehdä sen (vaikka kihlaus saatta tietysi merkitä sinulle vain...kihlausta..)?
Liian nuoren ei kannata sitoutua liiaksi, anna elämän näyttää, jos olette ns. tarkoitettu toisillenne, niin kyllä se kihlaus tulee myöhemminkin. Sinun pitää vain tietää, mitä kihlaus sinulle todella merkitsee, onko se jotain lopullista vai vain sormus jonka voi ottaa pois kun huvittaa...
Onnea sinulle, toivon että löydät oikean ratkaisun (romantikkona tietysti toivon, että se olisi se kihlaus ja eläisitte elämänne onnellisina loppuun asti...)
Itte oon ollu kihlois ny vähä yli vuoden verran.Olen 18w ja olin sillo 17 ku mentii kihloihin.Mun poikaystävä tais olla eka joka otti sen puheeks.Oltii siitä aina puheltu,mutta mä olin aina sanonu että ei ihan vielä..Mutta sitten mä tulin siihen tulokseen että toi on se mies mitä mä rakastan enemmän kun mitään muuta ja haluan viettää ja jakaa koko loppuelämäni sen kanssa.Päätimme sitten yhdessä että menemme kihloihin.Oltiin seurusteltu 8kk.Jotkut voi ajatella että toi on lyhyt aika,mutta mun mielestä se oli ihan hyvä.
Mulle kihlautuminen on lupaus avioliitosta,tosin ei olla viä piitkään aikaan menos naimisiin.Mä ainaki nautin tästä kihlois olosta.
Ja kihlautuminen tuo myös näkyvää suhteen syvyyttä.
Tosin nykyään kihlautumisesta on tullu vähän trendi juttu,että mennään tosta noin vaan kihloihin.Toisille se tosiaan on lupaus avioliitosta ja toisille taas ei.
Sun pitää tehä niinku susta ittestä tuntuu.Eihän se nyt laissa oo määrätty että jos sä kihloihin meet ni sun on pakko myös mennä sen samaisen kanssa naimisiin:)
Mutta ei sekään oo mukavaa,että jos on jokatoinen vuosi uus kihlattu,että siinä mieles kannattaa miettiä.
Ilmoittele mihin oot päätyny:)
Olin 16v kun aloin seurustella ihan ensimmäisen kerran, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että olen kypsempi kuin omat ikäisistäni.
Ja nyt olen saman kanssa edelleen ollut jo 2v 2kk, mutta emme ole vielä kihloissa.
Ei se sormus mitään muuta, toiset sanovat, että ongelmia alkaa tulemaan, jos menee kihloihin ja silloin alkaa kaipailla toisia ja sen sellaista.
Mieti vielä, kyllä sitä voi seurustella ilmankin sormusta. Mitä se sormus näyttää. Yhtä lailla joku voi viedä sen kumppanin oli sillä sormus tai ei, ja mielestäni sellaisen kimppuun hyökätään vielä herkemmin, jos sormus sormesta löytyy, koska silloin siinä tyypissä täytyy olla jotain todella hyvää ja mielenkiintoista.
Että, älkää menkö liian aikaisin, minusta se on noloa perua koko touhu. Seurustelun pystyy lopettamaan helpoimmin, koska ei koskaan oikeastaan tiedä milloin se kaikki onni loppuu.
mä menin entisen kanssa kolmen kk seurustelun jälkeen kihloihin, ja oltiin sit puoltoist vuotta yhes, siihe se sit päätty...
älä mee viel kihloihi, se on kuitenkin lupaus avioliitosta.
Me kihlauduttiin vajaa 5 kk sitten, silloin oltiin seurusteltu 1v 7kk. Oon 17, poikaystävä 22. Kihlauksesta puhuttiin ja pohdittiin ja suunniteltiin reilu puoli vuotta ainakin ennen kuin sitten... Ei tämä helppoa koko ajan ole ollut, kriisejä on ollut niinkuin jokaisessa suhteessa tulee joskus vastaan. Kuitenkin lähinnä mun puolelta. Muutama kuukausi kihlauksen jälkeen mulla tuli sellanen ...tavallaan kaipuu muita kohtaan. Mutta me selvittiin siitä, ja onnellisia ollaan. :)
Jossain välissä kihlauksen jälkeen ajattelin että liian nuorena menin tms (saattoi johtua just tosta "kaipuusta") mutta enää en ajattele niin. Se oli hetkistä.
En kadu. :) Tiedän, että tämä on tässä ja hän on Se. :)
Jokainen tekee oman päätöksensä, ajallaan.
Kihlathan ovat lupaus avioliitosta joten kihlauksesta noin vuoden sisällä naimisiin. Jos naimisiinmeno ei kiinnosta niin mitä sitä kihloihinkaan.
Minulle kihlaus merkitsee avioliittoa, ehkä jopa just vuoden sisään. Niin myös poikaystävälleni. Eli ajatusmaailmani mukaan kihlautuminen merkitsee vakavaa sitoutumista ja juuri sen vuoksi se tuntuukin niin suurelta asialta - niinku pitääkin. Joku kysy kauanko ollaan seurusteltu..noin vuoden päivät, sitä ennen pitkä taival ystävinä.
Tätä tämä aikuistuminen, sitoutuminen ja vastuun kasvaminen vissiin sitte on! :)
Kokemuksia lisää, jos vain löytyy!
Se, mitä kihlaus merkitsee on minun mielestäni jokaisen oma päätös. Toinen on sitä mieltä että se on lupaus avioliitosta, toinen ajattelee että se on yksi tapa "olla yhdessä". Jokainen toimikoon tavallaan.
Itse menin kihloihin 17-vuotiaana(kuukausi ennenkuin täytin 18), olimme tuolloin ollut yhdessä vuoden ja kaksi kuukautta. Naimisiin menimme kun olimme olleet yhdessä vuoden ja kahdeksan kuukautta. Toiset ovat sitä mieltä että toimimme nopeasti, mutta minulle on tärkeintä se että olen itse onnellinen. En jaksa välittää muiden puheista. Tämä tuntui oikealta ja en (ainakaan vielä) ole ehtinyt katumaan=)
Tee oma ratkaisusi, niinkuin sydän sanoo. Silloin teet oikean ratkaisuan. Ei elämä kaadu siihen jos kihlaus jostain syystä joudutaan purkamaan.
Niimpä. Saas nähä millon tapahtuu:)