Luontainen auktoriteetti puuttuu

niitä nameja aina mukana. Ei siksi että sen vuoksi totellaan vaan viettäkää matkalla herkkuhetkiä. Kun koira täyttää kolme, näet mitä olet saanut aikaan. Se on aikuinen vasta silloin. Jos mietit pikkulapsia, niin kyllä nekin tottelee kun vieras aikuinen jolla auktoriteettiä, antaa käskyn totella. Mutta vanhempia ei ehkä niinkään. Silti niistäkin villikoista tulee usein kelpo aikuisia. Joten kouluta ja opeta niitä hyviä tapoja vaan edelleen niin edessäsi kiitos seisoo: Rohkea ja itsenäinen, vähän itsepäinenkin, aikuinen koira.

Kyllä sä varmaan tuolla asenteella kehityt. Se ei vaan tapahdu hetkessä. Ja pentu on pentu, ei ne asiat heti mene jakeluun vaan toistoja tarvitaan ja koiran henkistä aikuistumista. Jättäisin kyllä ne namit pois arkikäytöksen yhteydessä kokonaan.

Auktoriteettia kasvattaa se että olet varma siitä, että toimit oikein, koiran parhaaksi. Samahan se on lastenkin kasvatuksen kanssa. Itse kuulun niihin vanhempiin joita totellaan. En halua lasteni joutuvan vaikeuksiin isoina. Haluan heidän käyttäytyvän niin, että toisetkin ihmiset voivat pitää heistä. Niin heistä tulee varmimmin onnellisia, tutkimustenkin mukaan. Siis elämää varten.

Elämä voi yllättää. Vaikka emme haluaisi edes ajatella, voi olla edessä päivä, jolloin koirasi tarvitsee uuden kodin. Hyväkäytöksiselle, miellyttävälle koiralle löytyy koti helposti, pahantapainen saattaa päätyä lopetettavaksi tai huonoon paikkaan. Tottelevaisuus on siis koiralle henkivakuutus suorastaan.

Meillä on aina pidetty kiinni johtajuudesta, ja saatu jokaisesta koirastamme ongelmattomia ja hyvätapaisia. Nameja käytetään koulutuksessa vain kun opetellaan joku temppu jota koira ei muuten älyä. Erikoistilanteissa, ei arjessa.

Käsky on käsky ja sen noudattamista valvotaan loppuun saakka. Kiellon noudattamisesta ei palkata eikä kehuta, sellainen vesittää koko homman ja sotkee koiran oppimista. Auktoriteetti ei anteeksi pyytele eikä hyvittele jos joutuu ojentamaan. Ihmisten ruokien varastamisesta järjestetään oikein kunnon kilarit. Opettele myös ilmaisemaan suuttumustasi uskottavasti, tunnetta peliin! Jos koira tällaisessa tilanteessa vähän säikähtää sinua, se on vaan hyvä. Kun toiminta ajoittuu heti siihen rikkeen kohdalle, koira oivaltaa heti, että et hyväksy sitä mitä se oli tekemässä. Jälkeenpäin rankaiseminen on virhe, sitä ei koira enää käsitäkään.

Koiramme ovat kaikki (kuudes ja seitsemäs menossa) ovat olleet uskomattoman fiksuja ja kivoja. Pitävät kontaktin oma-aloitteisesti ja kysyvät ihmiseltä lupaa uudessa tilanteessa. Ja ei se koira palluttamisesta pilalle mene. Saa helliä ja lelliä, kunhan sen tekee oikeassa kohdassa eikä tingi periaatteistaan yhtään.

Minkärotuinen on laamaleidin koira?

Jos jaksat kouluttaa koiraasi niin, että jaksat opettaa asiat ennen kuin vaadit tottelemista, niin ei tarvii mitään auktoriteetteja miettiä, riittää kun koira tottelee koska se osaa ja ymmärtää mitä tarkoitat eri käskyillä.

Treenamalla voi ajan kanssa hankkia lisää auktoriteettia. Ei kaikki tule onnistumaan kovinkaan hyvin, mutta valtaosa saa haalittua kasaan sitä hitusen ainakin lisää.

Jos tuollainen tinakeppikin pystyy hoitamaan homman niin ei se niin vaikeaa pitäisi olla...

https://www.youtube.com/watch?v=Cbtkoo3zAyI

https://www.youtube.com/watch?v=uSodCuo73ig

Koiran pentu ei ymmärrä sinua. Yksikään koiranpentu ei ole semmoinen että se osaa opettamatta, tottelee kyseenalaistamatta tai ei riehaannu: se on lapsi! Ei kyse ole pelkästään mistään auktoriteetista eikä äänensävystä, jos et ole opettanut koiralle mitä tarkoitat, ja useimmiten se vika on siinä. Omistaja komentaa ja tiukentaa äänensävyä, tuomitsee kaiken lapsuuden uhmaksi eikä itse vaan tajua. Vika on sinussa: joskus oppi vaatii tuhansia toistoja, ja jos et kerro mitä tarkoitat, koira ei ymmärrä. Oikeasti vain todella harvat koirat "uhmaa" tai haluaa mitään johtajuutta tai ovat tottelematta tahallaan. Pentuna ei yksikään, ne ovat pentuina lapsia ja kuten kaikki lapset, ne eivät vielä osaa tai pysty.

