Sanat 'kolhoosi' ja 'kibbutsi' herättävät tiettyjä mielikuvia, mutta en oikein parempaakaan keksi yht'äkkiä. Olen nimittäin miettinyt että voisiko Suomessa olla sellaisia suuria tiloja (kun nyt kuitenkin tilojen koko suurenee ja määrä pienenee), joissa paitsi tuotettaisiin raaka-aineita jalostettaisiin elintarvikkeita ja mahdollisesti hyödynnettäisiin luonnon antimia. Tällaisilla tiloilla olisi tarjota monenlaisia töitä. Edellytyksenä olisi ammattimaisuus joka osa-alueella viljelyksestä markkinointiin. 'Kibbutsimaisuus/kolhoosimaisuus' olisi lähinnä voimavarojen hyödyntämistä yhdessä, ei niinkään aatteellista.
En tarkoita siis 'ekohihhuliyhteisöjä' vaan todella professionellisti hoidettuja tiloja, joilla olisi omanlaiset toimivat strategiansa.
En tarkoita siis 'ekohihhuliyhteisöjä' vaan todella professionellisti hoidettuja tiloja, joilla olisi omanlaiset toimivat strategiansa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta kuka maksaa? Sellainen pieni ekohihhuliyhteisö varmaan tulee toimeen omillaan, mutta sana kolhoosi haiskahtaa pahasti. (mielikuva, kuten arvasitkin) Tarkoitan vain että ainakaan minun tilipussi ei kestä enää yhtään maataloustukia. Mutta jos viljelmäsi tuottavat terveellä tavalla ja ilman yhteiskunnan tukea voittoa, niin toivotan vilpittömästi onnea uudelle yrityksellesi.
periaatteessa voi olla, mutta maa vaan on sellaista omaisuutta, ettei se kovin kauan pysy yhteisomistuksessa, yleensä se ennenpitkää organsoidaan tavalla tai toisella uudestaan, esim. metsät yhteismetsiksi ja sen jäsenet osakkaiksi jne...
Ehkä se toimisi samalla tavalla kuin caravaani-alue, eli olisi yhdistys joka omistaisi itse alueen, jolta asukkaat eli jäsenet sitten vuokraa ( edullisesti ) kausipaikat, koneet ja muut vermeet olisi yhteisiä ja hoidettaisiin yhdessä, mutta aika vaikeaa se olisi.
Ehkä pienellä porukalla onnistuisi ...
Ei ole edes vaikeaa perustaa, kun voit tehdä maatalousyhtymän. Sopiva määrä vain halukkaita tiloja yhteen, siinä se. Yhteismetsiäkin perustetaan. Yhteisalueetkin ovat tavallaan kolhooseja, siis jakokunnat, osakaskunnat. Käsittääkseni samalla lailla voisivat toimia tuotantoakin harjoittavat.
Eihän se kolhoosi juttu huono ollut teoriassa, mutta käytäntö oli sitten toista. Suurin syy lienee, että koko yhteiskunta järjestelmä ei oikein toiminut niissä maissa, missä näitä kolhooseja oli. Joillakin kolhooseillahan meni liiankin lujaa, että niiden toimintaa alettiin jarruttamaan ulkopuolelta tai asetettiin niin mahdottomia vaatimuksia keskuskomitean taholta.
Nuorena harkitsin jossain vaiheessa kibbutsiin tutustumista, kun muutama kaveri lähti 70-luvulla sellaiselle. Kavereiden kokemukset eivät juuri sitten rohkaisseet ajatusta pidemmälle. Kylmää oli ollut ja työpäivät pitkiä, kuusi päivää viikossa, oli lähdetty ehkä liian suurin toivein. Kotiin tuli jopa jonkin aikaa Israelin ystävät-lehtikin (yksi sukulais-täti myi puoli väkisin vuosikerran...), siitä sitä sitten luettiin kibbutsien auvoisesta elämästä.
hehtaarin kolhoosi, voisi olla sopivan kokoinen ...
ei olisi iikaa työtä kellekkään.
Ei kukaan viitti tosissaan rehkiä, jos tulokset jää jollekkin ihan ventovieraalle porukalle, kyllä se vaan on niin, että ihminen ajattelee senverran raadollisesti, että omien tai ihan vaan läheisimpien eteen voi tehdä työtä, josta ei itse kostu paljon mitään, kuten on tämmöiset raivaus ja muut suuremmat projektit maataloudessa.
Kolhoosissa oli kyllä ihan vissi sakki koolla, eli entiset pienet tilat yhdistettiin kolhoosiksi, yleensä koko kylä taikka jopa kunta oli yhdessä kolhoosissa. Jokainen piti kotipalstansa ja asuntonsa siellä kolhoosin mailla. Vaan yhtä kaikki, ei se toiminut, saman näkee jokainen vaikka yhdistyksissä, on ne aktiivit ja sitten on niitä jotka tulee valmiille, eli passiivit.
Sitten on erikseen nämä utopistiset yhteisöt, jotka pitää ja on pitäneet kaikenmaailman kolhooseja, hyytyneet on nekin loppuviimein (Sointula, Benedo ym.)
Eiks ne ollu kuus tuntisia volunteereille? Sittenhän on nämä moshavit ja sovhoosit elikkä kukin asuu omaa maataan, mutta myinti tapahtuu keskitetysti ja samaten hankinnat. Onhan näitä vihannes- hedelmä ja perunaosuuskuntia ja lannote ja polttoaine yhteisostojuttuja.
Mites nää paliskunnat?
Paliskunnat toimii siten, että jokainen omistaa itse poronsa ja myy minne haluaa, palsikunnalle maksetaan hoitokorvaus joa sitten menee niille jotka tekevät töitä, yleensä ne on pääosin samoja heppuja.
Eli työt tehdään yhdessä paliskunnan johdolla, josta sitten saa pienen kulukorvauksen, joka peritään porojen omistajilta porojen lukumäärän mukaan, jokainen kumminkin myy minne haluaa lihansa tai jos ei itse halua myydä niin paliskunta myy keskitetysti jollekkin teurastamolle.