Sellaista asiaa olen funtsaillut, että mistä johtuu, että mies haluaa pukeutua naisten vaatteisiin. Taikka toisinpäin, nainen miesten vaatteisiin.
Minulla on ystävä (tuntenut vuosia), joka on paljastanut tämän fetissinsä. Ihan "normaali" mies, sosiaalinen ja kaikinpuolin mukavanoloinen, fiksu..
On hän myös kertonut minulle hankalasta äidistään. Odotukset korkealla, kontrollointia, ei fyysistä läheisyyttä, julkisivu pitää olla kunnossa. Ei myöskään isän kanssa kovin lämpöiset välit. Asialliset, keskustelu aina yleisellä tasolla. Mutta kun on äidistään kertonut, niin on tullut tunne, että jotenkin "traumatisoitunut"... En nyt varmaankaan löydä oikeita sanoja kuvaamaan...
Mutta haluaisin siis kysyä muilta transihmisiltä, että minkälaista äiti/isä -suhdetta teillä on ollut? Koetteko että äidin hyväksynnän ja huomion haku (turhaan) on johtanut tähän?
Ja mun tarkoitus ei oo lähtä muuttamaan ketään, jokainen tehköön mistä tykkää!
Minulla on ystävä (tuntenut vuosia), joka on paljastanut tämän fetissinsä. Ihan "normaali" mies, sosiaalinen ja kaikinpuolin mukavanoloinen, fiksu..
On hän myös kertonut minulle hankalasta äidistään. Odotukset korkealla, kontrollointia, ei fyysistä läheisyyttä, julkisivu pitää olla kunnossa. Ei myöskään isän kanssa kovin lämpöiset välit. Asialliset, keskustelu aina yleisellä tasolla. Mutta kun on äidistään kertonut, niin on tullut tunne, että jotenkin "traumatisoitunut"... En nyt varmaankaan löydä oikeita sanoja kuvaamaan...
Mutta haluaisin siis kysyä muilta transihmisiltä, että minkälaista äiti/isä -suhdetta teillä on ollut? Koetteko että äidin hyväksynnän ja huomion haku (turhaan) on johtanut tähän?
Ja mun tarkoitus ei oo lähtä muuttamaan ketään, jokainen tehköön mistä tykkää!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos mies pukeutuu naisten vaatteisiin tai nainen miesten vaatteisiin, kyseessä ei ole fetismi.
"Koetteko että äidin hyväksynnän ja huomion haku (turhaan) on johtanut tähän?"
En todellakaan koe. Jos tietynlaiset äidit tai isät aiheuttaisivat transihmisiksi kehittymistä, sellaisen perheen kaikki lapset olisivat transihmisiä, eikä vain yksi heistä.
Niin, kuitenkin jokainen lapsi on yksilö, eli suhtautuu asioihin eri tavoin. Ja lapsia myös kohdellaan eri tavoin, esikoiset saavat eri kohtelun kuin kuopukset.
Minä luulen, että siinä on jonkinlaista naisen alistamisen fantasiaa taikka elementtiä taustalla vaikuttimena, joskaan ristiinpukeutuja ei välttämättä tunnista sitä itse.
Luule sinä ihan mitä haluat. Kovin freudilaista tuo äiti- tai isäsuhteen tähän veto.
Ketjun aloittajalle.pukeutuuku ystäväsi aina naiseksi vai vain siloin tällöin?
Pitää panna äidin viaksi kun ei voi myöntää mahdollisuutta siihen että vika voisi löytyä omasta päästä.
Minusta asia tuntuu olevan pikemminkin toisinpäin ja se koskee myös monia lesboja ja ehkä homojakin: kun äiti haistaa, ettei oma lapsi oo ihan heteronormatiivinen, niin alkaa tyly ja etäinen kohtelu.
Riippuu paljon äidin ja lapsen suhtautumisesta toisiinsa. Minulla kehittyi prosessin jälkeen lämmin äiti-tytär suhde.
