"Tomppelit ja huru-ukot" tuovat ääniä puolueelle

vertailukohteensa on Kim Lukashenka ja Putn medvedev ja Lavrov

on muuten kohteliasta kirjoittaa valkovenäjäksi Lukashenka

Kirjallinen kysymys 13.11. Nuorten oppisopimuskoulutuksen muuttaminen
Kirjoittanut Teuvo Hakkarainen

Perussuomalaisten varjobudjetissa käsitellään mestari-kisällimallia, jossa eri alojen seniorit kouluttaisivat työkokemusta vailla olevia nuoria alansa ammattilaisiksi. Näiden mestareiden työuria voitaisiin pidentää, kun heidän työtehtävistään samalla tulisi kevyempiä. Lisäksi mestari välittäisi hiljaista tietoa kisällille.

Suomen Yrittäjät ry:ssä nähdään, että nykyinen oppisopimuskoulutus toimii nuorten kohdalla vain osittain: vuonna 2010 alle sata nuorta siirtyi oppisopimuskoulutukseen heti peruskoulun jälkeen muun muassa siksi, että se on painottunut aikuiskoulutusmuodoksi. Saksassa sen sijaan oppisopimuskoulutus on nuorten ammatillisen koulutuksen pääväylä.

Suomessa oppisopimuskoulutus on sidoksissa työsopimussuhteeseen, ja siksi yrittäjien näkökulmasta oppisopimuspalkka on usein kohtuuton. Saksassa eri alojen oppisopimuspalkat on sidottu ammattien tuottavuuteen sekä opiskelijan taitotasoon.

Suomen Yrittäjät on esittänyt koulutussopimusmallia, joka lähestyisi Saksan mallia. He kysyvätkin, mikä yhteys Saksan alhaisella nuorisotyöttömyydellä on voimakkaasti työssä tapahtuvaan, oppimiseen perustuvaan koulutusmalliin. Eurostatin mukaan viime vuoden lopussa euroalueen nuorisotyöttömyysprosentti oli 23,8. Suomessa luku oli tasan 20, Saksassa vain 7,9 ja Itävallassa 9,9. Suomen kanssa suurin piirtein samoissa lukemissa olivat Ruotsin ja Britannian lisäksi muun muassa Tshekki, Viro, Liettua ja Slovenia.

Hallituksen nuorisotakuun piti työllistää nuoret kolmessa kuukaudessa. On käynyt päinvastoin: nuorten työttömyys on pahentunut ja monin paikoin pitkittynyt. Yleisen vaikean taloustilanteen lisäksi nuorisotyöttömyyteen vaikuttaa se, että vastavalmistuneet eivät saa työtä, koska heillä ei ole työkokemusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Oppisopimuskoulutus on käytännössä aikuiskoulutusta, lähinnä ammatillista lisä- tai täydennyskoulutusta. Eikö sitä tulisi suunnata nuorille niin, että siitä muodostuisi ammatillisen koulutuksen pääväylä,
Suomen oppisopimusjärjestelmä poikkeaa selvästi muista eurooppalaista malleista. Olisiko aika muuttaa sitä, koska se ei nuorten kohdalla näytä toimivan, jos vertailuna on esimerkiksi Saksa ja
voitaisiinko Saksan mallia kokeilla ensin paikallisesti eli joillain tietyillä alueilla ja tietyn määräajan?

Järkeviäkin ehdotuks kirjoitti:

Kirjallinen kysymys 13.11. Nuorten oppisopimuskoulutuksen muuttaminen
Kirjoittanut Teuvo Hakkarainen

Perussuomalaisten varjobudjetissa käsitellään mestari-kisällimallia, jossa eri alojen seniorit kouluttaisivat työkokemusta vailla olevia nuoria alansa ammattilaisiksi. Näiden mestareiden työuria voitaisiin pidentää, kun heidän työtehtävistään samalla tulisi kevyempiä. Lisäksi mestari välittäisi hiljaista tietoa kisällille.

Suomen Yrittäjät ry:ssä nähdään, että nykyinen oppisopimuskoulutus toimii nuorten kohdalla vain osittain: vuonna 2010 alle sata nuorta siirtyi oppisopimuskoulutukseen heti peruskoulun jälkeen muun muassa siksi, että se on painottunut aikuiskoulutusmuodoksi. Saksassa sen sijaan oppisopimuskoulutus on nuorten ammatillisen koulutuksen pääväylä.

Suomessa oppisopimuskoulutus on sidoksissa työsopimussuhteeseen, ja siksi yrittäjien näkökulmasta oppisopimuspalkka on usein kohtuuton. Saksassa eri alojen oppisopimuspalkat on sidottu ammattien tuottavuuteen sekä opiskelijan taitotasoon.

Suomen Yrittäjät on esittänyt koulutussopimusmallia, joka lähestyisi Saksan mallia. He kysyvätkin, mikä yhteys Saksan alhaisella nuorisotyöttömyydellä on voimakkaasti työssä tapahtuvaan, oppimiseen perustuvaan koulutusmalliin. Eurostatin mukaan viime vuoden lopussa euroalueen nuorisotyöttömyysprosentti oli 23,8. Suomessa luku oli tasan 20, Saksassa vain 7,9 ja Itävallassa 9,9. Suomen kanssa suurin piirtein samoissa lukemissa olivat Ruotsin ja Britannian lisäksi muun muassa Tshekki, Viro, Liettua ja Slovenia.

