tuolin entisöinti

Itse käytän ensisijaisena maalinpoitomenetelmänä kuumailmapuhallinta, koska oman kokemukseni mukaan vanhoilla maaleilla on se "tapa", ettei ne ole moksiskaan maalinpoistoaineista. Kuumailmapuhallinta käytettäessä on oltava varovainen, ettei polta puun pintaa, vaan lämmittää vain sen verran, että maali nousee pienelle "kuplalle" eli silminnähden maalin pinta nousee irti puupinnasta, muttei ala vielä savuamaan. Kun maali nousee, niin sitten metallilastalla tms. työntämllä maali irtoaa. Maalinpoistoaineet ovat nykyisin hintavia, myrkyllisiä ja heikkotehoisia. Ellet ole ennen kuumailmapuhaltimella maalia poistanut, niin kokeile ensin johonkin "koekappaleeseen" kuin homma toimii, ennenkuin alat varsinaisen työn. Puhdistetun puupinnan käsittelyyn on sitten monia menetelmiä ja ratkaisu kannattaa tehdä vasta sitten, kun näet pinnan maalinpoiston jälkeen. On ennenmuinoin huonekaluja lakattukin ja maalinpoiston jälkeen pintahan täytyy sitten hioa ja silloin tulee esille puupinta vaaleana. Ratkaise loppukäsittely tosiaan vasta sitten, kun olet pinnan puhdistanut "viimeisen päälle" Loppukäsittelyyn voin sitten antaa vinkkejä vanhanmukaisesta petsaamisesta ja lakkavinkit, mitä tuonikäiselle kannattaa käyttää, eli mikä on tuolille riittävän hyvä, onhan kyseessä vanha tuoli. Petsiä älä ekana kiiryhda ostamaan, vaan palaa asiaan kun olet maalit poistanut.

Nykyään on vallalla ikävä muoti kuoria vanhoista huonekaluista kaikki maali tai lakka pois. Ennen vanhaan kaikki paremmat huonekalut olivat maalattuja tai lakattuja, paljas puu oli köyhyyden merkki. Huonekalun tai minkä tahansa esineen arvo kokhoaa huomattavasti, jos siinä on säilynyt alkuperäinen maalikerros tai muu pintakäsittely.

Jos poistat maalikerroksia, saat varmaan talteen palan alkuperäistä maalia tai lakkaa. Pätevistä antiikkiliikkeistä saat tämän palan perusteella lisätietoa alkuperäistä pintakäsittelyä vastaavista maaleista tai lakoista.

On totta, että ennenkuin vanhoista huonekaluista alkaa poistamaan pintakäsittelyä, kannattaa harkita hetken. Mikäli kaluste on uudelleen maalattu useita kertoja ja pinta on huonossa kunnossa, kannattaa kunnostus. Alimmista kerroksista saa, aivan oikein, värimallin, minkävärinen on alkuperäinen pintaväri ollut.
Kun ottaa tämän mallipalan mukaansa, kun menee asiantuntevaan värikauppaan on niissä mittari, jolla oikea värikoodi saadaan selville ja sen mukaan tehtyä sekoitus. Ainoaksi jää sitten ratkaisu sen suhteen, että mikä maali pintaan. Tällöin olen törmännyt siihen, että vesiohenteiset kannattaa unohtaa, koska vanhat maalit ovat olleet öljypohjaisia ja öljy on imeytynyt puuhun, eikä siinä tahdo vesiohenteinen maali pysyä, tai pinnasta ei saa kunnollista. On olemassa tietysti pesuaineita, joilla öljy saadaan puusta pois, mutta tällöin herkästi vaikutetaan puun rakenteeseen ja pesuaineen poisto on hankalaa. Sama ilmiö on maalinpoistoaineiden kohdalla, että millä saadaan maalinpoistoainejäämät pois, ilman kovaa vesi tms. pesua. Kuumailmapuhaltimen kanssa ei tätä ongelmaa ole ja samalla saa öljyn pois puusta lämmön avulla, ainakin isoimman osan. Vanhoista kirjoista löytyy taasen ohjeita erittäin vanhoihinkin maaleihin, jotka voi itse tehdä, mutta ongelmaksi saattaa muodostua ainesten saatavuus, sillä osa niistä luokitellaan nykyisin myrkyiksi.

Etsi entisöinnistä kirjoja, joissa on tarkat ohjeet. Käy kirjastossa.
Jos mööpelissä on monta maalikerrosta, saattaa alkuperäinen olla alimpana ihan kunnossa.

Nykymaaleilla maalattu antiikkiesine menettää arvonsa. Se on sitten enää "vanha, kunnostettu keittöntuoli" eikä "aito talonpoikaistuoli Hämeenkyröstä".