Miehen näkökanta

Nykymaailmassa kaikki on mennyt kertakäyttökamaksi. Ihmussuhteet eivät ole enää sen paremmassa suojassa. Kaikenlainen toisesta ihmisestä välittäminen on himmentynyt, eli ihmiset ovat muuttuneet itsekkäimmiksi. Kertoohan sen asian jo avioerojen määräkin. Ei ihme, että monet ihmiset voivat pahoin.

Miksi erota naisesta, jonka kanssa on mennyt paremmin kuin hyvin?"Elämä vain on sellaista.." luulenpa että sinä se olet sellainen.Ehkä sinun pitäisi pitäytyä pelkästään irtonumeroissa.

en tajua kirjoitti:

Miksi erota naisesta, jonka kanssa on mennyt paremmin kuin hyvin?"Elämä vain on sellaista.." luulenpa että sinä se olet sellainen.Ehkä sinun pitäisi pitäytyä pelkästään irtonumeroissa.

Eron vaikutus henkiseen pahoinvointiin on pienempi silloin, kun se on tapahtunut useamman kerran. Toisaalta tuntuu, että ihminen muuttuu ns. "kylmemmäksi" kun on kokenut eron useampaan kertaan.

Suhteita on minulla todella ollut hyviäkin. Elämäntoverini on parhaimmillaan ollut rakastettava hyvä ja ymmärtäväinen ihminen, ja samalla erittäin hyvä toveri jonka kanssa on voinut puhua ja jakaa ilot sekä surut.

Jotenkin sitä vain haluaa olla liikoja sitoutumatta ja uskomatta, kun nykyaikana ei liitot kuitenkaan tule ikuisesti kestämään.
Pettymys vain tulisi ajan saatossa mahd. erossa vaikeammaksi, mikä tässä varmasti on jo tullut käsiteltyä.

Laskelmoivaksikin sanoisin sinua.
Voisitko kertoa lähemmin mitä alat epäillä itsellesi tapahtuvan jossain suhteessa? Sinun maailmaasi muuttavan ja normaalit elämäsi kuviot järkyttävän rakastumisen, minkä jälkeen olisit sitten sitoutunut suhteeseen.

Taidat pelätä sitoutumista ja vastuuta.
Anteeksi vielä tämäkin,mutta kohdallasi on kysymys henkisestä keskenkasvuisuudesta.

Sanot "elämä vain on sellaista."
Onneksi se ei ole kuitenkaan "vain sellaista."
Elämään kuuluvat eri kehitysvaiheet, lapsuus, nuoruus ja täysi-ikäisyys.
Sinä et ole vielä täysi-ikäinen ja saatat kuuluakin siihen (onneksi pieneen ryhmään)ihmisistä, joka pakenee koko ikänsä aikuisuutta, vastuuta ja velvollisuuksia.

Rohkea realisti kirjoitti:

Laskelmoivaksikin sanoisin sinua.
Voisitko kertoa lähemmin mitä alat epäillä itsellesi tapahtuvan jossain suhteessa? Sinun maailmaasi muuttavan ja normaalit elämäsi kuviot järkyttävän rakastumisen, minkä jälkeen olisit sitten sitoutunut suhteeseen.

Taidat pelätä sitoutumista ja vastuuta.
Anteeksi vielä tämäkin,mutta kohdallasi on kysymys henkisestä keskenkasvuisuudesta.

Sanot "elämä vain on sellaista."
Onneksi se ei ole kuitenkaan "vain sellaista."
Elämään kuuluvat eri kehitysvaiheet, lapsuus, nuoruus ja täysi-ikäisyys.
Sinä et ole vielä täysi-ikäinen ja saatat kuuluakin siihen (onneksi pieneen ryhmään)ihmisistä, joka pakenee koko ikänsä aikuisuutta, vastuuta ja velvollisuuksia.

Ikäryhmään jaettuna kuulun juuri tänne. Elämäni perusasiat ovat aineellisesti katsottuna kunnossa.
En vain yksinkertaisesti halua kohdata sitä tilannetta jossa tulisin pitkän suhteen jälkeen itse jätetyksi.

Helpompi on vain itse tehdä valinta, vaikka ei se tietysti niin järkevälle ratkaisulle sivustakatsojalle tunnu, eikä varsinkaan sille jätetylle ihmiselle, kun siihen ei liity mitään konkreettista syytäkään.

Aikojen saatossa on tullut yhteydenottoja entisiltä kumppaneilta jospa vielä.. Mutta oma päätökseni on tässä kohdassa ollut lopullinen. Se, mikä on mennyt on sitä.

Kuitenkaan yksin ei ole tarvinnut elää, jos ei itse ole sitä jossakin vaiheessa katsonut aiheelliseksi.

Tuskin olen ainoa ihminen, jonka ajatusmaailma on sama. Jos asioita pohtii syvällisemmin, niin en näe tässä mitään ihmeellistä. Monet roikkuvat huonossakin suhteessa, eivätkä osaa vetää sittenkään johtopäätöksiä.

kartsa kirjoitti:

Ikäryhmään jaettuna kuulun juuri tänne. Elämäni perusasiat ovat aineellisesti katsottuna kunnossa.
En vain yksinkertaisesti halua kohdata sitä tilannetta jossa tulisin pitkän suhteen jälkeen itse jätetyksi.

