Meillä yritystä takana kohta 2v ja mitään ei kuulu!!!tutkimuksissa ei norm. poikkeavia löydöksiä, joten ei myöskään minkäänlaista lääkitystä. Siksi kysyisinkin, onko muita saman kokeneita, nyt onnellisia vanhempia? Miten onnistuitte? Onko mitään "kotikonsteja", luomukeinoja, luontaistuotteita ym. mitkä saataisi auttaa asiaa?!? Alkaa toivo mennä, kun joka kuukausi joutuu pettymään "verisesti"... Olen kohta 30v, mieheni 35v. Kuukautiseni ovat suht. säännölliset, kierto 28-30 pv, kesto 2-5pv, nyt viime aikoina vuoto niukkaa ja saattaa vuotaa 1-2pv, sitten 1-2 vuodotonta pv, sitten taas vuotoa 1-2pv, onko normaalia? Ihmettelenkin että missä vika??!! Kiitos jo etukäteen!
toivo menee
haikara
101424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletteko käyneet kromosomitesteissä? Multa löytyi sellainen "piilossa" oleva kromosomivika ja siksi alkion kehitys menee plörinäksi jo ennen kuin ehtii edes kiinnittyä. Sitä ei voinut mitenkään päälle päin musta arvata, että olis niinkin dramaattinen vika lasten saannin kannalta. Menkat oli säännölliset, hormonit pelas ihannearvoissa, munajohtimet auki, limakalvo ihanteellinen... Kaikki siis näytti loistavalta, mutta..
Nyt vaan yksityiselle verikokeisiin kummatkin! On tietty kallista, mutta niin kuin joku alempana osuvasti kirjoitti, niin enemmän sitä rahaa alkaa sit kulumaan, kun lapsi syntyy!
Nyt olen "konstien" ja pitkän pinnan ansiosta 7 viikolla raskaana :)
tsemppiä teille! 2 vuotta meilläkin meni.
Millä konsteilla sit tulit raskaaksi?Kerro koska itselläni sama ongelma???
Missä kävit testeissä? Mitä kautta pääsit? Kerrotaanko tästä mahdollisuudesta yleensä? Lääkärit eivät ole ehdottaneet meille, vaikka yrityksiä on takana nyt 4*iui ja 2*ivf ja aina puhdasta negaa. Kiinnostais todella noi testit. Mulla on varmaan joku vika, oon ihan varma jo.
Tää alkaa olla jo aikalailla itsensä toistamista, mut
laitan tän nyt vielä viimeisen kerran tänne.
Tää alla oleva kirjoitus oli jo kerran vastauksena, mutta laitetaampa uusiksi, jos
vaikka joku saisi "voimia" Tää meidän juttuhan
piti olla ihan prosentteina täysin lääketieteellinen mahdottomuus. Lapset on
nyt 7v. 5v. 3v.2kpl (kaikki tyttöjä, akkavalta ;-)
Vastailen mielelläni, kykyjeni mukaan...
Olimme vaimoni molemmat 35v. Yrittäneet lasta neljä vuotta ns. omin konstein. Eipä vaan onnistunut. Kaikki mahdolliset tutkimukset ja hormooni hoidot tuli läpi käytyä (valtavat raskasta aikaa) Ei muuta kuin "mälli" kuppiin ja
ja neljä alkiota onnistui päätymään pakkaseen.
Joista kaikki vielä terveiksi lapsiksi ( tosin
ei mitään nelosia vaan yhdet kaksoset) ja muut ihan ykkösiä. Meilläkin oli suunnitteilla adoptio, mutta ensin ei yhtään ja nyt suur perhe
kaikkine arkipäiväsineen murheineen, kuin myös iloineen. Eihän niitä lapsia tehdä vaan saadaan.
Kuule, lapsettomuus on uusiutuva luonnonvara, joten tälle palstalle tulee varmasti koko ajan uusia lukijoita. Jos voit tuoda tarinallasi lohtua yhdellekin uudelle lukijalle edes kerran vuodessa, ei työsi ole turhaa. Itse olen lukenut tarinasi jo monta kertaa, mutta miksi se minua haittaisi? Olen joka tapauksessa kertonut sitä jo aika lailla eteenpäinkin. Toivon, ettet luovuta. Itse lapsettomuutta pelänneenä ymmärrät varmasti, kuinka raskas asia tämä on. Otathan elämäntyöksesi rohkaista muita saman kokeneita.
Paljon kiitoksia kannustuksesta!
Tuntuu vaan välillä, että on epäreilua
toisia kohtaan kertoa täällä omaa "lotto-voittoa" kun moni muu ei sitä ehkä koskaan saavuta. Mutta kuitenkin asian ydin on se, että
parhaansa yrittänyllä on oikeus mielen rauhaan
me yritettiin vaimon kanssa 10v lasta.5 kertaa koeputkihedelmöityksessä joista ei ollut apua,yksi päättyi pahaan hyperstimulaatioon.sitten sattumalta vaimo tulikin raskaaksi ja oltiin ikionnellisia,mutta se raskaus päättyi viikoilla 22 ja lapsi menehtyi.kaikki toivo oli mennyt ja elämä oli tosi raskasta.harkitsimme sitten jo adoptiota kunnes ihme tapahtui ja vaimo tuli raskaaksi,raskauden aikana kovat pelot,mutta kaikki meni tosi hyvin ja nyt meillä on 3kk ikäinen poika.viestini on teille se että älkää ihmiset lannistuko heti vaikka se tuntuukin turhalta touhulta välillä,aina voi sattua ihmeitä.monesti auttaa sekin kun unohtaa koko homman ja pitää vähän "lomaa" yrittämisessä.kaikkea hyvää teille ja voimia jaksaaksenne,tiedän miltä teistä tuntuu ja toivon teille parasta.
Meillä tehtiin lasta 14 vuotta. Kaikki hoidot käytiin läpi. Keskenmenoja ainakin kolme. Kyyneleitä. Viimeisenä koeputki, jonka kuudesta alkiosta viimeinen tärppäsi. Nyt on tyttö jo seitsemänvuotias.
Tällä palstalla voi jokainen purkaa tuntojaan
ja varmasti se on kaikkien parasta ns. hetken
helpotusta, kun tietää ettei ole yksin näiden
asioiden kanssa. Meidän miehien pitäisi vaan
tulla avoimesti enemmän kertomaan omia tuntemuksia eikä vaan sulkeutua. Niin monta
kertaa nainen jää yksin miettimään näitä asioita
ja kumpaankin koskee ja kovin. Itse en tietenkään
kertonut aikanaan ns. ulkopuolisille mitään lapsenteko (yritys) projektista, koska en
halunnut niitä olalle taputtelioita, KYLLÄ SE SIITÄ. Nyt neljän lapsen (lääketieteen avustamana)
isänä tiedän lapsen toivomisessa & saamisessa
voi presidentti vaihtua ja maailma mullistua
elikkä aikaa menee, mutta älkää antako periksi
IKINÄ. Sillä aikaa,kun tätä kirjoitin niin 3,5v
kaksoset kaatoivat kilon sokeripussin alakerassa
pöydälle (siitä se hetken hiljaisuus) Vaimo töissä ja minä vapaapäivänäni koti-isänä. Ja lopuksi suuri arvostus kaikkia naisia kohtaa
koska pystytte pitämään monta "lankaa" yhtä aikaa, kun ainakin mulla on jo välillä yhdessäkin
tekemistä. PITÄKÄÄ TOISISTANNE HUOLTA.
Uskomatonta, 14 vuotta, se on pitkä aika se, moni ehtii monta avioliittoakin tuossa ajassa.