Mitähän tekisin

mieleni on jatkuvasti maassa kun tätä samaa rataa elämä nykyisin menee, ja olen neuvoton lapseni ressukan kohtalosta kun hänen käytöksestä saan kuulla joka paikassa ja en luota enään kenenkään tahoon kun saan vaan kuulla että olen kelvoton ja huono äitinä ja vanhempana. Ensimmäisenä heti syyllistetään vaikka voisi tarvita sen eteen apua sekä tukea. Miksi just mun kohtaloksi tämä kaikki taakka tuli. Eivät ymmärrä että kaipaan eniten tukea kun jatkuvaa sanomista ym. Ei koskaan hyvistä vaan huonoista. Ei ihme jos lapsikin sen huomaa ja käytös on sitä että levoton. Se levottomuus ja huono käytös minusta johtuu kaikkien ulkopuolisten tuomasta ilmapiiristä, ja omalla äidin vaistolla ajattelen että lapsikin olisi rauhallinen jos häntä pidetään hyvänä eikä silmätikkuna. Se kasvuympäristökin jos on epätasapainossa kaikkien paineiden alla turvaton niin se näkyy lapsensakin kuten kodin ilmassa. Ja itse epäilen lapseni käytöksen johtuvan kun häntä kohdellaan huonona.