Helpompi on vain itse tehdä valinta, vaikka ei se tietysti niin järkevälle ratkaisulle sivustakatsojalle tunnu, eikä varsinkaan sille jätetylle ihmiselle, kun siihen ei liity mitään konkreettista syytäkään.

Aikojen saatossa on tullut yhteydenottoja entisiltä kumppaneilta jospa vielä.. Mutta oma päätökseni on tässä kohdassa ollut lopullinen. Se, mikä on mennyt on sitä.

Kuitenkaan yksin ei ole tarvinnut elää, jos ei itse ole sitä jossakin vaiheessa katsonut aiheelliseksi.

Tuskin olen ainoa ihminen, jonka ajatusmaailma on sama. Jos asioita pohtii syvällisemmin, niin en näe tässä mitään ihmeellistä. Monet roikkuvat huonossakin suhteessa, eivätkä osaa vetää sittenkään johtopäätöksiä.

Tunnen joitakin ihmisiä joilla on hyvinkin alhainen kipukynnys.
Tiedänpä erään joka suostui menemään hammaslääkäriinkin vain, kun toimenpiteet tehtiin narkoosissa.

Emmehän kukaan kipua rakasta, mutta joskus sen kokemisen riski on otettava ja tälläinen läheinen ihmissuhde kuin avio, tai avoliitto on hyvinkin mahdollinen altistaja "sydänkivulle".

Sitä välttääkseen voi tietenkoin toimia valitsemallasi tavalla, eli välttää tilannetta, missä joutuu hyljätyksi.

Sanoit että, "tuskin olen ainoa ihminen, jonka ajatusmaailma on sama."

Ethän sinä ainoa ole, joka ajattelee noin, mutta olet ehkä kuitenkin sieltä "kipuherkimmästä" päästä, sillä ajatuksesi ovat johtaneet tekoihin, eli hyvin kylmään ja itsekkääseen tapaan käyttäytyä rakastamaasi ihmistä kohtaan.

Lopuksi sanot monien roikkuvan huonossa suhteessa, eivätkä osaa sittenkään vetää johtopäätöksiä.
Niinkin ehkä, vaikka epäilenpä niiden "roikkujien" kuitenkin ajattelevan, että huonoa suhdetta on mahdollista yrittää yhdessä yrittää parantaa.Läheinen parisuhdehan elää ja muuttuu vuosien myötä.

Rohkea realisti kirjoitti:

Tunnen joitakin ihmisiä joilla on hyvinkin alhainen kipukynnys.
Tiedänpä erään joka suostui menemään hammaslääkäriinkin vain, kun toimenpiteet tehtiin narkoosissa.

Emmehän kukaan kipua rakasta, mutta joskus sen kokemisen riski on otettava ja tälläinen läheinen ihmissuhde kuin avio, tai avoliitto on hyvinkin mahdollinen altistaja "sydänkivulle".

Sitä välttääkseen voi tietenkoin toimia valitsemallasi tavalla, eli välttää tilannetta, missä joutuu hyljätyksi.

Sanoit että, "tuskin olen ainoa ihminen, jonka ajatusmaailma on sama."

Ethän sinä ainoa ole, joka ajattelee noin, mutta olet ehkä kuitenkin sieltä "kipuherkimmästä" päästä, sillä ajatuksesi ovat johtaneet tekoihin, eli hyvin kylmään ja itsekkääseen tapaan käyttäytyä rakastamaasi ihmistä kohtaan.

Lopuksi sanot monien roikkuvan huonossa suhteessa, eivätkä osaa sittenkään vetää johtopäätöksiä.
Niinkin ehkä, vaikka epäilenpä niiden "roikkujien" kuitenkin ajattelevan, että huonoa suhdetta on mahdollista yrittää yhdessä yrittää parantaa.Läheinen parisuhdehan elää ja muuttuu vuosien myötä.

Jos rakkaus suhteesta katoaa, on itsepetosta että se tulisi suhteeseen uudelleen.

näinsennäin kirjoitti:

Jos rakkaus suhteesta katoaa, on itsepetosta että se tulisi suhteeseen uudelleen.

-niin,mitä se on,perustelkaa!
Onko se jotain jota voi ostaa varastoon?
Kuin uusi patteri taskulamppuun..
Rakkautta on nähdäkseni niiiin monenlaista.

mimmi kirjoitti:

-niin,mitä se on,perustelkaa!
Onko se jotain jota voi ostaa varastoon?
Kuin uusi patteri taskulamppuun..
Rakkautta on nähdäkseni niiiin monenlaista.

hyvä konsti pysäyttää keskustelu on heittää tommonen kysymys

mimmi kirjoitti:

-niin,mitä se on,perustelkaa!
Onko se jotain jota voi ostaa varastoon?
Kuin uusi patteri taskulamppuun..
Rakkautta on nähdäkseni niiiin monenlaista.

Mulla olis hyllytavarana tarjouksena,Esim itserakkautta 99ekee/metri.Ai niin ja tossa navettanylonien vieressä olis viel päiväysvanhaa normaali L mallia,sen voi antaa kaupantekijäisiä jos ostaa parimetriä noita nailoneita

ei ole enää mitään annettavaa...."
Onko suhde kuin luu, jonka voi kaluta loppuun, niin että sillä ei ole enää mitään annettavaa, vaan koko suhde on vain yhtä kitumista.

