Bi-nainen ihmettelee

Opettele kirjoittamaan.

Ja lesbot puolestaan tyrkyttää lesbomaailmaa. Vuoroin vieraissa.

Heterot/homot/lesbot eivät usein ymmärräkään biseksuaalisuutta ja he olettavat, että biseksuaalisuus on juuri tuon 50/50. Eli ihminen on tasan yhtä kiinnostunut kummastakin sukupuolesta. Useimmitenhan asia ei ole niin, vaan biseksuaalilla on usein jonkinlainen preferenssi jommankumman sukupuolen suuntaan. Lisäksi biseksuaalit voivat kokea useammin vetoa sukupuolirajat ylittäviä henkilöitä kohtaan.

notsimplybi kirjoitti:

Heterot/homot/lesbot eivät usein ymmärräkään biseksuaalisuutta ja he olettavat, että biseksuaalisuus on juuri tuon 50/50. Eli ihminen on tasan yhtä kiinnostunut kummastakin sukupuolesta. Useimmitenhan asia ei ole niin, vaan biseksuaalilla on usein jonkinlainen preferenssi jommankumman sukupuolen suuntaan. Lisäksi biseksuaalit voivat kokea useammin vetoa sukupuolirajat ylittäviä henkilöitä kohtaan.

Lue lisää

Jos lesbot tätä eivät ymmärrä niin miksi ette mielummin hae seuraa toisista bi-naisista? Luulisi, että kaksi bi-naista ymmärtäisivät toisiaan paremmin ja sopisivat näin ollen toisilleen paremmin.

... kirjoitti:

Jos lesbot tätä eivät ymmärrä niin miksi ette mielummin hae seuraa toisista bi-naisista? Luulisi, että kaksi bi-naista ymmärtäisivät toisiaan paremmin ja sopisivat näin ollen toisilleen paremmin.

Lue lisää

Aina ei voi tietää onko se nainen johon rakastuu bi, lesbo vai hetero. Otin osaa keskusteluun, koska etkös sinäkin lesbona haluaisi kyseenalaistaa miksi tunnet niinkuin tunnet. Eihän kyseessä ole suoranaisesti biseksuaalisuus mikä ahdistaa vaan se menetyksen pelko(voi käytännössä menettää puolisonsa "kenelle tahansa"). Et menetä mitään jos vähän pohdit omia turvattomuuden tunteitasi, koska ne saattavat rajoittaa elämääsi muuallakin. Minä itse toivoisin että tuleva rakkauteni kohde olisi lesbo koska se vahvistaisi ja tukevoittaisi homoseksuaalista puoltani, koska preferoin sitä itse. Mutta loppu peleissähän se persoona on tärkein eikä sanayhdistelmä millä seksuualisuuttaan haluaa kuvailla.

EioleAsiani,mutta... kirjoitti:

Aina ei voi tietää onko se nainen johon rakastuu bi, lesbo vai hetero. Otin osaa keskusteluun, koska etkös sinäkin lesbona haluaisi kyseenalaistaa miksi tunnet niinkuin tunnet. Eihän kyseessä ole suoranaisesti biseksuaalisuus mikä ahdistaa vaan se menetyksen pelko(voi käytännössä menettää puolisonsa "kenelle tahansa"). Et menetä mitään jos vähän pohdit omia turvattomuuden tunteitasi, koska ne saattavat rajoittaa elämääsi muuallakin. Minä itse toivoisin että tuleva rakkauteni kohde olisi lesbo koska se vahvistaisi ja tukevoittaisi homoseksuaalista puoltani, koska preferoin sitä itse. Mutta loppu peleissähän se persoona on tärkein eikä sanayhdistelmä millä seksuualisuuttaan haluaa kuvailla.

Lue lisää

Onpa jännä ajatus, että lesbon kanssa oleminen vahvistaisi homoseksuaalista puolta. Valitettavasti lisää epäilyjäni bi-naisten kanssa olemiseen, jos oma seksuaalisuus on niin epäselvä/hatara, että toisen pitää sitä tukea. En itse uskaltaisi olla ihmisen kanssa, joka hakee minusta lesbona lisää tukea identiteetilleen, jotenkin outo ajatus..

Feminiinitär kirjoitti:

Onpa jännä ajatus, että lesbon kanssa oleminen vahvistaisi homoseksuaalista puolta. Valitettavasti lisää epäilyjäni bi-naisten kanssa olemiseen, jos oma seksuaalisuus on niin epäselvä/hatara, että toisen pitää sitä tukea. En itse uskaltaisi olla ihmisen kanssa, joka hakee minusta lesbona lisää tukea identiteetilleen, jotenkin outo ajatus..