Ehkä siinä mielessä, että koska homoseksuaalisuus "tulee" äidistä, niin...
No äidin syytä tai ei. Minä kuitenkin kasvoin pikkuhiljaa siihen, että aloin ensin ihailemaan naisten vaatetusta, sitten kokeilemaan äidin asuja salaa. Asuin siihen aikaan kahdestaan äitini kanssa ja äiti ei paljon ujostellut kotona, vaan kulki usein vain pikkareissa ja rintsikoissaan siinä silmieni edessä. Asut olivat sieltä kauniimmasta päästä ja hänellä oli paljon erilaisia. Pikkuhiljaa aloin pukemaan niitä ylleni aina kun äiti ei ollut kotosalla. Lopulta häm kai oli huomannut vaatteitaan käytetyn ja kun hän sitä kysyi, kerroin kaikki ja sen jälkeen sain tyttöillä kotosalla ihan vapaast. Hän jopa auttoi asuvalinnoissa ja meikkauksessa. Olin silloin kai 14-15 vuotias ja siitä jäi todellinen elinikäinen harrastus ja halu. En yhtään äitiä asiasta soimaa, päin vastoin. Olen kiitollinen hänen ymmärtävästä suhteestaan asiaan.
Mies on niin hauras. Minä en ihmettelisi, vaikka osa transvestismista yms. olisi aiheutunut lapsuuden tai nuoruuden sukupuoleen ja sukupuolen ilmaisuun liittyvistä kokemuksista perheen sisällä.
Miehet ovat psykologisesti niin hauraita. Miehen sukupuoli-identiteetti on tavallaan jatkuvasti kiistanalainen ja vaarassa vaurioitua, perversoitua ja muuntua ulkoapäin tulevien kolausten myötä. Miehen täytyisi tavallaan puolustaa miehuuttaan koko ajan, asettaa rajat ja houkutella sosiaalisesta ympäristöstään omalle miehuudelleen vastakaikua ja hyväksyvää palautetta, kunnioitusta.
Jos pojan / nuoren miehen panssariin jää lovi, ja joku sohaisee siihen pahasti tai pitkällä aikavälillä säännöllisesti, hänen miehuutensa on vaarassa vaurioitua ja kehittää erilaisia sopeutumia eli perversioita. Pukeutumisfetissi on yksi tapa purkaa ristiriitoja, joita mies kokee vaurioituneen sukupuoli-identiteettinsä ja ympäristön miehuusvaatimusten välillä.
Naisillakin voi siintyä vastaavaa pukeutumisfetissiä, mutta siinä ristiriita ei ole yhtä raju, ja perverssi lataus yhtä voimakas, koska naisidentiteetti on passiivinen. Tytön / nuoren naisen ei tarvitse taistella naiseutensa puolesta. Riittää, että hän vain on, ja oikeastaan mitä heikompi ja alistuvampi, sitä naisellisempi. Heikkoudesta ja alistuvuudesta voi muutoin olla haittaa maailmassa, mutta ristiriita ei synny sukupuolen alueelle.
Synnynnäisesti voimakasluontoinen ja määrätietoinen tyttö / nainen on myös jossain määrin vaarassa, mutta omaa vahvuuttaan pystyy piilottamaan ja teeskentelemään heikompaa kuin onkaan – varsinkin, jos on älyä. Pojan / miehen sen sijaan pitäisi piilottaa heikkoutensa ja teeskennellä vahvempaa, mikä on selvästi vaikeampaa, koska vahvuus on osoitettava erilaisin positiivisin suorittein sosiaalisessa ympäristössä – jos aina vain vetäytyy syrjään, kärähtää nopeasti heikkoudesta. Siksi mies on hauras ja altis perversioille.
Hyvin päätelty. Sitä syntynyttä traumaa on helpompi käsitellä ulkoisten keinojen kuten pukeutumisen avulla kuin, että kohtaisi ne kipeät tunteet omia vanhempiaan ja muita solvaajia kohtaan. Jonkinlaisesta traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstä varmaan kyse.