Mielestäni vanhaan hiipuvaan hiillokseen voi puhaltaa vielä tulta, jos on hyvää tahtoa ja yrittämisen halua.

Surullista tuo nykyisin vallalla oleva itsekäs ajattelumalli.Minun tarpeeni, minun onneni,minun vapauteni.
Egoisti on aina tyydyttämätön ja aina vilkuilemassa ympärilleen mistä löytyisi parempaa ja tyydyttävämpää tapaa kokea elämänsä onnelliseksi.Voit olla varma, että tuolla ajattelu ja toimintamallilla onni pakenee sinua ja on kuin haihtuva varjo.
Muuten mielenkiintoista sikäli, että otit osaa tälläiseen keskusteluun, sillä se osoittaa, että tahtoisit korjausta ihmissuhteittesi irrallisuuteen ja kertakäyttöisyyteen.

Rohkea realisti kirjoitti:

ei ole enää mitään annettavaa...."
Onko suhde kuin luu, jonka voi kaluta loppuun, niin että sillä ei ole enää mitään annettavaa, vaan koko suhde on vain yhtä kitumista.

Mielestäni vanhaan hiipuvaan hiillokseen voi puhaltaa vielä tulta, jos on hyvää tahtoa ja yrittämisen halua.

Surullista tuo nykyisin vallalla oleva itsekäs ajattelumalli.Minun tarpeeni, minun onneni,minun vapauteni.
Egoisti on aina tyydyttämätön ja aina vilkuilemassa ympärilleen mistä löytyisi parempaa ja tyydyttävämpää tapaa kokea elämänsä onnelliseksi.Voit olla varma, että tuolla ajattelu ja toimintamallilla onni pakenee sinua ja on kuin haihtuva varjo.
Muuten mielenkiintoista sikäli, että otit osaa tälläiseen keskusteluun, sillä se osoittaa, että tahtoisit korjausta ihmissuhteittesi irrallisuuteen ja kertakäyttöisyyteen.

voi ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, nyt kun ei ole enää muita holhottavia.Mahtavaa, että elämässä on vaihtoehtoja.

jade kirjoitti:

voi ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, nyt kun ei ole enää muita holhottavia.Mahtavaa, että elämässä on vaihtoehtoja.

ihminen ei aivan täysin ole oman onnensa seppä.
Ymmärränhän minä sinua siinä mielessä, että vaihtoehdoton elämäntilanne olisi todella ahdistava.

Mielestäni ei voi kuitenkaan olla vastuuta ilman velvollisuuksia.

Rohkea realisti kirjoitti:

ihminen ei aivan täysin ole oman onnensa seppä.
Ymmärränhän minä sinua siinä mielessä, että vaihtoehdoton elämäntilanne olisi todella ahdistava.

Mielestäni ei voi kuitenkaan olla vastuuta ilman velvollisuuksia.

niillä velvollisuuksilla?Toista ihmistäkö kohtaan??

jade kirjoitti:

niillä velvollisuuksilla?Toista ihmistäkö kohtaan??

ainakaan minun elämääni jos vain omaa onneasi haet.

jade kirjoitti:

niillä velvollisuuksilla?Toista ihmistäkö kohtaan??

niinkuin sanoinkin, ettei ole vastuuta ilman velvollisuuksia.
Kun sanoit että sinulla on vastuu vain itsestäsi, niin mielestäni sinulla on myöskin velvolisuuksia itseäsi kohtaan.

Se taas on omasta henkisestä hyvinvoinnistasi huolehtimista, parhain käytettävissä olevin keinoin.Hyvin itsekäs ihminen ei koskaan voi hyvin ja henkinen huonovointisuus heijastuu myöskin lähimmäisiin.

Rohkea realisti kirjoitti:

niinkuin sanoinkin, ettei ole vastuuta ilman velvollisuuksia.
Kun sanoit että sinulla on vastuu vain itsestäsi, niin mielestäni sinulla on myöskin velvolisuuksia itseäsi kohtaan.

Se taas on omasta henkisestä hyvinvoinnistasi huolehtimista, parhain käytettävissä olevin keinoin.Hyvin itsekäs ihminen ei koskaan voi hyvin ja henkinen huonovointisuus heijastuu myöskin lähimmäisiin.

toimiminen ei ole rehellistä, kyllä siinä täytyy olla aito tunne ja arvostus / kunnioitus niin itseään kuin lähimmäistään kohtaan.

Jade kirjoitti:

toimiminen ei ole rehellistä, kyllä siinä täytyy olla aito tunne ja arvostus / kunnioitus niin itseään kuin lähimmäistään kohtaan.

Ei velvollisuuksiensa täyttäminen ilman tunteita ole epärehellisyyttä.

Sanoisinko nyt vaikka esimerkiksi jonkun miehen, joka on saattanut naisen raskaaksi, mutta ei tunne tätä, eikä lastakaan kohtaan mitään tunteita.
Hän tahtoo kuitenkin velvollisuudentuntoisesti osallistua lapsen elatukseen, eli maksaa elatusapua.
Samoin en sanoisi epärehelliseksi myöskään vaimoa, jonka tunteet mies on juopottelullaan ja pahoinpitelyllään tappanut jo aikoja sitten.
Vaimo kokee velvollisuudekseen jatkaa avioliittoa, koska on siihen sitoutunut.
Mielestäni ei kyllälkään viisasta, mutta ei epärehellistäkään.
Samoin sotilas, joka puolustaa maataan, ei ole koskaan kokenut mitään erikoisempia tunteita isänmaataan kohtaan, mutta velvollisuudesta(asevelvollisuuslaki)hän taistelee rintamalla.
Nämä joitakin esimerkkejä velvollisuudesta ilman tunnetta.