Lue lisää

Puhuin vain itsestäni, en kaikista biseksuaaleista. Myönnän että olen hieman epävarma itsestäni ja arvostani, mutta jos en olisi niin tuskin edes ottaisin kantaa tähän aiheeseen. Olet oikeassa tuossa identiteetin tukemisjutussa - se ei ole toisen tehtävä. Pohdin asiaa jo kirjoittaessani kommenttiani, mutta vastauksesi auttaa minua näkemään paremmin. Ehkäpä tämä onkin se kulmakivi sekä epävarmoilla billä että lesboilla - ollaan niin epävarmoja että yritetään saada sitä varmuuttaa toiselta(ns. joko tai ajattelulla). Koska ensimmäinen nainen johon rakastuin oli hetero, eikä sen selville saaminen tehnyt rakkaudesta parempaa tai huonompaa, joten on loppujen lopuksi aika samantekevää pohdinko asiaa vai en. Sanoista, ajatuksista ja rajoista haetaan vain sitä turvaa.

EioleAsiani,mutta... kirjoitti:

Aina ei voi tietää onko se nainen johon rakastuu bi, lesbo vai hetero. Otin osaa keskusteluun, koska etkös sinäkin lesbona haluaisi kyseenalaistaa miksi tunnet niinkuin tunnet. Eihän kyseessä ole suoranaisesti biseksuaalisuus mikä ahdistaa vaan se menetyksen pelko(voi käytännössä menettää puolisonsa "kenelle tahansa"). Et menetä mitään jos vähän pohdit omia turvattomuuden tunteitasi, koska ne saattavat rajoittaa elämääsi muuallakin. Minä itse toivoisin että tuleva rakkauteni kohde olisi lesbo koska se vahvistaisi ja tukevoittaisi homoseksuaalista puoltani, koska preferoin sitä itse. Mutta loppu peleissähän se persoona on tärkein eikä sanayhdistelmä millä seksuualisuuttaan haluaa kuvailla.

Lue lisää

Olen lesbo enkä halua kyseenalaistaa miksi olen lesbo tai miksi tunnen niin kuin tunnen. Koskaan minulla ei ole ollut tarvetta kyseenalaistaa lesbouttani eikä koskaan ole ollut tarvetta hakea vahvistusta identiteetilleni jostain tietystä ihmisestä, ihmissuhteesta tai asiasta. Olen lesbo ja koskaan en ole edes tuntenut mitään turvattomuuden tunnetta, koska olen lesbo. Päinvastoin, se lesbous on aina tuonut vain ja ainoastaan turvallisuuden tunnetta. En ole myöskään koskaan ollut ahdistunut lesbouteni johdosta.

Olen elämäni aikana tavannut monta bi-naista ja ihan kaikki ovat olleet erittäin eksyksissä oman itsensä kanssa ja hakeneet nimenomaan vahvistusta melkoisen epävarmalle identiteetille nimenomaan siitä toisesta ihmisestä, ikään kuin se toinen ihminen olisi se jokin pelastus aivan kuin joku uskonto. Ikinä en ole törmännyt jostain syystä terveen itsevarmaan bi-naiseen, joka on myös tasapainoinen, sitoutumiskykyinen ja uskollinen. Myös se bi-nainen, joka esittäytyi tällaisena henkilönä, paljastui aivan muuksi todellisuudessa eli lähinnä heti juoksi peloissaan karkuun kun tasapainoisen ihmisen näki ja koki=)

Tasapainoista ihmissuhdetta tositarkoituksella on aika mahdoton rakentaa, vaikka kuinka itse olisi tasapainoinen ja itsevarma, jos se toinen osapuoli on aina kovin hapuileva, epävarma, sitoutumiskammoinen, identiteetiltään eksyksissä ja itseään muista ihmisistä hakeva sekä muuttaa mielipidettään ja tulevaisuuden suunnitelmiaan joka toinen päivä vähintään.

... kirjoitti:

Olen lesbo enkä halua kyseenalaistaa miksi olen lesbo tai miksi tunnen niin kuin tunnen. Koskaan minulla ei ole ollut tarvetta kyseenalaistaa lesbouttani eikä koskaan ole ollut tarvetta hakea vahvistusta identiteetilleni jostain tietystä ihmisestä, ihmissuhteesta tai asiasta. Olen lesbo ja koskaan en ole edes tuntenut mitään turvattomuuden tunnetta, koska olen lesbo. Päinvastoin, se lesbous on aina tuonut vain ja ainoastaan turvallisuuden tunnetta. En ole myöskään koskaan ollut ahdistunut lesbouteni johdosta.

