Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hauskemmaksi elämä muuttuu.se on vanhenemisessa kivaa. On onneksi oppinut jotain. Ja siitähän on kyse oppimisprosessista. ja lopuksi muisti valikoi vain parhaat asiat, se on parasta!!!
Elämä on kivaa
Tyytyväinen
13149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Huomenta ja kivat teille:)
Elämä on kivaa, täytys vaan antaa sille enemmän arvoa kun kaikki on hyvin. Kuulin juuri pariskunnasta jolla luulin että on mennyt hyvin. He ovat ottaneet paljon lainaa pankista, pikavippejä sieltä täältä, summista en tiedä mutta ovat tulleet tiensä päähän ja pudonneet suoranaiseen hel..tin kuiluun. Mitään apua et saa mistään. Vakava sairaus tuokin.
Velkaneuvontaan, sieltä löytyy apu.
Enpä allekirjoita.
Vuodet tuovat sitä sun tätä kremppaa, elämä käy vaivalloisemmaksi. Tiedä, onko oppinutkaan mitään tärkeää.
Dementiaa en haluaisi ilahduttajakseni, jota se toki ei ole.
Kyllä elämä on kivaa varsinkin kun on työeläkkeellä saa nauttia työnsä tuloksia, tosin alkuun tunsin itseni "luuseriksi" kun jäin aamulla kotiin, "40 v rutiini" nopea aamiainen ja menoksi, piti muistuttaa itselleen monesti et tämä vapaus on ansaittua. Muistetaan nauttia, olla onnellisia ja vaalia terveyttämme.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Ainakin tällä hetkellä, kun terveyskin on vielä hyvä ja elämä kunnossa.
Njaaaa. Jotksut asiat paranee, jotkut huononee. Itse kaipaan aikoja jolloin lapset oli pieniä ja vielä helmoissa. Toisaalta taas tämä vapauden tunne jota tyhjän pesän syndromaksikin kutsutaan on aika kutkuttava.
Kivaa kun on mukavaa! Mukavaksi elämän tekee valintojen vapaus. Tietenkin tolkullisissa puitteissa.
Kivaksi sen tekee edelleenkin hyvin toimiva parisuhde.
Myös lastenlapsilla on oma roolinsa.
Kyllä!
Jos jo kuusikymppisenä on näin rattoisaa, niin kuinkahan paljon mahtaa naurattaa satakaksikymppisenä.
Siinä voi tyrä revetä ja maksaluu poksahtaa poikki.
Monen tyrät on jo leikattu aikoja sitten, ja mikä luu sinun maksassasi kasvaa?
Vai ihan puu?
Mieli ja pääkoppa sen kun virkistyy kun keho rapistuu, se on kummallista. Olisipa voinut aloittaa elämän tällaisella rauhallisuudella ja tyytyväisyydellä. On vaan mukavia muistoja joita on hauska muistella. Huonotkin asiat on oppinut kääntämään huumoriksi. Nyt olis parasta jos sanottas, et hei sä saat elää 200 vuotiaaksi jos vain haluat. Eikun heti menisin opiskelemaan lisää ja uudestaan, useamman kerran naimisiin. Ja lähtisin ihan ekaks pyörällä maailmanympäri jne extremeä harrastamaan. Yhtään en haluaisi kuolla alle 100 ja jo nyt ainoa asia mikä harmittaa on elämän lyhyys. Alkoholia en juo enkä muitakaan suurempia paheita harjoita.
Joskus vaan ajautuu itse tahtomattaan elämäntilanteeseen missä tuntee, että paluuaukko on käynyt niin ahtaaksi, ettei siitä mahdu enää takaisin ulos ilman naarmuja. Silloin on vaikea löytää siitä sitä perimmäistä huumoria.
Aika mukavaa on elämä, sopivasti toimintaa ja vapautta olla, miten ITse haluaa.
Niin, ainahan olen ollut itsenäinen, ei tämä uutta ole, paitsi että, työn orjuus on ohi.
Kaikkein eniten nautin siitä että saan levätä juuri niin paljon kun haluan.
Minulla on ollut erittäin liikunnallinen työ aina.
Se on ollut hyvä, koska olen edelleenkin fyysisesti hyvässä kunnossa, en ole syönyt
ainoatakaan särkylääkettä esim. jäsensärkyyn, mikä se semmoinen särky on?
Minulla ei kolota mitään kohtaa, kaipa sekin aika vielä tulee.
Minä en lakaise maton alle mitään, en yhtään mitään. Eikä luurankoja ole kaapissa.