Mitä nyt

Tämä elämän kaarre,nyt mekin olemme kahdestaa olleet jo 7vuotta,meilläkin on kaksi huonetta tyhjillään,mutta onpa tilaa,kun lapsenlapset tulee yöksi,meillä on 3 ihanaa jälkikasvua,niistä ammentaa virta itselleen,muistan kyllä itsekkin kun lapsetlähti pois kotoa,ensin tuntu että talo on niin tyhjä,mutta onneksi käyvät melkein joka viikko kotona ja jouluaaton viettämme yhdessä.Kyllä sinäkin siitä selviät Tsemppiä.

siinä voi tulla tunne että lähtee itsekkin pesästä?

Vuoden verran menee aikaa ikävöidessä ja surressa sitä huoneiden tyhjyyttä, mutta sitten siihen tottuu. Alkuun ei paljon viittinyt niissä huoneissakaan käydä kun tuli niin ikävä ja haikea olo ja tippa linssiin. Yksi elänvaihe on päättynyt ja tilalle on tullut huoletonta aikaa siis vailla tiettyjä velvotteita. Siitäkin oppii nauttimaan kunhan aika kuluu.

Mutta kyllä se oli parasta aikaa kun lapset oli kotona, siinä oli elämää ja kaikkea iloa. Välillä tosin silloin kaipas, että saisispa olla vähän rauhassa. Nyt sitä kyllä saa.

näin on,on se aika tyhjä olo kun lapset lähtee kodista ja jopa syyllinen kun muistaa miten kaipas sitä rauhaa välillä kun kaikki paikat oli sekasin ja meteli oli kova.Mutta nyt pitää myös huomata se puoliso paremmin-on vaara että lähtee etsimään elämää muualta ja sama voi käydä itselle?