Olen elämäni aikana tavannut monta bi-naista ja ihan kaikki ovat olleet erittäin eksyksissä oman itsensä kanssa ja hakeneet nimenomaan vahvistusta melkoisen epävarmalle identiteetille nimenomaan siitä toisesta ihmisestä, ikään kuin se toinen ihminen olisi se jokin pelastus aivan kuin joku uskonto. Ikinä en ole törmännyt jostain syystä terveen itsevarmaan bi-naiseen, joka on myös tasapainoinen, sitoutumiskykyinen ja uskollinen. Myös se bi-nainen, joka esittäytyi tällaisena henkilönä, paljastui aivan muuksi todellisuudessa eli lähinnä heti juoksi peloissaan karkuun kun tasapainoisen ihmisen näki ja koki=)

Tasapainoista ihmissuhdetta tositarkoituksella on aika mahdoton rakentaa, vaikka kuinka itse olisi tasapainoinen ja itsevarma, jos se toinen osapuoli on aina kovin hapuileva, epävarma, sitoutumiskammoinen, identiteetiltään eksyksissä ja itseään muista ihmisistä hakeva sekä muuttaa mielipidettään ja tulevaisuuden suunnitelmiaan joka toinen päivä vähintään.

Lue lisää

Jatkan vielä sen verran, että minulla ei ainakaan koskaan ole edes tullut mieleeni kyseenalaistaa lesbouttani. Miksi niin tekisin? Siihen ei ole mitään tarvetta, koska olen aina ollut sinut itseni kanssa.

Tarkoitan vain, että koska sinä bi-naisena olet hapuileva ja itseäsi etsivä niin miksi et hae sitä vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta bi-naisilta? He saattaisivat aivan varmasti ymmärtää sinua paljon enemmän kuin lesbot. Samalla voisitte vaihtaa mielipiteitänne ja kuka tietää, voisit vielä hyvällä tuurilla löytää ihanan, mukavan (bi)naisen itsellesi.

Vai senkö takia haet nimenomaan lesboista seuraa kun olet epävarma ja lesbo olisi ehkä kenties se itsevarmempi osapuoli ja näin ollen siis haet tukea ja turvaa itseäsi vahvemmalta vähän niin kuin epävarmat, eksyksissä olevat ihmiset hakevat turvaa uskonnollisilta/poliittisilta johtajilta?

Tarvitset aikaa kehittyä sinuksi kuin sinä oikeasti olet. Sitä ei tarvitse kuitenkaan tehdä niin, että pidät lesboja kuin leikkikaluina, joilla voi kokeilla oletkohan sinä bi, hetero vai lesbo, kuin leikkisit nukella, jonka nakkaat sitten jonnekin nurkkaan kylmästi. Anna itsellesi aikaa kokea, tuntea, tunnustella, ihastella, kaikkea ei tarvitse kokea ja tuntea kaikki nyt mulle heti-periaatteella.

... kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran, että minulla ei ainakaan koskaan ole edes tullut mieleeni kyseenalaistaa lesbouttani. Miksi niin tekisin? Siihen ei ole mitään tarvetta, koska olen aina ollut sinut itseni kanssa.

Tarkoitan vain, että koska sinä bi-naisena olet hapuileva ja itseäsi etsivä niin miksi et hae sitä vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta bi-naisilta? He saattaisivat aivan varmasti ymmärtää sinua paljon enemmän kuin lesbot. Samalla voisitte vaihtaa mielipiteitänne ja kuka tietää, voisit vielä hyvällä tuurilla löytää ihanan, mukavan (bi)naisen itsellesi.

Vai senkö takia haet nimenomaan lesboista seuraa kun olet epävarma ja lesbo olisi ehkä kenties se itsevarmempi osapuoli ja näin ollen siis haet tukea ja turvaa itseäsi vahvemmalta vähän niin kuin epävarmat, eksyksissä olevat ihmiset hakevat turvaa uskonnollisilta/poliittisilta johtajilta?

Tarvitset aikaa kehittyä sinuksi kuin sinä oikeasti olet. Sitä ei tarvitse kuitenkaan tehdä niin, että pidät lesboja kuin leikkikaluina, joilla voi kokeilla oletkohan sinä bi, hetero vai lesbo, kuin leikkisit nukella, jonka nakkaat sitten jonnekin nurkkaan kylmästi. Anna itsellesi aikaa kokea, tuntea, tunnustella, ihastella, kaikkea ei tarvitse kokea ja tuntea kaikki nyt mulle heti-periaatteella.

