pyreneittenmastiffi

Sekä ensimmäinen että viimeinen laumanvartija kannattaa jättää ottamatta. Siinä tapauksessa, että haluaa koirastaan ylimääräistä huolta ja vaivaa verrattuna normaalikoiraan kannattaa se olemattoman lauman vartija toki ottaa.

Pystiffi kasvattajiin en ota kantaa, en ole niin perehtynyt rotuun. Löytyy kyllä työkoira kasvattajia, mutta on myös enemmän seurakoiramaisempia kasvattavia.

Pystiffi soveltuu ensimmäiseksi laumanvartijaksi. On laumiksista helpoimmasta päästä, mutta on kuitenkin aito laumis joten on perus lemmikkikoiraa haastavampi.

Pystiffi suhtautuu yleensä lauman ulkopuolisiin välinpitämättömästi, harvoin kovin voimakkaan agressiivisesti. Pystiffi ei sovellu koirapuistoiluun tai irti pidettäväksi. Vieraiden ihmisten kanssa on suotavaa olla varovainen, kyllä pystiffikin voi käyttää hampaitaan vaikkei ehkä ihan herkimmästä päästä hampaiden käytössä ole.

Pystiffi on muihin laumiksiin verrattuna suht leikkisä ja vilkas, hieman höseltäjä tyyppiä. Mutta esim paimenkoiriin verrattuna erittäin rauhallinen.

Kyllä pystiffiä kannattaa tarhassa pitää enemmän kuin muutama tunti, sisäkoiria nämä ei ole ja vapaana irti näitä ei voi muiden ihmisten turvallisuuden takia pitää. Myöskään juoksuvaijeri ei ole hyvä vaihtoehto koska et pysty takaamaan etteikö joku vieras kulje koiran ulottuviin purettamaan itseään. Paras vaihtoehto on tontin tai suuren piha-alueaan aitaaminen ja lukittu portti. Tarha täytyisi silti olla erikseen että koiran saa sinne kun tulee vieraita kylään, kaikki yksilöt ei siedä lainkaan vieraita omalla alueellaan.

Muuta huomioitavaa on, että kyseessä on laumanvartija, eli työkoira, sellaista ei ole suotavaa hankkia ellei ole tarvetta itsenäiselle vartiokoiralle. Vaikka pystiffi on pääpiirteittäin rotuna helpoimpia laumiksia niin rodun sisällä on suuria yksilövaihteluita ja joukossa on agressiivisia yksilöitä ja myös niitä joista ei työkoiriksi ole. Jos aikoo hankkia laumanvartijan niin on varauduttava siihen että saat sen kaikista haastavimman yksilön. Näitä on lähes mahdoton uudelleensijoittaa joten jos hankkii laumiksen on otettava vastuu koirasta sen koko eliniän ajan ja oltava valmis pitämään koira erillään vieraista ihmisistä ja jopa oman perheen muista koirista jos se osoittaa agressiivisuutta.

Vastaan vain omasta kokemuksestani: Meillä oli pystiffi lähes kahdeksan vuotta. Sinä aikana tutustuin aika moneen muuhunkin pystiffiin. Yksilöllisiä eroja on, niinhän on kaikissa muissakin roduissa keskenään eri luonteisia, sehän on aivan selvää...Meidän koira oli tyypillinen laumanvartijakoira; vahtiherkkä, haukkuherkkä, omistajilleen ihana, ei agressiivinen, eikä tietääkseni kukaan pystiffi ole hampaitaan käyttänyt. Pystiffin laumavartijaolemukseen kuuluu nimenomaan se, että suurella ja itsevarmalla olemuksellaan, peräänantamattomuudellaan, sitkeydellään pidetään sudet tai muut epämieluisat asiat reviiriltä pois, ei siis käytä hampaita!!! Jos niin tekee, ei ole normaali pystiffi. Ihana koira, vaativa koira, koska on luotu tekemään itsenäisiä päätöksiä, koska nimenomaan alkuperäisessä tarkoituksessa joutuu työskentelemään itsenäisesti. Meillä eniten haittasi tuo haukkuherkkyys, sillä oli hyvin tarkka jojkaista liikettä horisontissa katseleva koira. Mutta esim. mökillämme, jossa edessä näkyi järvenranta, lepäsi montakin tuntia häiriintymättä. Mutta heti jos ääntä kuului, lähti kuin raketti ja oli vaikeata saada takaisin, ellei itse halunnut. Ihana koira, ihana luonne, mutta vaatii omistajaltaan enemmän kuin vaikka kultsu. Erään pystiffin opin myös tuntemaan, joka oli aivan omissa oloissaan, eikä vahtinut oikeastaa mitään...silloinhan se ei oikeastaan ollut aivan tyypillinen pystiffi. Haikeudella muistelen omaa koiraamme, mutta en enää jaksaisi alkaa sitä alusta...

Minä tunnen yhden pyreneittenmastiffin. Se on ihmisystävällinen ja koirasosiaalinen. Asuu hiljaisena rivitalossa.

Kyllä pyreneittenmastiffista ollaan jalostettu jo melko yhteiskuntakelvollinen luonteeltaa ja jalostetaan koko ajan lisää siihen suuntaan. Pyreneittenmastiffi on nykyään hyvin sosiaalistettavissa, eli totutettavissa vieraisiin. Enää pyreneittenmastiffi ei ole niin dominoiva toisia koiriakaan kohtaan kuin ennenvanhaa, vaan monet yksilöt ovat koirapuistokelpoisiakin. Pyreneittenmastiffi käy metsässä vapaana ollessaan paljon epätodennäköisemmin vieraisiin ihmisiin kiinni kuin vaikkapa venäläiset laumanvartijakoirat, jotka ovat edelleen suosittuja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Pyreneittenmastiffista on tullut suosittu seurakoira.