Muistan lapsuudestani, kuinka äitini leipoi puolestani taatelikakkuja partiolaisten myyjäisiin. Siihen aikaan ei tehty kodin ja koulun välistä yhteistyötä sen enempää kuin hyvät veljet keskenään tekivät. Äiti oli tunnollinen ja kunnianhimoinen minun suhteeni - kuitenkin yhteisen parhaan ymmärtäjä. Siksipä taatelikakku maistuukin niin hyvältä edelleenkin.
Omien lasteni aikana jatkui taatelikakkuperinne mm. siinä muodossa, että leivoin sitä myyjäisiin ja opettajainhuoneeseen luokkaretkirahaston kartuttamiseksi. Mielessäni on pelkkiä hyviä muistoja. Ainakin opettajat osasivat osoittaa kiitollisuuttaan tekijöitä kohtaan eikä ketään osallistumatonta moitittu.
Nykyisin itse luokanvalvojan roolissa leipaisen silloin tällöin muutaman taatelikakun mukaan luokan yhteiseen panokseen. On muuten toiminut aivan hyvin: Kaikki oppilaatkin ovat kantaneet kortensa kekoon. Mutta ... voi sitä kritiikkiä muutamien vanhempien ja oppilaiden taholta, jos kaikkien vanhemmat eivät ole entisiä partiolaisia, kuten oli oma äitini.
Lisäksi mut savustetaan kohta ulos töistäkin, mutta ei sen väliä, koska eläkeputki häämöttää.
Omien lasteni aikana jatkui taatelikakkuperinne mm. siinä muodossa, että leivoin sitä myyjäisiin ja opettajainhuoneeseen luokkaretkirahaston kartuttamiseksi. Mielessäni on pelkkiä hyviä muistoja. Ainakin opettajat osasivat osoittaa kiitollisuuttaan tekijöitä kohtaan eikä ketään osallistumatonta moitittu.
Nykyisin itse luokanvalvojan roolissa leipaisen silloin tällöin muutaman taatelikakun mukaan luokan yhteiseen panokseen. On muuten toiminut aivan hyvin: Kaikki oppilaatkin ovat kantaneet kortensa kekoon. Mutta ... voi sitä kritiikkiä muutamien vanhempien ja oppilaiden taholta, jos kaikkien vanhemmat eivät ole entisiä partiolaisia, kuten oli oma äitini.
Lisäksi mut savustetaan kohta ulos töistäkin, mutta ei sen väliä, koska eläkeputki häämöttää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen jo kolme vuotta kartellut viimeisen säkeistön kirjoittamista taatelikakkuun, mutta nyt on tullut aika.
Oli tullut tavaksi jo kesätöiden myötä, että leivoin hillatäytekakun poikani työtovereille hänen syntymäpäivänään. Kerran sitten (toisessa paikassa ja toiseen aikaan) leivoinkin taatelikakun.
Aioin viedä sen kakun paikan päälle, mutta poika soittikin ahdistuneena, että hänet oli juuri koeajallaan (sairauslomallaan) irtisanottu ja määrätty lähtemään saman tien sekä työpaikastaan että työnantajan tarjoamasta asunnosta.
Poika ei ollut paikkakuntalainen, joten varasin ensin valehtelemalla itselleni lääkäriajan terveyskeskuksesta. (Tämä oli ennen uutta lakia.) Sitten hain pojan ja hänen muuttokuormansa komennuspaikasta ja vein suoraan terveyskeskukseen.
Kysyin, jätetäänkö kakku ja vastaus kuului :"Aivan sama." En jättänyt. Paikalla oli sentään sekä esimiehiä, että työkavereita "kuulemassa" irtisanomista. (Valheen siunasi lopulta AVI:kin)
Mitenkäs musta tuli näin piittaamaton ja epäkohtelias? Sivistymätön kenties? Onko poika hengissä? Mitä välii ulkopuolisille, mutta subjektiivisena kokemuksena kakku elää!