Rohkea realisti kirjoitti:

Ei velvollisuuksiensa täyttäminen ilman tunteita ole epärehellisyyttä.

Sanoisinko nyt vaikka esimerkiksi jonkun miehen, joka on saattanut naisen raskaaksi, mutta ei tunne tätä, eikä lastakaan kohtaan mitään tunteita.
Hän tahtoo kuitenkin velvollisuudentuntoisesti osallistua lapsen elatukseen, eli maksaa elatusapua.
Samoin en sanoisi epärehelliseksi myöskään vaimoa, jonka tunteet mies on juopottelullaan ja pahoinpitelyllään tappanut jo aikoja sitten.
Vaimo kokee velvollisuudekseen jatkaa avioliittoa, koska on siihen sitoutunut.
Mielestäni ei kyllälkään viisasta, mutta ei epärehellistäkään.
Samoin sotilas, joka puolustaa maataan, ei ole koskaan kokenut mitään erikoisempia tunteita isänmaataan kohtaan, mutta velvollisuudesta(asevelvollisuuslaki)hän taistelee rintamalla.
Nämä joitakin esimerkkejä velvollisuudesta ilman tunnetta.

lain märäämät velvollisuudet ihmisen turvaksi, mutta että velvollisuudesta jatkaa turvattomassa suhteessa....?????

Jade kirjoitti:

lain märäämät velvollisuudet ihmisen turvaksi, mutta että velvollisuudesta jatkaa turvattomassa suhteessa....?????

se "turvaton suhde" on?
Jos olet nainen(en jaksa lukea ketjua kokonaan)niin
miehen fyysinen voima on turvattommuustkija, hänen ollessaan taipuvainen käyttämään fyysistä väkivaltaa.
Meillä naisillahan verbaalinen lahjakkuus ohittaa useimmiten miehen parhaimankin sanailijataidon.

Rohkea realisti kirjoitti:

se "turvaton suhde" on?
Jos olet nainen(en jaksa lukea ketjua kokonaan)niin
miehen fyysinen voima on turvattommuustkija, hänen ollessaan taipuvainen käyttämään fyysistä väkivaltaa.
Meillä naisillahan verbaalinen lahjakkuus ohittaa useimmiten miehen parhaimankin sanailijataidon.

kuvasit erään lajisen turvattoman suhteen viimeisessä ja sitä edellisessä viestissäsi.Fyysinen ja henkinen väkivalta, yksi oikeutetuimmista syistä eroon. Edellä mainitun kaltaisessa suhteessa jatkava uhri on todella heikko yksilö, tuskinpa jatkaa velvollisuudesta.
Enkä puhuisi ainoastaan miesten käyttämästä väkivallasta.
Olen pannut merkille, että useissa asiayhteyksissä velvollisuudesta tekeminen katkeroittaa ihmisen.Toki niitäkin löytyy joita helpottaa kun velvollisuus on täytetty ja asia on pois päiväjärjestyksestä.

Jade kirjoitti:

kuvasit erään lajisen turvattoman suhteen viimeisessä ja sitä edellisessä viestissäsi.Fyysinen ja henkinen väkivalta, yksi oikeutetuimmista syistä eroon. Edellä mainitun kaltaisessa suhteessa jatkava uhri on todella heikko yksilö, tuskinpa jatkaa velvollisuudesta.
Enkä puhuisi ainoastaan miesten käyttämästä väkivallasta.
Olen pannut merkille, että useissa asiayhteyksissä velvollisuudesta tekeminen katkeroittaa ihmisen.Toki niitäkin löytyy joita helpottaa kun velvollisuus on täytetty ja asia on pois päiväjärjestyksestä.

henkilökohtaisesti joitakin ihmisiä, jotka ovat tehneet velvollisuutensa ja sen jälkeen olleet tekemäänsä tyytyväisiä, vaikka velvollisuuttaan täyttäessään ovat kärsineet.

Joissakin tapauksissa saattaa olla kysymyksessä eräänlainen "marttyyrisyndrooma", mutta lopputuloksena kuitenkin tyytyväisyys siitä että jaksoi ja pystyi hoitamaan velvollisuudekseen kokemansa asian. Se taas onko tälläinen uhrautuja vain omahyväinen, tai tekopyhä, ei vaikuta lopputulokseen.

Aivan kouluesimerkki:Vaimo hoitaa sairaan alkoholisoituneen miehensä "kunnialla" hautaan.
Vaikka hän vuosikaudet elämässään kärsi ja uhrautui, kokien sen velvollisuudekseen, niin hän ei kadu, sillä hän kokee saaneensa enemmän kuin menetti.Luultavasti sillä on jotain tekemistä omanarvontunnon ja itsekunnioituksen kanssa.