Lue lisää

Jep, juuri näin. Mitään epävarmuutta en itsekään ole identiteetistäni kokenut sitten sen koommin, kun teininä tajusin lesbouteni.

En itse missään nimessä haluaisi parisuhdetta muodostaa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä haluaa tai kuka on.

Voin vaan kuvitella, miltä tuntuisi, kun yhtäkkiä ei vaan enää riittäisikään kumppanilleen, vaan tämän olisikin etsittävä mies itselleen. Huh huh. Onneksi en ole sellaista joutunut kokemaan.

Tietysti, jos rakastuisin ihmiseen, joka olisi bi, niin en jarruttelisi. Mutta ihaninta olisi kyllä löytää toinen lesbo vierelle :) Ihan kuten joku tuolla ylhäällä sanoikin, niin koen myös, että vain lesbo voi parhaiten ymmärtää toista lesboa.

Itse oon bi ja oon enimmäkseen naispainoitteinen mut kyllä olen ollut suhteessa myös miehen kanssa. Voin olla biseksuaalin tai lesbon kanssa ihan sama kunhan hän ei ole pinnallinen tai haaveile miehistä selkänitakana koska kolmenkimppa ei ole koskaan kiinostanut enkä nuoreen ikään ole ihan varma olenko kokonaan lesbo... Tahdon luotettavan tyttöystävän joka rakastaa ja jonka kanssa rakkaus on tärkeintä

... kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran, että minulla ei ainakaan koskaan ole edes tullut mieleeni kyseenalaistaa lesbouttani. Miksi niin tekisin? Siihen ei ole mitään tarvetta, koska olen aina ollut sinut itseni kanssa.

Tarkoitan vain, että koska sinä bi-naisena olet hapuileva ja itseäsi etsivä niin miksi et hae sitä vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta bi-naisilta? He saattaisivat aivan varmasti ymmärtää sinua paljon enemmän kuin lesbot. Samalla voisitte vaihtaa mielipiteitänne ja kuka tietää, voisit vielä hyvällä tuurilla löytää ihanan, mukavan (bi)naisen itsellesi.

Vai senkö takia haet nimenomaan lesboista seuraa kun olet epävarma ja lesbo olisi ehkä kenties se itsevarmempi osapuoli ja näin ollen siis haet tukea ja turvaa itseäsi vahvemmalta vähän niin kuin epävarmat, eksyksissä olevat ihmiset hakevat turvaa uskonnollisilta/poliittisilta johtajilta?

Tarvitset aikaa kehittyä sinuksi kuin sinä oikeasti olet. Sitä ei tarvitse kuitenkaan tehdä niin, että pidät lesboja kuin leikkikaluina, joilla voi kokeilla oletkohan sinä bi, hetero vai lesbo, kuin leikkisit nukella, jonka nakkaat sitten jonnekin nurkkaan kylmästi. Anna itsellesi aikaa kokea, tuntea, tunnustella, ihastella, kaikkea ei tarvitse kokea ja tuntea kaikki nyt mulle heti-periaatteella.

Lue lisää

Hands down ;) En ole koskaan ollut suhteessa kenenkään kanssa juuri sen takia etten halua aiheuttaa turhaa mielipahaa kenellekään. Ainoa mitä voin tehdä on leikitellä ajatuksilla. Tosin ajatus siitä että muutkin meikäläiset ovat pihalla kun lintulaudat ei oikein kuulosta vahvistavalta vertaistuelta :D. Mutta enpä minä nyt asiaan kuulumattomiakaan halua kiusata. Hetero minä en varmasti ole tai en ainakaan enää toivo olevani - sen verran pieni maailma se minulle oli. Toisaalta jos rehellisiä täytyy olla niin en ole epävarma suuntautumisestani vaan ihmisarvostani ja tämä on syntynyt täysin muista asioista kuin parisuhdemaailmasta(kuten sanoin en yhäkään ole edes astunut sinne). Kiitos ajatuksia herättävästä vastauksesta.

Musta tää on huono. Hyvä on sellainen jossa puolin ja toisin osataan kätketyn ivan keinoin mutta asiallisessa hengessä käydä keskustelua. Täähän on kaikin puolin ihan skeidaa. Lukijoiden kannalta vain ikävää tekstiä. 0/10

Lelfmfm kirjoitti:

Musta tää on huono. Hyvä on sellainen jossa puolin ja toisin osataan kätketyn ivan keinoin mutta asiallisessa hengessä käydä keskustelua. Täähän on kaikin puolin ihan skeidaa. Lukijoiden kannalta vain ikävää tekstiä. 0/10

Lue lisää

Miksi kenenkään tarvitsee kätketyn ivan keinoin kirjoittaa ylipäätänsä mitään? Onko oma mieli niin sairas vai mistä kiikastaa?