Hallituksen nuorisotakuun piti työllistää nuoret kolmessa kuukaudessa. On käynyt päinvastoin: nuorten työttömyys on pahentunut ja monin paikoin pitkittynyt. Yleisen vaikean taloustilanteen lisäksi nuorisotyöttömyyteen vaikuttaa se, että vastavalmistuneet eivät saa työtä, koska heillä ei ole työkokemusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Oppisopimuskoulutus on käytännössä aikuiskoulutusta, lähinnä ammatillista lisä- tai täydennyskoulutusta. Eikö sitä tulisi suunnata nuorille niin, että siitä muodostuisi ammatillisen koulutuksen pääväylä,
Suomen oppisopimusjärjestelmä poikkeaa selvästi muista eurooppalaista malleista. Olisiko aika muuttaa sitä, koska se ei nuorten kohdalla näytä toimivan, jos vertailuna on esimerkiksi Saksa ja
voitaisiinko Saksan mallia kokeilla ensin paikallisesti eli joillain tietyillä alueilla ja tietyn määräajan?

Hakkaraisella on erittäin hyvä nettisivut


Soinin jälkeen Hakkarainen on varmin kansanedustaja ensi vuonna

Järkeviäkin ehdotuks kirjoitti:

Kirjallinen kysymys 13.11. Nuorten oppisopimuskoulutuksen muuttaminen
Kirjoittanut Teuvo Hakkarainen

Perussuomalaisten varjobudjetissa käsitellään mestari-kisällimallia, jossa eri alojen seniorit kouluttaisivat työkokemusta vailla olevia nuoria alansa ammattilaisiksi. Näiden mestareiden työuria voitaisiin pidentää, kun heidän työtehtävistään samalla tulisi kevyempiä. Lisäksi mestari välittäisi hiljaista tietoa kisällille.

Suomen Yrittäjät ry:ssä nähdään, että nykyinen oppisopimuskoulutus toimii nuorten kohdalla vain osittain: vuonna 2010 alle sata nuorta siirtyi oppisopimuskoulutukseen heti peruskoulun jälkeen muun muassa siksi, että se on painottunut aikuiskoulutusmuodoksi. Saksassa sen sijaan oppisopimuskoulutus on nuorten ammatillisen koulutuksen pääväylä.

Suomessa oppisopimuskoulutus on sidoksissa työsopimussuhteeseen, ja siksi yrittäjien näkökulmasta oppisopimuspalkka on usein kohtuuton. Saksassa eri alojen oppisopimuspalkat on sidottu ammattien tuottavuuteen sekä opiskelijan taitotasoon.

Suomen Yrittäjät on esittänyt koulutussopimusmallia, joka lähestyisi Saksan mallia. He kysyvätkin, mikä yhteys Saksan alhaisella nuorisotyöttömyydellä on voimakkaasti työssä tapahtuvaan, oppimiseen perustuvaan koulutusmalliin. Eurostatin mukaan viime vuoden lopussa euroalueen nuorisotyöttömyysprosentti oli 23,8. Suomessa luku oli tasan 20, Saksassa vain 7,9 ja Itävallassa 9,9. Suomen kanssa suurin piirtein samoissa lukemissa olivat Ruotsin ja Britannian lisäksi muun muassa Tshekki, Viro, Liettua ja Slovenia.

Hallituksen nuorisotakuun piti työllistää nuoret kolmessa kuukaudessa. On käynyt päinvastoin: nuorten työttömyys on pahentunut ja monin paikoin pitkittynyt. Yleisen vaikean taloustilanteen lisäksi nuorisotyöttömyyteen vaikuttaa se, että vastavalmistuneet eivät saa työtä, koska heillä ei ole työkokemusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Oppisopimuskoulutus on käytännössä aikuiskoulutusta, lähinnä ammatillista lisä- tai täydennyskoulutusta. Eikö sitä tulisi suunnata nuorille niin, että siitä muodostuisi ammatillisen koulutuksen pääväylä,
Suomen oppisopimusjärjestelmä poikkeaa selvästi muista eurooppalaista malleista. Olisiko aika muuttaa sitä, koska se ei nuorten kohdalla näytä toimivan, jos vertailuna on esimerkiksi Saksa ja
voitaisiinko Saksan mallia kokeilla ensin paikallisesti eli joillain tietyillä alueilla ja tietyn määräajan?

"Oppisopimuskoulutus on käytännössä aikuiskoulutusta, lähinnä ammatillista lisä- tai täydennyskoulutusta."

Mikään ei estä Teuvo Hakkaraista palkkaamaan sahalleen oppisopimuksella nuoria, jos hän vain niin haluaisi. On tietysti eri asia, jos halutaan Hakkaraisen tapaan ilmaista työvoimaa jollain koulutusverukkeella, vaikka tehtävät olisivat nopealla perehdyttämisellä opittavissa.

Puoluekannasta riippumatta on aika ylimielistä kirjoittaa kirja ennen eläkkeellesiirtymistä jossa haukutaan omia vielä ehdollaolevia puoluetovereita?