Hei!
Yleinen aihe, josta puhutaan usein, mutta mitään ei tunnuta tekevän sen eteen, että se loppuisi. Pöyristtyttäviä asioita ovat nuo itsemurhat, tiedän, että taas on hautajaiset, jota meenkin lapset selvästi miettii, miksi?
Sattui viikolla käymään meillä yksi koulukiusattu ja minkälaisessa kunnossa hän olikaan, muista hänet aina iloisena ja nauravaisena, on juuri lopettanut koulunsa......kesken......miksikö?
Meen oppilaita on kiusattu ja raakasti, koulun opettajat vain sanovat, etteivät he ole huomanneet kiusausta, mutta meen oppilaan poikkeavan kaytöksen, sen ovat kyllä mieleensä pistäneet....miksi?
JOS tulee joku "selkkaus" pienikin, meen kotiin soitetaan heti, mutta ei niiden toisten, pistää niin KIUKUKSI, olen yrittänyt olla aina ja olen vastedeskin lastemme puolella, saan sanottua sanomani perille, en vaan käsitä tätä hommaa.
Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon esimerkkejä, mutta ei se nyt taida miksikään muuttua, kunhan vain totesin.
Yleinen aihe, josta puhutaan usein, mutta mitään ei tunnuta tekevän sen eteen, että se loppuisi. Pöyristtyttäviä asioita ovat nuo itsemurhat, tiedän, että taas on hautajaiset, jota meenkin lapset selvästi miettii, miksi?
Sattui viikolla käymään meillä yksi koulukiusattu ja minkälaisessa kunnossa hän olikaan, muista hänet aina iloisena ja nauravaisena, on juuri lopettanut koulunsa......kesken......miksikö?
Meen oppilaita on kiusattu ja raakasti, koulun opettajat vain sanovat, etteivät he ole huomanneet kiusausta, mutta meen oppilaan poikkeavan kaytöksen, sen ovat kyllä mieleensä pistäneet....miksi?
JOS tulee joku "selkkaus" pienikin, meen kotiin soitetaan heti, mutta ei niiden toisten, pistää niin KIUKUKSI, olen yrittänyt olla aina ja olen vastedeskin lastemme puolella, saan sanottua sanomani perille, en vaan käsitä tätä hommaa.
Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon esimerkkejä, mutta ei se nyt taida miksikään muuttua, kunhan vain totesin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No itse soitin juuri viime viikolla yhden kiusaajan vanhemmille. Soitin heti, kun sain ekan kerran lapsilta kuulla tästä.
Tosin kyseessä oli koulumatkakiusaaminen (lyöminen ym.) ja kiusaaja oli erityiskoulussa eli siis eri koulussa kun meidän, mutta paljon vanhempi kuin meidän lapset.
Viime vuonna jo puhuin opettajalle tästä, kun isompi härnää ja kiusaa pienempää. Opettaja vain sanoi, että "ei ole meidän koulusta". Silloin en vielä tiennyt, kenen lapsesta on kyse.
PS. Tunnen kyllä ko. lapsen, ja hän on ihan ok. Vanhemmat puuttuivat heti tilanteeseen ja kiusaaja pyysi anteeksikin. Asiat ovat nyt paremmin; toivottavasti pysyvät.
Sitä vaan, että jos mahdollista, niin ota yhteyttä kiusaajien vanhempiin. On pieni mahdollisuus, että sielläkin on järki-ihminen!
Ja siis periaatteeni on se että heti puututaan eikä jäädä ihmettelemään.
Meillä tomitaan aina näin: kun lapsi kertoo mitä on tapahtunut me aikuisina mietimme yhdessä lapsen kanssa onko tilanne mitenkä hälyyttävä, jatkuva tai kiusallinen. Tilanteen mukaan jäämme seuraamaan asiaa, otamme välittömästi vanhempiin yhteyttä puhelimitse tai menemme yllätysvisiitille ja ilmoitamme asiasta kouluun kysellen mitä he tietävät kertoen mitä on tapahtunut ja miten tahdomme asiassa toimittavan, emme pyydä asiaan puuttumista tms. vaan vaadimme.
Itse olen monen vuoden kokemuksella koulukiusattu enkä voi pienemmässäkään määrin sietää moista "paskamaisuutta".
Tämän olen kertonut niin omilleni kun sijoitetuillekin lapsillemme, mutta vaadin myös heidän osaltaan ehdotonta pidättäytymistä ko. hommista.
Tsemppiä!!!