Sairas mieli? kirjoitti:

Miksi kenenkään tarvitsee kätketyn ivan keinoin kirjoittaa ylipäätänsä mitään? Onko oma mieli niin sairas vai mistä kiikastaa?

Tyylitellympi keino purkaa aggressiota. Kätketty iva on sarkasmiksi suomennettu ja on aika rajua vetää siitä yhtäläisyysviivaa sairaaseen mieleen.

Relaa beibe! kirjoitti:

Tyylitellympi keino purkaa aggressiota. Kätketty iva on sarkasmiksi suomennettu ja on aika rajua vetää siitä yhtäläisyysviivaa sairaaseen mieleen.

Aggression purkamiseen pitäisi löytyä ihan muita keinoja kuin ivalliset kirjoitukset nettipalstoilla. Jos omaa ivallisen mielen mitä se kertoo ihmisestä? Mielestäni ivalliset kirjoitukset antavat kirjoittajasta hyvin katkeroituneen, kateellisen ja ahdistuneen kuvan.

Mielestäni ivallisilla kirjoituksilla ei ole mitään syytä kehuskella. Kirjoittaja paljastaa vain näin olevansa kateellinen ja katkeroitunut, joka ei omaa terveellisiä keinoja purkaa omia tunteitaan. Tuskin kukaan haluaa olla kateellinen, katkera, ahdistunut ja kaunainen. Ei sillä kamalasti voi retostella ja henkseleitä paukutella. Henkilö, joka ei osaa purkaa tunteitaan tai ei osaa keskustella niistä, purkaa sen sitten tällä tavoin anonyymisti nettipalstoilla (tosin lähipiirihän useimmiten tunnistaa kuitenkin kirjoittajan). Olen kyllä sitä mieltä, että hyvin katkeroitunut ja kateellinen ihminen tarvitsee ammattiapua itselleen.

Tällä palstalla on hyvinkin selvästi tullut esille, että ivallisen kirjoituksen takana on heikon itsetunnon omaava ihminen, huomionkipeä ja yksinäinen ihminen, jolla ei ole muuta tekemistä elämässä tai muuta keinoja purkaa näitä pahan olon tunteita. Heikon itsetunnon omaava on helposti kateellinen ja kaunainen muille ihmisille. Hän näkee aina, että omien epäonnistumisten syynä on aina joku muu kuin hän itse. Hän sysää vastuun omasta onnestaan aina jollekin toiselle. Narsistiseen persoonaan kuuluu myös vääränlanen itsetunto. Oikeasti mieleltään sairas ihminen ei näe itseään sairaana eikä ymmärrä, että hän tarvitsee ammattiauttajaa.

ei syytä braassailuu kirjoitti:

Aggression purkamiseen pitäisi löytyä ihan muita keinoja kuin ivalliset kirjoitukset nettipalstoilla. Jos omaa ivallisen mielen mitä se kertoo ihmisestä? Mielestäni ivalliset kirjoitukset antavat kirjoittajasta hyvin katkeroituneen, kateellisen ja ahdistuneen kuvan.

Mielestäni ivallisilla kirjoituksilla ei ole mitään syytä kehuskella. Kirjoittaja paljastaa vain näin olevansa kateellinen ja katkeroitunut, joka ei omaa terveellisiä keinoja purkaa omia tunteitaan. Tuskin kukaan haluaa olla kateellinen, katkera, ahdistunut ja kaunainen. Ei sillä kamalasti voi retostella ja henkseleitä paukutella. Henkilö, joka ei osaa purkaa tunteitaan tai ei osaa keskustella niistä, purkaa sen sitten tällä tavoin anonyymisti nettipalstoilla (tosin lähipiirihän useimmiten tunnistaa kuitenkin kirjoittajan). Olen kyllä sitä mieltä, että hyvin katkeroitunut ja kateellinen ihminen tarvitsee ammattiapua itselleen.