En käsitä miksi ihmiset oikeasti odottavat niin hemmetin paljon jo pennulta. Kun koira ei koskaan kasva ihmiseksi, eikä ikinä tule puhumaan "ihmistä", niin sitten sen pitäisi kuitenkin jo ihan vauvasta saakka olla ihmisen veroinen. Tarkoituksesi lienee hyvä ja sanot itsekin että koulutus on kesken, mutta niin se on sinunkin koulutuksesi. Et ole vielä kasvanut tehtävääsi riittävästi.

Lisäksi torjut sen oma-aloitteisen kontaktin oton, mikä on jo todella typerää. Se nimittäin oppii, ettei sinun huomiointisi ole sallittua. Kaikki järkevä koulutus pohjautuu siihen että koulutetaan koira itse ottamaan kontaktia. Olet itse opettanut pennun siihen että sinua ei saa edes huomioida ilman nameja ja sitten ihmettelet, miksi se toimii niin???
Miksi se huomioisi sinut ilman nemeja kun olet sen järjestelmällisesti kieltänyt ja kieltänyt sitä ottamasta kontaktia sinuun, ja tehnyt selväksi että sinä kyllä otat kontaktia kun se on tarpeen. Olet ylimielinen vanhempi, joka ei anna hellyyttä ja olet epäturvallinen lapselle. Miksi lapsi ei saa pyytää huomiota? Onko johtajuutesi niin heikkoa, että jos pentu pyytää sinua leikkimään, et koskaan voi suostua ettei arvovaltasi heikkene? Mietis nyt vähän... Vahvistatko sinä tuolla jatkuvalla torjumisella sidettänne vai heikennätkö sitä? Kumpaan lapsi luottaa, siihen joka on paikalla vai siihen joka torjuu koko ajan ja vain oman mielialansa mukaan huomioi? Olet hieman kuin narsistivanhempi, joka torjuu lapsen aina kun itseä ei huvita.

Naapurin mies on loogisempi ja itsevarmempi kuin sinä, sinä olet lapsellisempi, epäloogisempi ja et vaikuta tietävän mitä teet etkä mitä haluat. Kyse ei ole luontaisesta auktoriteetista vaan siitä, että sinä et todellakaan osaa: siinä ei äänensävyt paljon auta. Mieti erilaisia vakuuttavia ihmisiä: on he muuten mallikelpoisia tai ei, heillä on yksi yhteinen ominaisuus. Itsevarmuus ja tietty rauha ja varmuus, millä he saavat kaikki vakuuttuneiksi siitä, että juuri näinhän se menee. Muuta se ei vaadi. Sinulla on halu oppia, joten varmasti opit, mutta matkaa on vielä ja olet tässä asiassa aika nuori.
Onneksi on pentukin, voitte kasvaa sitten yhtä matkaa!
Mitä lässytykseen tulee, minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia yhdenkään koirani kanssa, joista kaikki on vahvatahtoisia koiria ja kannan niitä jopa aikuisina sylissä (30-40kg on kyllä iso sylivauva...), pussaan kuonolle ja lepertelen. Minä haluan perheenjäsenen joka on minulle rakas "lapsi" sittenkin kun se on aikuinen. Kun tiedän ettei ole hätää ja lauma on kunnossa, ei ole mitään tarvetta todistella itseäni. Sen tietää koirakin. Kaikki ovat aina olleet mielellään johdettavissa ja miksipä ei? Huolto pelaa, minä kannan vastuun ja päätän, minä kerron kyllä koska ollaan pulassa, minä pidän lauman kasassa, jne. Katsos hyvällä johtajalla on varaa olla lempeä ja kun resursseista ei ole pulaa, on kaikki kunnossa. Minulle tuo 12-vuotias pappakin vielä omaa resupeittoaan että nyt kyllä leikitään :) Ja mehän leikitään aina kun on aikaa.
Minä olen johtaja, sinä yrität ansaita ja todistella sitä. Sama on sen naapurin miehen kanssa. Sitä voit miettiä.

Mutta ymmärrän sinua, älä käsitä väärin. Minäkin olin joskus nuori koiran omistaja enkä tiennyt paljoakaan. Eli en halua loukata millään lailla, maailma vaan on täynnä aika hassuja neuvojia ja kaikenmaailman pelkoon pohjaavia "johtajia" jotka eivät tiedä että hallitseminen on palvelemista ja palveleminen hallitsemista. Johtajuus saadaan ja ansaitaan sitä ei oteta. Joten ole johtaja, älä enää pyydä sitä. Se on jo sinun.