Ensinnäkin, niinkuin jo mainitsin suhteemme ovat toimineet erinomaisesti, niin fyysiset kuin henkisetkin. Kysymys on vain siitä, että en halua jatkaa odottaen, että itse jäisin jätetyksi. Olen hyvin ymmärtäväinen kumppaneitani kohtaan, sillä ilmeisesti kokemusta on myöskin kertynyt eri ihmissuhteista paljon. Toisistammehan paljon myös opimme elämänkokemusta ja viisautta yhdistävällä tavalla, eikö totta? Eli puolisot täydentävät toisiaan.

Omalle kohdalleni ei ole sattunut, vielä ainakaan, että olisin se osapuoli joka on jätetty. Vastaan vielä tuohon epäilyyn omasta käyttäytymisestäni, että tuskin kukaan haluaisi uusiksi suhdetta, jos se olisi heidän mielestään huonosti toiminut.

Olen hyvinkin huomaavainen ja sosiaalinen, ja toisen näkökulmaa hyvin ymmärtävä. Oma mielipiteeni on se, että en tosiaan halua jatkaa suhdetta liian pitkään, etten saisi itse kokea jätetyn osapuolen nöyryytystä, mainittakoon se vielä kerran.

kartsa kirjoitti:

Ensinnäkin, niinkuin jo mainitsin suhteemme ovat toimineet erinomaisesti, niin fyysiset kuin henkisetkin. Kysymys on vain siitä, että en halua jatkaa odottaen, että itse jäisin jätetyksi. Olen hyvin ymmärtäväinen kumppaneitani kohtaan, sillä ilmeisesti kokemusta on myöskin kertynyt eri ihmissuhteista paljon. Toisistammehan paljon myös opimme elämänkokemusta ja viisautta yhdistävällä tavalla, eikö totta? Eli puolisot täydentävät toisiaan.

Omalle kohdalleni ei ole sattunut, vielä ainakaan, että olisin se osapuoli joka on jätetty. Vastaan vielä tuohon epäilyyn omasta käyttäytymisestäni, että tuskin kukaan haluaisi uusiksi suhdetta, jos se olisi heidän mielestään huonosti toiminut.

Olen hyvinkin huomaavainen ja sosiaalinen, ja toisen näkökulmaa hyvin ymmärtävä. Oma mielipiteeni on se, että en tosiaan halua jatkaa suhdetta liian pitkään, etten saisi itse kokea jätetyn osapuolen nöyryytystä, mainittakoon se vielä kerran.

sinun tarvitse pelätä että tulet jätetyksi
jos olet kerran noin fiksu ja filmaattinen.

Sinun vain piti nyt vähän taas moittia naisia.
Sehän on sallittu näillä palstoilla mutta
miten "livessä"?

Jos pelkäät että tulet jätetyksi, sinunhan pitää
vaihtaa nainen sitten kerran vuorokaudessa
eikä sekään taida nykyään riittää.

Ihan totta, anna meille vähän "släkkiä" ei
me noin mahdottomia olla.

kartsa kirjoitti:

Ensinnäkin, niinkuin jo mainitsin suhteemme ovat toimineet erinomaisesti, niin fyysiset kuin henkisetkin. Kysymys on vain siitä, että en halua jatkaa odottaen, että itse jäisin jätetyksi. Olen hyvin ymmärtäväinen kumppaneitani kohtaan, sillä ilmeisesti kokemusta on myöskin kertynyt eri ihmissuhteista paljon. Toisistammehan paljon myös opimme elämänkokemusta ja viisautta yhdistävällä tavalla, eikö totta? Eli puolisot täydentävät toisiaan.

Omalle kohdalleni ei ole sattunut, vielä ainakaan, että olisin se osapuoli joka on jätetty. Vastaan vielä tuohon epäilyyn omasta käyttäytymisestäni, että tuskin kukaan haluaisi uusiksi suhdetta, jos se olisi heidän mielestään huonosti toiminut.

Olen hyvinkin huomaavainen ja sosiaalinen, ja toisen näkökulmaa hyvin ymmärtävä. Oma mielipiteeni on se, että en tosiaan halua jatkaa suhdetta liian pitkään, etten saisi itse kokea jätetyn osapuolen nöyryytystä, mainittakoon se vielä kerran.

nyt näyttää paremmin siltä, että jonkun sortin itsearvostusongelma sinulla on. Jos et halua sitoutua, mikset sitten elä yksin? Ei tarvitse pelätä että kukaan hylkää. Ja jos todella olet niin erinomainen kuin itse väität, miksi pelkäät että toinen jättää? Senhän sanoit syyksi ettet halua sitoutua. Usko itseesi äläkä koko ajan yritä todistella itsellesi ja muille jotain.

Sauvoja on joka lähtöön, motorisoituja sekä ilman. Eikä ole potenssiongelmia..:)))

Hyvin sanottu ja tuumittu!

Tällä hetkellä asustelen yksinhuoltajaäidin kanssa. Ihan mukiinmenevä nainen, joka on myös hyvä kotitalousihminen. Hyvin olen myös pärjännyt kahden kaupanpäällisenä saamani alaikäisen lapsen kanssa. Olen kuin isä heille, niin mukavasti sujuu palloilupelit, kuin muutkin normaaliin elämään kuuluvat askareet nelisin.

Alkaa vain tuntumaan sille, että jaksanko kovin kauan tässä jatkaa tätä arkista eloa, vai olisiko aika ottaa jälleen uusi vapautus tästä suhteesta, vaiko nyt sitten vakiintua.