Tällä palstalla on hyvinkin selvästi tullut esille, että ivallisen kirjoituksen takana on heikon itsetunnon omaava ihminen, huomionkipeä ja yksinäinen ihminen, jolla ei ole muuta tekemistä elämässä tai muuta keinoja purkaa näitä pahan olon tunteita. Heikon itsetunnon omaava on helposti kateellinen ja kaunainen muille ihmisille. Hän näkee aina, että omien epäonnistumisten syynä on aina joku muu kuin hän itse. Hän sysää vastuun omasta onnestaan aina jollekin toiselle. Narsistiseen persoonaan kuuluu myös vääränlanen itsetunto. Oikeasti mieleltään sairas ihminen ei näe itseään sairaana eikä ymmärrä, että hän tarvitsee ammattiauttajaa.

Lue lisää

Melko ahtaalta vaikuttaa. Mielestäni sellainenkin mieli kaipaa ammattiapua. Ihan oikeesti kun olet kerran noin älyllinen, niin kannattaa kääntää fokus rentoutumiseen. Voit vaikka pohdiskella sitä, mitä kertoo ihmisestä se, että viettää aikaansa anonyyminä diagnosoiden tekstien perusteella toisia.

Nyt vähemmän ivallisella otteella: Eihän kepeällä huumorilla höystetty (vaikkakin sarkasmilla sävytetty) kirjoittelu voi olla vakavan tuohtumisen paikka. Nettipalstat ovat sitä varten, että eri tyylillä sopii kirjoittaa. Kuten sinä vakavamielisyydellä, toiset taas vapaamielisemmin. Ei sarkasmi tarkoita automaattisesti katkeruutta tai pahaa oloa. Ollaan niin yksinkertaisen asian ärellä kuin TYYLIKEINO. Älä suotta ota ahdistusta moisesta.

Uuh... kirjoitti:

Melko ahtaalta vaikuttaa. Mielestäni sellainenkin mieli kaipaa ammattiapua. Ihan oikeesti kun olet kerran noin älyllinen, niin kannattaa kääntää fokus rentoutumiseen. Voit vaikka pohdiskella sitä, mitä kertoo ihmisestä se, että viettää aikaansa anonyyminä diagnosoiden tekstien perusteella toisia.

Nyt vähemmän ivallisella otteella: Eihän kepeällä huumorilla höystetty (vaikkakin sarkasmilla sävytetty) kirjoittelu voi olla vakavan tuohtumisen paikka. Nettipalstat ovat sitä varten, että eri tyylillä sopii kirjoittaa. Kuten sinä vakavamielisyydellä, toiset taas vapaamielisemmin. Ei sarkasmi tarkoita automaattisesti katkeruutta tai pahaa oloa. Ollaan niin yksinkertaisen asian ärellä kuin TYYLIKEINO. Älä suotta ota ahdistusta moisesta.

Lue lisää

"Voit vaikka pohdiskella sitä, mitä kertoo ihmisestä se, että viettää aikaansa anonyyminä diagnosoiden tekstien perusteella toisia."

Ja sinähän et itse tätä tee? Et siis vietä aikaasi anonyymipalstalla etkä arvostele toisia?

"Eihän kepeällä huumorilla höystetty (vaikkakin sarkasmilla sävytetty) kirjoittelu voi olla vakavan tuohtumisen paikka."

Ensinnäkin en ole vakavasti tuohtunut, mutta jostain syystä sinä teet sellaisen päätelmän siellä omien korviesi välissä. Ilmeisesti asiallisen neutraalisti kirjoitettu teksti edustaa sinulle vakavaa tuohtumista ja taasen asiattomasti kirjoitetut provot, joissa pilkataan ja haukutaan kateellisena muita edustavat sinulle kepeää huumoria. No, huumorintajunsa kullakin. Jotkut repivät sen huumorin nimenomaan muita ivallisesti pilkkaamalla, joko suoraan tai rivien välitse. Syy tähän on? No, sadistithan esimerkiksi saavat kovaa henkistä tyydytystä muita pilkkaamalla ja alistamalla.

Minä en ole ahdistunut, mutta kenties sinä olet ja yrität siirtää sen sinun ahdistuksen muihin. Syyttelet kenties muita ahdistuksesta, vaikka kaikista eniten itse olet ahdistunut?

Jos sinun huumorisi on sitä, että kirjoitat mahdollisimman ivallisesti muista ihmisistä ja kehitellä mahdollisimman raflaavia provoja niin ei muuta kun hyvää päivää vaan ja tervemenoa! Älä sitten ihmettele, jos muut eivät ymmärrä "huumorintajuasi" =)

Ei mikään ihme, jos nettirollaajat mielletään narsisteiksi, sadisteiksi ja psykopaateiksi.

