Vauvan ja taaperon (alle 2v) kanssa kotona, miten arki rullaamaa

Meidän lapsilla on ikäeroa 1v6kk, esikoinen oli vielä vaipoissa ja söi tuttia kun vauva syntyi. Onneksi kuopus oli "helppo vauva", söi aina vain 5-10 min tissillä (laitoin kodin turvalliseksi, joten esikoinen leikki näköpiirissä samalla tai katsoi 10 min jotain lasten ohjelmaa aluksi). Totutin vauvan heti alusta asti esikoisen kanssa samaan rytmiin tai siis otin vauvan mukaan esikoisen päivärytmiin, joka meillä oli seuraava: klo 7-9 välillä herätys, aamupala, pesut ja AINA ulos leikkipuistoon/pulkkamäkeen klo 9.30, jossa tapasimme muita äitejä ja pphoitajia. Esikoinen sai leikkiseuraa ja kuopus otti ekat lyhyet päikkärit vaunuissa samalla kun ulkoiltiin. Ihan ekan kk aikana tosin ulkoilut saattoi jäädä lyhyeksi jos vauvaa piti lähteä imettämään, mutta aika pian päästään siihen rytmiin, että ulkoiltiin aina aamupäivästä 1-2h. Tämän jälkeen sisälle, lounas ja MOLEMMAT lapset samaan aikaan päiväunille. Onneksi esikoinen nukkui tuolloin vielä 2-3h päiväunia ja kuopuskin, joten tuona päiväuniaikana minä itse lepäsin. Totutin lapset pienestä pitäen siihen, että tein myös kotitöitä lasten ollessa hereillä (onneksi pienessä asunnossa tähän pystyyn kun lapset ovat näköpiirissä koko ajan :-)), monesti tein ruokaa tai imuroin vauva kantorepussa ja esikoinen leikki vieressä. Pidin siitä kiinni, että yhteisten päikkäreiden aikana itsekin lepäsin/nukuin/tein jotain mieleistä, koska muuten olisin väsähtänyt täysin. Päikkäreitten jälkeen menimme monesti vielä ulos ja söimme välipalaa, mies tuli illalla töistä klo 16 aikaan. Meillä molemmat lapset heräili öisin, joten teimme niin, että minä nukuin vauvan kanssa eri huoneessa ja imetin vauvaa ja mies nukkui esikoisen kanssa eri huoneessa ja hoiti hänen yöheräilyt jos niitä oli. Monesti meidän vapaa-aika ja vloput meni niin, että aina oli "nukkumisvuorot" eli toinen nukkui ja toinen oli lasten kanssa jne., oli pakko jättää vähäksi aikaa omat harrastukset yms. tauolle. Äitini auttoi meitä kerran viikossa, että pääsin esikoisen kanssa muskariin. Ehkä meillä kävi hyvä tuuri, koska paljon on siitä kiinni, minkälainen vauva sattuu syntymään, meillä esim. esikoista piti nukuttaa, mutta kuopus nukahti itse jo laitokselta eikä mulla enää ollut aikaa nukutella: kuopus oli niin tyytyväinen vauva, että monesti syötön jälkeen jätin hänet sänkyyn nukahtamaan ja menin nukuttamaan esikoista välissä ja kun palasin vauvan luokse, niin vauva jo nukkui tyytyväisenä - kuopuksen kohdalle emme ikinä ryhtyneet mihinkään kanniskeluruljanssiin. Uskon kyllä myös siihen, että paljon on siitä kiinni, mihinkä sen vauvan totuttaa.

Meillä oli hieman reilu 2v esikoinen, kun vauva syntyi. Vauva olikin sitten kahden viikon iästä alkaen tosi itkuinen tapaus ja häntä sai kannella tosi paljon. Ajoittain viihtyi tärisevässä sitterissä sen aikaa, että sain isommalle ruuat laitettua yms. Yhtaikaa alkoivat nukkumaan päiväunia vasta joskus 4kk jälkeen.