Ymmärrän myös hyvin myös vastapuolen tunteet ajatellen, että onnellisena kanssani elämäänsä jakava kotona viihtyvä, ja muutenkin niinkuin aiemmin mainitsin, mukava ja asiallinen nainen laittaa elämänsä onnellisesta tilanteesta yksinäisyyteen.


Jotenkin alkaa taas miettiä omaa tilannettansa, että tuskin haluan vakiintua tähän yhteiselämään, joka kuitenkin joskus päättyy.

kartsa kirjoitti:

Tällä hetkellä asustelen yksinhuoltajaäidin kanssa. Ihan mukiinmenevä nainen, joka on myös hyvä kotitalousihminen. Hyvin olen myös pärjännyt kahden kaupanpäällisenä saamani alaikäisen lapsen kanssa. Olen kuin isä heille, niin mukavasti sujuu palloilupelit, kuin muutkin normaaliin elämään kuuluvat askareet nelisin.

Alkaa vain tuntumaan sille, että jaksanko kovin kauan tässä jatkaa tätä arkista eloa, vai olisiko aika ottaa jälleen uusi vapautus tästä suhteesta, vaiko nyt sitten vakiintua.

Ymmärrän myös hyvin myös vastapuolen tunteet ajatellen, että onnellisena kanssani elämäänsä jakava kotona viihtyvä, ja muutenkin niinkuin aiemmin mainitsin, mukava ja asiallinen nainen laittaa elämänsä onnellisesta tilanteesta yksinäisyyteen.


Jotenkin alkaa taas miettiä omaa tilannettansa, että tuskin haluan vakiintua tähän yhteiselämään, joka kuitenkin joskus päättyy.

ruokintapaikka itsellesi ennenkuin "otat vapautuksen"
tästä nykyisestä suhteestasi!Talvikin tulossa ja veneen alla on kylmä asustella.

kartsa kirjoitti:

Tällä hetkellä asustelen yksinhuoltajaäidin kanssa. Ihan mukiinmenevä nainen, joka on myös hyvä kotitalousihminen. Hyvin olen myös pärjännyt kahden kaupanpäällisenä saamani alaikäisen lapsen kanssa. Olen kuin isä heille, niin mukavasti sujuu palloilupelit, kuin muutkin normaaliin elämään kuuluvat askareet nelisin.

Alkaa vain tuntumaan sille, että jaksanko kovin kauan tässä jatkaa tätä arkista eloa, vai olisiko aika ottaa jälleen uusi vapautus tästä suhteesta, vaiko nyt sitten vakiintua.

Ymmärrän myös hyvin myös vastapuolen tunteet ajatellen, että onnellisena kanssani elämäänsä jakava kotona viihtyvä, ja muutenkin niinkuin aiemmin mainitsin, mukava ja asiallinen nainen laittaa elämänsä onnellisesta tilanteesta yksinäisyyteen.


Jotenkin alkaa taas miettiä omaa tilannettansa, että tuskin haluan vakiintua tähän yhteiselämään, joka kuitenkin joskus päättyy.

ajattele niitä kahta lasta, miltä myös niistä tuntuu kun ovat ehkä oppineet luottamaan sinuun ja nyt vain hylkäät heidätkin saman tien.
Miksi yleensä edes sotkeennut noin toisten elämään, jos haluat yksin elää. Et sotke vain sen naisen (tämän hetkisen kumppanisi) elämää, vaan myös viattomien lasten.Keskity vain yhden yön suhteisiin, niin et ehkä loukkaa ketään viatonta.

yhtään kirjoitti:

ajattele niitä kahta lasta, miltä myös niistä tuntuu kun ovat ehkä oppineet luottamaan sinuun ja nyt vain hylkäät heidätkin saman tien.
Miksi yleensä edes sotkeennut noin toisten elämään, jos haluat yksin elää. Et sotke vain sen naisen (tämän hetkisen kumppanisi) elämää, vaan myös viattomien lasten.Keskity vain yhden yön suhteisiin, niin et ehkä loukkaa ketään viatonta.

Asia ei mielestäni ole ihan näin. Naiset ovat todella tunteettomia eron sattuessa. Ei siinäkään tilanteessa lapsia ajatella jos nainen ottaa lähdöt, lapset ovat siinäkin tapauksessa pelinappuloita.
Tässä tilanteessa jossa itse otan irtiottoja kaiken varalle, ei tätä ei voida moralisoida, valtaosa lähtijöistä kun kuitenkin on naisia.

kartsa kirjoitti:

Asia ei mielestäni ole ihan näin. Naiset ovat todella tunteettomia eron sattuessa. Ei siinäkään tilanteessa lapsia ajatella jos nainen ottaa lähdöt, lapset ovat siinäkin tapauksessa pelinappuloita.
Tässä tilanteessa jossa itse otan irtiottoja kaiken varalle, ei tätä ei voida moralisoida, valtaosa lähtijöistä kun kuitenkin on naisia.

Mitä sinä mies hyvä oikein höpötät?! Tietenkin sinun käyttäytymistäsi on mahdollista arvioida moraalin näkökulmasta ihan siinä kuin meidän kaikkien muidenkin. Ei se, että sinun tulkintasi mukaan valtaosa parisuhteesta lähtijöistä on naisia, aseta sinua miehenä mitenkään moraalisten arvioiden tuolle puolen.