Uuh... kirjoitti:

Melko ahtaalta vaikuttaa. Mielestäni sellainenkin mieli kaipaa ammattiapua. Ihan oikeesti kun olet kerran noin älyllinen, niin kannattaa kääntää fokus rentoutumiseen. Voit vaikka pohdiskella sitä, mitä kertoo ihmisestä se, että viettää aikaansa anonyyminä diagnosoiden tekstien perusteella toisia.

Nyt vähemmän ivallisella otteella: Eihän kepeällä huumorilla höystetty (vaikkakin sarkasmilla sävytetty) kirjoittelu voi olla vakavan tuohtumisen paikka. Nettipalstat ovat sitä varten, että eri tyylillä sopii kirjoittaa. Kuten sinä vakavamielisyydellä, toiset taas vapaamielisemmin. Ei sarkasmi tarkoita automaattisesti katkeruutta tai pahaa oloa. Ollaan niin yksinkertaisen asian ärellä kuin TYYLIKEINO. Älä suotta ota ahdistusta moisesta.

Lue lisää

Oisko sulla joskus syytä miettiä, miksi olet niin ivallinen? Eihän tervepäisellä ihmisellä ole mitään syytä olla kovin ivallinen.

ei tervepäistä kirjoitti:

Oisko sulla joskus syytä miettiä, miksi olet niin ivallinen? Eihän tervepäisellä ihmisellä ole mitään syytä olla kovin ivallinen.

vain kade tyyppi on piikittelevä ja ivallinen

ei syytä braassailuu kirjoitti:

"Voit vaikka pohdiskella sitä, mitä kertoo ihmisestä se, että viettää aikaansa anonyyminä diagnosoiden tekstien perusteella toisia."

Ja sinähän et itse tätä tee? Et siis vietä aikaasi anonyymipalstalla etkä arvostele toisia?

"Eihän kepeällä huumorilla höystetty (vaikkakin sarkasmilla sävytetty) kirjoittelu voi olla vakavan tuohtumisen paikka."

Ensinnäkin en ole vakavasti tuohtunut, mutta jostain syystä sinä teet sellaisen päätelmän siellä omien korviesi välissä. Ilmeisesti asiallisen neutraalisti kirjoitettu teksti edustaa sinulle vakavaa tuohtumista ja taasen asiattomasti kirjoitetut provot, joissa pilkataan ja haukutaan kateellisena muita edustavat sinulle kepeää huumoria. No, huumorintajunsa kullakin. Jotkut repivät sen huumorin nimenomaan muita ivallisesti pilkkaamalla, joko suoraan tai rivien välitse. Syy tähän on? No, sadistithan esimerkiksi saavat kovaa henkistä tyydytystä muita pilkkaamalla ja alistamalla.

Minä en ole ahdistunut, mutta kenties sinä olet ja yrität siirtää sen sinun ahdistuksen muihin. Syyttelet kenties muita ahdistuksesta, vaikka kaikista eniten itse olet ahdistunut?

Jos sinun huumorisi on sitä, että kirjoitat mahdollisimman ivallisesti muista ihmisistä ja kehitellä mahdollisimman raflaavia provoja niin ei muuta kun hyvää päivää vaan ja tervemenoa! Älä sitten ihmettele, jos muut eivät ymmärrä "huumorintajuasi" =)

Ei mikään ihme, jos nettirollaajat mielletään narsisteiksi, sadisteiksi ja psykopaateiksi.

Lue lisää

Hei ihan rauha.

OT:na vain mainitsin, että trollit voivat joskus olla ihan tasokkaitakin, kun muistaa että se saattaa sisältää huumoria eikä ole vakavastiotettavia. Siitähän ei tässä ketjussa ole ollut kyse, tämä on ollut huono. Älä suotta yhdistele olemattomia asioita. Minun tapana ei ole provota, provosoitua, eikä kirjoitella "mahdollisimman ivallisia".

En myöskään leiki kittiöpsykologia ja diagnosoi ohi ammattiosaamiseni ketään kirjoittelijaa (tässä kohtaa pieni iva myönnetäköön - sattuuko?).

wäg kirjoitti:

Hei ihan rauha.

OT:na vain mainitsin, että trollit voivat joskus olla ihan tasokkaitakin, kun muistaa että se saattaa sisältää huumoria eikä ole vakavastiotettavia. Siitähän ei tässä ketjussa ole ollut kyse, tämä on ollut huono. Älä suotta yhdistele olemattomia asioita. Minun tapana ei ole provota, provosoitua, eikä kirjoitella "mahdollisimman ivallisia".

En myöskään leiki kittiöpsykologia ja diagnosoi ohi ammattiosaamiseni ketään kirjoittelijaa (tässä kohtaa pieni iva myönnetäköön - sattuuko?).

