Kaikilla lienee ns. sisäinen kello, joka muistuttaa, olisi aika jo mennä nukkumaan. Kaikilla ei sisäinen kello toimi moitteettomasti, vaikka tuntuu olevan unihiekkaa silmissä, uni vain ei tule näin se vain menee.
Mikä on riittävä yöunen pituus ja ovatko "päikkärit" näillä vuosikymmenillä tullut tavaksi vai ei?
Päiväkahvi aikaa odotellessa puolen päivän jälkeen, jos olen kotona, alkaa haukottelu sessio joka ei hellitä ennenkuin otan pienet "ettonet". Senjälkeen on makoisan päiväkähvin vuoro. Radio auki tai CD musa soimaan, näin aika kuluu ja päivä jatkuu miettiessä illan ohjelmaa.
Ehkä pieni ulkoilu lenkki olisi paikallaan, tahtoo usein jäädä vain aikeeksi.
Yö uni tuntuu aamulla hyvältä varsinkin kun uni on ollut tuntien pituista ilman katkoja. Ymmärrän hyvin kokemukseni kautta, miten kiusallista on pyöriä lakanoissa kun uni ei vain ota tullakseen. Huolet, murheet, päivällä koetut vastoinkäymiset ovat jääneet mieltä hietämään vieden yöunet, ainakin heräily pitkin yötä muistuttaa koetuista huolista.
En ole käyttänyt unilääkkeitä koskaan paitsi yli 20v sitten jolloin elämän kuviot muuttuivat totaalisesti, silloinkin vain alle kuukauden. Nyt jos joku juttu huolestuttaa, kömmin kaapille ja otan fingerborillisen konjamiinia jo auttaa hetken kuluttua unihäiriössä, tämä on kuin kutsuntahuuto Nukku-Matille.
Mikä on riittävä yöunen pituus ja ovatko "päikkärit" näillä vuosikymmenillä tullut tavaksi vai ei?
Päiväkahvi aikaa odotellessa puolen päivän jälkeen, jos olen kotona, alkaa haukottelu sessio joka ei hellitä ennenkuin otan pienet "ettonet". Senjälkeen on makoisan päiväkähvin vuoro. Radio auki tai CD musa soimaan, näin aika kuluu ja päivä jatkuu miettiessä illan ohjelmaa.
Ehkä pieni ulkoilu lenkki olisi paikallaan, tahtoo usein jäädä vain aikeeksi.
Yö uni tuntuu aamulla hyvältä varsinkin kun uni on ollut tuntien pituista ilman katkoja. Ymmärrän hyvin kokemukseni kautta, miten kiusallista on pyöriä lakanoissa kun uni ei vain ota tullakseen. Huolet, murheet, päivällä koetut vastoinkäymiset ovat jääneet mieltä hietämään vieden yöunet, ainakin heräily pitkin yötä muistuttaa koetuista huolista.
En ole käyttänyt unilääkkeitä koskaan paitsi yli 20v sitten jolloin elämän kuviot muuttuivat totaalisesti, silloinkin vain alle kuukauden. Nyt jos joku juttu huolestuttaa, kömmin kaapille ja otan fingerborillisen konjamiinia jo auttaa hetken kuluttua unihäiriössä, tämä on kuin kutsuntahuuto Nukku-Matille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinkin vähäpätöiseltä tuntuva häiriö kuin yliaktiivinen rakko voi saada yöunen parin tunnin pätkiin. Meillä miehillä ehkä kuitenkin prostatan suurentuminen.
Kyllä se vaikuttaa jopa elinikää lyhentävästi kun moista vaivaa ei saada korjatuksi ns. höyläyksestä ja lääkehoidosta huolimatta.
Yliaktiivinen rakko on hankala kaveri. On laskettava asioille lähtiessä missä olisi lähimmät vessat. Tiedän kun juon kahvia, kaksi tuntia ja vessaan on päästävä, siksipä olen jättänyt kahvin juonnin kokonaan koska kahvi on hyvä diureesi.
Meni aikaa ennenkuin kehtasin mennä lääkäriin. Gynekologi ymmärsi asian sain nimityksen hankaluudelle, yliaktiivinen rakko. Sain myös rakkoa rauhoittavaa lääkettä joka toimii hyvin ja voimisteluharjoitus ohjeen. Näillä mennään, yöunet tosin katkeavat on käytävä tyhjennyksellä. Unilääkkeitä en tarvitse, en myöskään niitä halua käyttää, kostean yön pelossa, nukkuisin liian sikeästi.
Päällikön rouvalla homma hallussa huumorin henkessä. Uittopäällikön kompetenssiin eivät taitu oikein hyvin nämä suolaisten, keltaisten vesien reittien kulku ja huolto.
joitain uremmuslogien juttuja enemmän.
Ehkä sitten nämä yliaktiiviset rakot ovatkin naisten riesoja. Isäni oli vanhan kansan mies, eikä tiennyt tai rohjennut mennä puhumaan vaivoistaan lääkärille.
Ehti pahaksi, sanoi hänen vanhin tyttärensä, siskoni.
Tästä ylilääkinnästä tulee mieleen uittojuhlat. On tästä aikaa reilut 10v. Lääke vaikutti niin että uni tuli ja sitä riittikin aamuun. Se sohva kyllä lähes lainehti aamulla, suma ei ollut yöllä päässyt tukkimaan uittoränniä.
Tämä myterähkö syksyaika on sysännyt kyllä liikenteeseen jostakin voimisteluohjeen, jossa uittotiehyet venytetään ohjeistusti vähitellen hyvin kireälle.
Tämä selkärankaa vetämällä rautakankeksi.
Laitteet suuttuivat silmittömästi niin että joka vartin päästä olisi pitänyt pilssivesiä päästellä. Vanhemmat päälliköt sanoivat että se menee kyllä ohi.
Venyttelyistä on ollut hyötyä, ettei heti lirahda pöksyyn kun tarve tulee. Odotan tästä uutta menestystä lösömisurani loppukurveissa.