Sinua voidaan arvioida vain sinun omien moraalisten valintojesi perusteella. Ei sinun moraaliasi kohota eikä laske yhtään se, mitä joku muu tekee tai jättää tekemättä. Toiseksi moraalilla ja sukupuolella ei ole tekemistä toistensa kanssa.

Angiina kirjoitti:

Mitä sinä mies hyvä oikein höpötät?! Tietenkin sinun käyttäytymistäsi on mahdollista arvioida moraalin näkökulmasta ihan siinä kuin meidän kaikkien muidenkin. Ei se, että sinun tulkintasi mukaan valtaosa parisuhteesta lähtijöistä on naisia, aseta sinua miehenä mitenkään moraalisten arvioiden tuolle puolen.

Sinua voidaan arvioida vain sinun omien moraalisten valintojesi perusteella. Ei sinun moraaliasi kohota eikä laske yhtään se, mitä joku muu tekee tai jättää tekemättä. Toiseksi moraalilla ja sukupuolella ei ole tekemistä toistensa kanssa.

Tarkoitin tietenkin osoittaa viesti Kartsalle eikä Kartasalle...

kartsa kirjoitti:

Asia ei mielestäni ole ihan näin. Naiset ovat todella tunteettomia eron sattuessa. Ei siinäkään tilanteessa lapsia ajatella jos nainen ottaa lähdöt, lapset ovat siinäkin tapauksessa pelinappuloita.
Tässä tilanteessa jossa itse otan irtiottoja kaiken varalle, ei tätä ei voida moralisoida, valtaosa lähtijöistä kun kuitenkin on naisia.

kun olin asunut yksinhuoltajan kanssa kaksi vuotta. Sanoin hänelle, että pidän hänen lapsistaan mutta suhteen jatkuminen on kokonaan hänestä kiinni.

Minä halusin hänen kanssaan lapsen ja kasvattaa sen aikuiseksi. Meille tuli ero mutta kolmen viikon päästä tuli sopu ja nyt olen todella onnellinen, kun hoidan myös yhtä pikkuista häkkisänkyyn. No, mun mielestäni puoliso on tullut vähän komentelevaisemmaksi mutta kestän sen ilomielin.

eemeli kirjoitti:

kun olin asunut yksinhuoltajan kanssa kaksi vuotta. Sanoin hänelle, että pidän hänen lapsistaan mutta suhteen jatkuminen on kokonaan hänestä kiinni.

Minä halusin hänen kanssaan lapsen ja kasvattaa sen aikuiseksi. Meille tuli ero mutta kolmen viikon päästä tuli sopu ja nyt olen todella onnellinen, kun hoidan myös yhtä pikkuista häkkisänkyyn. No, mun mielestäni puoliso on tullut vähän komentelevaisemmaksi mutta kestän sen ilomielin.

Toivottavasti et joudu vielä makselemaan elatusapua tulevaisuudessa.

eemeli kirjoitti:

kun olin asunut yksinhuoltajan kanssa kaksi vuotta. Sanoin hänelle, että pidän hänen lapsistaan mutta suhteen jatkuminen on kokonaan hänestä kiinni.

Minä halusin hänen kanssaan lapsen ja kasvattaa sen aikuiseksi. Meille tuli ero mutta kolmen viikon päästä tuli sopu ja nyt olen todella onnellinen, kun hoidan myös yhtä pikkuista häkkisänkyyn. No, mun mielestäni puoliso on tullut vähän komentelevaisemmaksi mutta kestän sen ilomielin.

Oletan sinun olevan yli 50, koska kirjoitat tänne 50 plussaan. Haluan sanoa vaan, etten ymmärrä miksi vanhat miehet haluavat nuoren vaimon ja vielä lapsia tämän kanssa?! Ettekö te yhtään ajattele miltä lapsesta tuntuu kouluiässä, kun hänellä on niin vanha isä?

Ei se mennyt nuoruus palaa takaisin, vaikka ottaisi kuinka nuoren vaimon. Kukaan ei nuorru, mutta jokainen vanhenee. Eikö olisi turvallisinta vanheta yhdessä samanikäisen kanssa, joka tietää miltä vanheneminen tuntuu?

Trölli kirjoitti:

Oletan sinun olevan yli 50, koska kirjoitat tänne 50 plussaan. Haluan sanoa vaan, etten ymmärrä miksi vanhat miehet haluavat nuoren vaimon ja vielä lapsia tämän kanssa?! Ettekö te yhtään ajattele miltä lapsesta tuntuu kouluiässä, kun hänellä on niin vanha isä?

Ei se mennyt nuoruus palaa takaisin, vaikka ottaisi kuinka nuoren vaimon. Kukaan ei nuorru, mutta jokainen vanhenee. Eikö olisi turvallisinta vanheta yhdessä samanikäisen kanssa, joka tietää miltä vanheneminen tuntuu?

Miksi vanhat naiset hakevat nuorta miestä? Käypä joskus senssipalstoilla, niin kohtaat toisenkin totuuden.

Naiset hakevat usein itseään nuorempia miehiä. Useimmiten ikätoivomus alkaa kymmenkunta vuotta omaa ikää alempaa, mutta päättyy kyllä yleensä oman iän kohdalle. Ne viimeiset vuodet ovat mukana siksi, ettei näyttäisi pahalta.