Lue lisää

o ou ? ei noin mimmit !

Näin minäkin ajattelen. En tajua miks jengi jaksaa valittaa.

Puhut siis aromanttisesta bissestä. Homoromanttinen tai biromanttinen ei käyttäydy noin, mutta epäilen että suurin osa meistä on in the closet. Ajatteleehan aromanttinen lesbokin, että huomenna vois olla toisin ja herätä toinen nainen kainalossa.

Vaikka heterot ovat erilaisia, siis eri sukupuolta, niin heitä yhdistää kuitenkin se, että he molemmat tykkäävät vastakkaisesta sukupuolesta. Tämä siis vähintäänkin yhdistää heitä. Tietysti pidemmän päälle täytyy olla jotain muutakin yhdistävää. He ovat kuitenkin kiinnostuneet vain heteroseksistä, siinä mielessä siis jos seksin kannalta ajattelee, niin ainakin perusasioissa ovat kiinnostuneet samasta asiasta eli heteroseksistä.

Miksi pitää biseksuaalina vinkua, että ei kelpaa lesboille? Vaikka olisi lesbo niin ei välttämättä siltikään kelpaa lesbolle. Ei lesbolle välttämättä kelpaa kuka tahansa, ei edes kuka tahansa toinen lesbokaan. Kannattaisi sen vinkumisen sijaan keskittyä positiivisiin asioihin. Biseksuaalina on mahdollisuudet kuitenkin paljon laajemmat kuin lesbolla. Voi löytää ihanan kumppani joko naisesta tai miehestä. Kyllä niitä miehiä ja naisia bisseille riittää, keskittykää niihin positiivisiin asioihin ja niihin ihmisiin, joihin teillä on mahiksia. Turha lähteä väkisin tyrkyttämään itseään jollekin, joka ei kuitenkaan halua. Sitäpaitsi tyrkkynä esiintyminen on monelle aika turn off.

Minä löysin sielunkumppanini ja elämäni rakkauden bimiehestä.

On eri kokemus olla heterosuhteessa tai kyetä olemaan heterosuhteessa kuin olla täysin ulkopuolella siitä maailmasta.

Juuri se tietty ulkopuolisuus hyvässä ja pahassa, sen vain voi lesbo ymmärtää.

Biseksuaalien kiinnostus miehiin on lesbolle omituinen asia. Vastaavasti biseksuaalit eivät monestikaan tunnu tajuavan, että lesbo ei oikeasti halua miettiä miestä seksuaalisessa mielessä, koska se on outoa eikä sellaiseen ole mitään tarvetta tai kiinnostusta. Biseksuaali jää yksin tuollaisten ajatusten ja toiveiden kanssa ja lesbo jää ihmettelemään, miksi miehet kiinnostaa, vaikka vierellä ois maailman upein nainen.

onnellinen bi-nainen kirjoitti:

Minä löysin sielunkumppanini ja elämäni rakkauden bimiehestä.

Hyvä homma, oikeesti!

Kunhan nyt vielä muistat, että et sitten parisuhteellisena naisena roiku lemmenkipeänä lesbojen perässä, kun kaipaat naista! Se on he*vetin ärsyttävää esim treffipalstoilla, ku katsoo, että "Aa, yksi viesti tullut" ja sitten se on miehen kanssa seukkaava biseksuaali, joka kaipaa naisen kosketusta. Hahah. Se on ihan yhtä turhauttavaa kuin jos mies ottaisi yhteyttä.

7897878 kirjoitti:

Hyvä homma, oikeesti!

Kunhan nyt vielä muistat, että et sitten parisuhteellisena naisena roiku lemmenkipeänä lesbojen perässä, kun kaipaat naista! Se on he*vetin ärsyttävää esim treffipalstoilla, ku katsoo, että "Aa, yksi viesti tullut" ja sitten se on miehen kanssa seukkaava biseksuaali, joka kaipaa naisen kosketusta. Hahah. Se on ihan yhtä turhauttavaa kuin jos mies ottaisi yhteyttä.

Lue lisää

Jeps. Yhtä ärsyttävää se on baarissakin kun binainen tulee iskemään ja kiehnäämään ja jossain välissä ilmenee, että sillä on mies joko kotona tai samassa baarissa, hyvässä lykyssä vielä useampi mies samassa baarissa ja sitten kinuaa, että lähde heidän mukaan harrastamaan seksiä. Samaan aikaan siellä baarissa olisi monta mukavaa vapaata lesboa ja ei kun tällainen bi liimautuu sitten kiinni ja seuraa kuin hai laivaa...