lasten riitely

Tulossa siihen ikäänkin. Omaa pitää puollustaa. Näkeehän sitä joskus telkassakin. "Tää on mun huone!"

kyllä sitä on varmaan tuollasta kamppailua ihan aitojenkin siskosten kohdalla.. eiköhän se ajastaan tasotu:) saattaavat olla vanhemmiten vaikka kuinkin hyviä ystävyksiä.

niin minun siskoilleni on ainankin käynyt nuorena tappelivat minkä kerkesivät ja nykyään ovat kun kuinkin hyvät ystävykset.

Muuten varmaan ihan normaalia, mutta on alhaista vedota siihen, että tämä on mun isän koti, ei sun koti..

TÄHÄN asiaan on teidän aikuisten puututtava! On tehtävä yksiselitteisen selväksi, että NYT tämän on teidän kaikkien koti!
Aivan kuten sekin, että molemmat aikuiset pitävät ns. kuria ja komentavat lapsia, koska ovat aikusia. Ja lapset tottelevat ja piste. Sillä ei ole väliä että "sä et oo mun äiti/isä, mun ei tarvii totella sua" - tarvii, koska asumme tässä talossa ja minä olen se aikuinen joka ottaa vastuuta - myös sinusta.

Samalla tavalla: on ihan sama, miten aikuiset asunnon maksamiseen ja omistamismuotoon liittyvät asiat hoitavat, NYT tämä on kaikkien koti ja siltä pohjalta lähdetään.

Riidan syy tms. on tässä kohtaa toisarvoinen. Sillä nyt toinen lapsista lyö tavalla, joka on enemmän kuin ilkeää.
Toinen lapsi ei voi mitenkään vaikuittaa siihen, missä asuu, ei siihenkään kuka asunnon omistaa. Kuten ei isän lapsikaan siihen, keitä asunnossa asuu.
Siksi ei saisi tuolla tavalla eritellä, siksi pitäisi aikuisen puuttua tähän kohtaan. Ja heti, ja kovalla sanalla.

Jos miehesi ei puutu tähän, hän hiljaisesti hyväksyy lasten eriarvoisuuden ja sen, että hänen lapsellaan on "oikeus" kiusata sinun lastasi.
SINULLE ei siis tarvitse muistuttaa, kuka omistaa ja mitäkin; kuka on hyyryläisenä. Lapsi tekee sen isän puolesta.

minun kaksi murrosikäistä tytärtäni tappelee
päivittäin,välillä kinastelua,välillä nipistetään tai muksitaankin.Kuuluu ikään,kun
komennan heitä he saattavat yhdessä suuttua minulle,kun puutun heidän asioihinsa.Meillä tapellaan omista huoneista myös,eli ajetaan pois omalta reviiriltä.
Mieheni tyttö ja nuorimmaiseni ovat alle kouluikäisiä ja välillä ollaan bestiksiä ja välillä tapellaan.Olen aina puuttumatta mahdollisimman pitkään,sitten kun menee liian pitkälle niin komennan molemmat,riippumatta siitä kumpi kinan aloitti.
Itse olen monilapsisesta perheestä,niinkuin miehenikin ja tiedämme ja muistamme,että tappelut kuuluu asiaan.Siinä sitä kasvatetaan omaa sietokykyä ja opitaan elämään niin ettei ensimmäinen kina lannista heti omassa elämässä.Sisarusten kanssa on kuitenkin turvallista "hioa kynsiään",kun tietää niiden olevan siinä huomennakin vaikka riita miten iso olisi.