Seksikumppanina ymmärrän kumpiakin, niin miehiä kuin naisiakin, mutta vakikumppanina sentään about samanikäinen lienee sopivin.

Ettei vain takana olisi halu näyttää iskukykyään!

Ikämies kirjoitti:

Miksi vanhat naiset hakevat nuorta miestä? Käypä joskus senssipalstoilla, niin kohtaat toisenkin totuuden.

Naiset hakevat usein itseään nuorempia miehiä. Useimmiten ikätoivomus alkaa kymmenkunta vuotta omaa ikää alempaa, mutta päättyy kyllä yleensä oman iän kohdalle. Ne viimeiset vuodet ovat mukana siksi, ettei näyttäisi pahalta.

Seksikumppanina ymmärrän kumpiakin, niin miehiä kuin naisiakin, mutta vakikumppanina sentään about samanikäinen lienee sopivin.

Ettei vain takana olisi halu näyttää iskukykyään!

että oikeassa olet, kumppanin tulee olla
suurinpiirtein samanikäinen jotta
ajatusmaailma jotenkin käy yksiin.

Itseäni vanhempaa miestä en enää huoli,
seurustelin sellaisen kanssa 10 vuotta ja
täytyy valitettavasti myöntää että hän
olisi sopinut paremmin äidilleni olemukseltaan
( en tarkoita ulkonäköä ) vaan kaikkea muuta.

eemeli kirjoitti:

kun olin asunut yksinhuoltajan kanssa kaksi vuotta. Sanoin hänelle, että pidän hänen lapsistaan mutta suhteen jatkuminen on kokonaan hänestä kiinni.

Minä halusin hänen kanssaan lapsen ja kasvattaa sen aikuiseksi. Meille tuli ero mutta kolmen viikon päästä tuli sopu ja nyt olen todella onnellinen, kun hoidan myös yhtä pikkuista häkkisänkyyn. No, mun mielestäni puoliso on tullut vähän komentelevaisemmaksi mutta kestän sen ilomielin.

Minä en ole tuo eemeli

Omasta valinnasta tässä on täysin kysymys. Olen myös ollut melkein aina rakastunut, mutta rakkauden kohdetta olen kieltämättä vaihtanut tavallista useammin.

Kun omaa hyvän tanssi,-ja keskustelutaidon, silloin suhteen luominen vastakkaiseen sukupuoleen on mielestäni todella helppoa.
Kun hallitsee nämä taidot, niin eikö silloin kannata niitä myös hyödyntää?
Elämä ei näin koskaan muutu arkiseksi, ja itse välttää sen mahdollisen jätetyksi osapuoleksi kokemisen.

Suhteeseen joka tapauksessa pitkällä aikavälillä astuisi arki kuvioihin, ja mielestäni sitä kannattaa lyhyen elämänkaaren aikana välttää.

kartsa kirjoitti:

Omasta valinnasta tässä on täysin kysymys. Olen myös ollut melkein aina rakastunut, mutta rakkauden kohdetta olen kieltämättä vaihtanut tavallista useammin.

Kun omaa hyvän tanssi,-ja keskustelutaidon, silloin suhteen luominen vastakkaiseen sukupuoleen on mielestäni todella helppoa.
Kun hallitsee nämä taidot, niin eikö silloin kannata niitä myös hyödyntää?
Elämä ei näin koskaan muutu arkiseksi, ja itse välttää sen mahdollisen jätetyksi osapuoleksi kokemisen.

Suhteeseen joka tapauksessa pitkällä aikavälillä astuisi arki kuvioihin, ja mielestäni sitä kannattaa lyhyen elämänkaaren aikana välttää.

sinulla on huono itsetunto koska noin ajattelet.

Eikö hyvän, aidon, rakkaan, tosisuhteen pitäisi
kestää myös arjen?

Minäkin olen hyvin sosiaalinen, musikaalinen,
älykäs ja hyvin viehättävä ( näytän 10 vuotta
ikäistäni nuoremmalta ) enkä silti haluasi
vaihtaa kovin usein uuteen.

Valitettavasti jouduin kuitenkin lopettamaan
suhteeni kun kumppani ei arvostanut viehättävää
naisellista olemustani ja älykkyyttäni vaan
pahoinpiteli minua sekä henkisesti että
fyysisesti ja vain sen vuoksi että hänen
ex-vaimonsa oli jättänyt hänet toisen miehen vuoksi.

Minä sain kärsiä tämän exän synnit.

kartsa kirjoitti:

Omasta valinnasta tässä on täysin kysymys. Olen myös ollut melkein aina rakastunut, mutta rakkauden kohdetta olen kieltämättä vaihtanut tavallista useammin.

Kun omaa hyvän tanssi,-ja keskustelutaidon, silloin suhteen luominen vastakkaiseen sukupuoleen on mielestäni todella helppoa.
Kun hallitsee nämä taidot, niin eikö silloin kannata niitä myös hyödyntää?
Elämä ei näin koskaan muutu arkiseksi, ja itse välttää sen mahdollisen jätetyksi osapuoleksi kokemisen.

Suhteeseen joka tapauksessa pitkällä aikavälillä astuisi arki kuvioihin, ja mielestäni sitä kannattaa lyhyen elämänkaaren aikana välttää.

jos kerrot heti suhteen alkuvaiheessa, ettei ole tarkoitus sitoutua, hengaillaan niin kauan kun tuntuu hyvälle.????