Kun olin 4-5 vuotiaana perhepäivähoidossa, minulle jaeltiin luunappeja, tukistettiin ja solvattiin sanallisesti, -syyttä. Muistan tapahtumat edelleen elävästi ja siitä on jäänyt jonkinlaiset traumat. Olen nyt 17-vuotias, ja olen alkanut ajattelemaan voisiko asiaa enää näin monien vuosien jälkeen viedä eteenpäin, vai ovatko rikokset jo vanhentuneet? Todistajia oli useampia, mm. myös vanhempani, mutta he eivät asiaa hoitopaikan vaihtoa pidemmälle vieneet.
Kunnianloukkaus ja lievä pahoinpitely
??????
3110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Olen pahoillani siitä, mitä sinulle on käynyt. Se on tuntunut varmasti pahalta. En osaa sanoa, onko edes mahdollista saada rajojen tekijöitä vastuuseen. Ongelmia voi tulla esim. sen kanssa, että silloin kun sinua kohdeltiin kuvaamallasi tavalla, oli lastensuojelulait löyhemmät. Myös kasvatusmetodit vaihtelevat päivähoitopaikoittain/perheittäin.
En osaa sanoa enää muuta kuin paljon voimia Sinulle!
Syyteoikeus noista teoista - lievä pahoinpitely ja (mahd? kunnianloukkaus) - ovat jo vuosia sitten vanhentuneet. Saattoi olla tuolloin yli 10 sitten, että lapsen tukistelu / luunappien antaminen "kasvatustarkoituksessa" ei vielä ollut edes rikos, mutta en jaksa tarkistaa, kun vanhentuminen on joka tapauksessa tosiasia.
No, minä kuulun siihen iäkkäämpään sukupolveen, jota oli tapana tukistella ja jopa pahastikin piiskata ilman mahdollisuutta minkäänsortin valitukseen. En siitä kasvatusmetodista tietenkään pitänyt, mutta ei se minun loppuelämääni pilannut eikä oikeastaan vaikuttanut siihen mitenkään. Mitäpä jos sinäkin ajattelisit enemmän tätä päivää kuin muinaisen lapsuuden vääryyksiä tai "vääryyksiä".
Jestas mikä nollavastaus.
Ei, ei ole mahdollista saada vastuuseen. Vanhentuneita ovat jo aikaa sitten.
Lisäksi tuolloin 10-30 vuotta taaksepäin ja aiemmin siihen maailmanaikaan luunapit ja tukistaminen olivat osa aivan normaalia kasvattamista. Nykyään sillä tavalla kuulemma tulee väkivaltaisia ja empatiakyvyttömiä lapsia ellei suoranaisia traumatisoituneita psykopaatteja, vaikka suurin osa meistä sen ajan lapsista on aivan normaaleja.
Joten kuten eipä auta jo neuvookin, ei tuo kenenkään loppuelämää pilaa. Kuittaat ne ikävinä lapsuusmuistoina ja menet elämässä eteenpäin.
Asian vierestä jotenkin kierolla tavalla huvittavaa on, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa meillä on erityiset vanhenemissäännökset, jotka pidentävät syyteaikaa huomattavastikin, mutta pahoinpitelyrikosten kohdalla mennään tavallisilla vanhenemisajoilla. Huomaa missä kohtaa menee tabun raja.