Kuopus onneksi tyytyi siihen, että kunhan sai olla sylissä. Ja esikoinen oli siinä mielessä kiltti tapaus, ettei hajottanut koko taloa sillä välin, kun imetin. Meillä mies on vuorotyössä, joten hänen läsnäolonsa oli epäsäännöllistä päivän mittaan. Mutta hyvin tuostakin selvittiin, kunhan tutut rytmit löytyivät. Periaatteena pidin, että ulkona käydään yhäkin joka aamu ja niin käytiin. Joskus kuopus tyytyi torkahtamaan vaunuihin hetkeksi, joskus oli kantorepussa mukana. Sisällä sitten imetin monesti samalla leikkien esikoisen kanssa jotain tai hän katsoi videoita tmv.

Hyvin se lähtee menemään, älä huoli! Ja jos kantoliinan ostamista mietit, niin osta vaikka käytettynä ensimmäinen, niin pääset kokeilemaan miltä se tuntuu. Meidän kuopus ei siinä viihtynyt. Repussa viihtyi hetken aikaa, jos ulkoilin ja liikuin kokoajan.

Tuohon herättelyjuttuun en osaa varmaa neuvoa sanoa. Meillä ei tarvinut muksua herätellä, kun ennemminkin on ollut ongelma yleensäkään saada nukkumaan. Isompana olen sitten jo herätellyt päikyiltä, mutta ihan pienen kanssa en usko sen onnistuvan.

koska omat lapseni ovat syntyneet reilummilla ikäeroilla. Ovat olleet jo omatoimisempia aina vauvan tultua. Varmasti rutiinit kehittyvät ajan kanssa.

Kiitos kommenteista ja neuvoista! Tuota herättelyjuttua mietin edelleen. Moni sanoo, että kuopus vaan heti esikoisen rytmiin mutta meillä on ainakin tällä haavaa niin eri aikataulut (tai siis pienellä ei ole vielä aikatauluja), että pakko olisi herättää ainakin aamuisin että päästäisiin puistoon. Vauva nukkuu helposti yli yhteentoista muuten, kun heräilee niin tiuhaan öisin. Ainakin eka vastaaja on ilmeisesti herätellyt vauvaa että pääsi puistoon jne.

Koitan olla stressaamatta asiasta, vaikka pakko sanoa että vähän hirvittää se, että mies palaa töihin muutaman päivän päästä. En muistanutkaan miten kiinni sitä on vastasyntyneessä ihan alkuun. Tutti pitää varmaan aiankin lanseerata käyttöön, että saan jotain tehtyä esikoisen hyväksikin, ilman että vauva huutaa suoraa kurkkua. Kantoliinaa yritän myös harjoitella enemmän, toistaiseksi ei tykkää yhtään.

entäs semmoinen keinuttava sitteri, viihtyisikö siinä?

entä mikä pakko on ulkoilla juuri aamupäivällä? kyllä esikoinen tottuu nopeasti uuteen rytmiin. voittehan tehdä ekat pari kuukautta niin, että joko sinä tai isä viette esikoisen ulos isän palatessa kotiin illalla. ja toinen on kotona vauvan kanssa. :) minä olen yksin kotona 9kk vauvan kanssa ja ei hän ole moksiskaan (on tietty paaaaljon nuorempi kuin sinun esikoinen), jos ei mennä joka päivä samaan aikaan ulos, kun kuitenkin jossain välissä mennään. semmoisina päivinä, kun on paljon ruuanlaittoa, pyykkiä, laskuja maksettavana tms. hoidan aina ne pois aamupäivällä ja sitten iltapäivästä mennään ulos. rutiinit on toki lapsille tärkeitä, mutta ei ne rikki mee, jos vähän päiväjärjestystä muuttaa. :)

Kiitos vinkeistä! Tässähän sitä mennään, välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin ;). VAuva nukkuu vieläkin pitkään aamulla enkä ole herätellyt, koska helpompi syöttää esikoinen ja vaihtaa vaipat jne kun toinen on vielä unilla. Iltanukahtamiset edelleen tosi myöhäisiä vauvalla. Toivotaan että muuttuu pian, oeln itse jo aika kuitti. Mutta ihan hyvillä mielin.