näyttelemisestä...

... noh, ehkä toi mun otsikko oli aika kärjistetty, mutta sitä mieltä mä nyt ekaks oon. itse haaveilen näyttelijän ammatista, enkä tiedä olenko tarpeeksi hyvä. mutta tarkotin tolla otsikollani sitä, että jos haluaa oikeasti näyttelijäksi, ja tietää pystyvänsä siihen, se tunne tulee jo ihan lapsena. mä oon pikkutytöstä asti tiennyt, että näyttelijä musta tulee.
hyvä näyttelijä on mun mielestä kaikkea muuta kuin sellainen, joka on vaan jollain luojan armahduksella saanut paljon päärooleja ja rahaa. ei se mitään kerro, ei se tee ihmisestä hyvää näyttelijää, näyttelijän kylläkin. hyvä näyttelijä nauttii, antautuu, eläytyy ja tekee kaikkensa, jotta hyvä fiilis välittyisi itsensä kautta yleisölle. mä harrastelen paljon teatteria erilaisissa piireissä, oon aika monessa mukana. oon tajunnut, että vaikka teatteri kehittää ja opettaa ja sieltähän niitä näyttelijöitä tulee, niin siihen synnytään. näyttelijä on näyttelijä jo syntyessään. tästä tietysti voidaan olla eri mieltä. toisaalta, vaikka tunnen että olen näyttelijä jo nyt, lähden lukion jälkeen opiskelemaan teatterikouluun, jotta olisin sitten vielä hyvä näyttelijä. =)