Long time no see.... päivää kaikille, erityisesti Qadeshalle ja Rödfinnelle.
Jotenkin on ollut hiljaista tuolla henkimaailman puolella. On niin mielettömästi ollut kaikkea säpinää ihan tällä fyysisellä tasolla. En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus, vai onko sillä merkitystä. Täälläkään en ole ehtinyt pyöriskellä lainkaan joten en tiedä missä mennään.
Toisaalta olen aika tyytyväinen olotilaani tällähetkellä sillä olen huomannut, että aina kun normaalielämässä on ongelmia ja onnettomuutta, henkimaailma tulee jotenkin lähemmäs.
Jotenkin on ollut hiljaista tuolla henkimaailman puolella. On niin mielettömästi ollut kaikkea säpinää ihan tällä fyysisellä tasolla. En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus, vai onko sillä merkitystä. Täälläkään en ole ehtinyt pyöriskellä lainkaan joten en tiedä missä mennään.
Toisaalta olen aika tyytyväinen olotilaani tällähetkellä sillä olen huomannut, että aina kun normaalielämässä on ongelmia ja onnettomuutta, henkimaailma tulee jotenkin lähemmäs.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu, minäkin enimmäkseen vaan seurailen että mitä tänne ilmestyy. On niin hipisen hiljaista nykyään että täytyy repiä innoitusta vaikka noista uusista familiaareistani (kissoista)... :P
Höh, kas kun en meinaa tällaista muistaa kun on puhe siitä mitä on meneillään tai ei ole:
Kissani ovat metsästä loukutettuja ja niitä on nyt kesytelty tässä jokunen kk useamman ihmisen toimesta (hitaasti etenevä kesyyntymisprosessi, voi ottaa puolikin vuotta, eikä sittenkään välttämättä saa aikaiseksi mitään sylikissaa - mutta ei se mitään). Minulla ei ole oikein kokemusta tällaisesta toiminnasta, joten saatuani kissaveljekset pyysin piruuttani yöllä mielessäni että "joku edesmenneen kissani henki tulisi vähän jeesaamaan", ts. kertoisi näille että ihmiset täällä ovat ihan jees ja meidän kanssamme ei ole hätäpäivää.
Ehkä seuraavana päivänä näin kun kumpikin kissa tuijotti kiinteästi katonrajaan pitkän aikaa, seuraten jotain olematonta kuinka se liikkui eteisestä makuusoppeeni päin. Joitakin aikoja myöhemmin aloin havaita tuon tuostakin näkökenttäni äärilaidalla liikettä ja kuulla pientä rapinaa tms. sieltä missä kumpikaan näistä kissoista ei sillä hetkellä ole.
Mainitsin asiasta kumppanilleni ja hän sanoi huomanneensa saman.
Liekö nyt sitten joku edesmenneistä kissoistani tosiaan tullut jeesaamaan, vai liekö peräti näiden veljesten emovainaa tullut tsekkaamaan tilanteen. Kumppanini nimittäin meditoi kissojen kanssa (sattuivat jännästi kaikki nämä kolme, kissat ja mies asettumaan tasasivuisen kolmion kärjiksi sinä aikana) ja totesi jälkeenpäin tietävänsä että kissojen emo on jäänyt auton alle. (Metsästä loukkuun osuivat vain kaikki yht. 4 pentua ja emosta ei ollut tietoakaan.)
Enivei kissoissa on ollut viime päivinä jkv selvää kesyyntymistä verrattuna alun kauhukatseisiin ja sähähtelyihin.
(Tästähän nyt varsinainen jatkokertomus tuli.)
Tänään kun söin lihapataa keittiön pöydän ääressä vilkaisin takaviistoon oikealle ja toinen kissoistani näytti seisovan nurkassa maistiaisia odottaen. Viskasin palasen lihaa vasemmalle puolelleni, ja ihmettelin että miksei se nyt sitten ilmesty syömään. Lihan plötsähdettyä lattialle kävi kuitenkin niin että molemmat kissat tulivatkin olohuoneesta syömään sitä lihaa, ja kumppanini sanoi että siellä olohuoneessa ne olivat olleet koko ajan.
Selityksiä.
a) Odotin vaistomaisesti että kissat tulisivat kärkkymään ruokaa ja aivoni loivat täydellisen kuvan toisesta kissasta seisomassa paikoillaan.
b) Kissakummitus aineellistui ja se näytti toiselta kissoistani koska on niiden emo.
Myöhemmin tänään muuan tuolini vielä narahti itsekseen, tyhjänä.
- Kaiketi tällaiset oikeastaan kuuluisivat tuonne Yliluonnollisen palstalle, mutta minä en sinne jaksa mennä kuuntelemaan jäkätystä. Magia-foorumilla nämä asiat ovat jotenkin luontevampia kerrottavia... Olivat nyt sitten aivojen syrjähyppyjä tai mitä hyvänsä.
Oma rakkain kissamussukkani Kalle kuoli viime kesänä. Pikku hautajaisten jälkeen makasin lohduttomana mykkyrällä sängyllä. Yhtäkkiä alkoi kuulua voimakasta kehräystä. Koska minulla on monta kissaa, nousin ylös sängystä katsomaan, mistä kehräys kuuluu. Huone oli tyhjä, koko poppoo oli pihalla leikkimässä. Kuuntelin kehräystä ja sain lohdutusta. Heipä hei Kalle, ja hyvää matkaa... Hyvä että kuollessa paha sairaus poistui ja kehräys maittoi taas.
Minunkaan keväällä edesmennyt vanha kissani ei ole siirtynyt rajan taa vaan edelleen pyörii nurkissa, näen sen silmänurkastani.
Sillä oli tapana hiippailla viereeni istumaan ja istuessaan "venytellä" kynsiään jolloin lattiaa vasten kuului rapisevä ääni. Se tekee sitä edelleen.
Ja tämä ei ole pelkkää ikävää vaan todellista. Mietin vaan että mahtaako sitä ottaa pannuun kun kukaan ei huomioi/ silittele/ suukottele. Aiai, nyt tuli ikävä. Se sentään oli talouden kuningatar kokonaiset 17 vuotta. Toivottavasti se ei muistele pahalla viimeistä eläinlääkärireissua eikä ole enää vanha eikä sairas vaan nuori kaunis tyttö.
Ikinä en unohda sitä kun veimme kisua lopetettavaksi, se varmasti tiesi mistä on kyse. Sitä silmien ilmettä vaan ei voi pyyhkiä pois vaikka kuinka haluaisi.
Tämä kuuluisi kissa- palstalle mutta millä konstein kesytät kissojasi?
Kuinka vanhoja katit olivat kun sait ne?
Ei taida olla sinulla niitä maailman helpompia urakoita, ymmärtääkseni "villikissa" pitäisi saada tosi pienenä kiinni jotta se tottuisi täysin ihmiseen. Jos se on jo vähän ehtinyt "villiintymään" niin täydellistä luottoa on vaikea rakentaa.
Mutta toivotan onnea ja pitkää pinnaa!
Tähän mennessä rakkaimmaksi kokemani kissan jouduin viemään lopetettavaksi sen kehitettyä kasvaimia, ja se oli todella kauheaa ensin metsästää kissaa häkkiin ja sitten olla vieressä kun henki viedään.
Kuitenkin parisen päivää tapahtuman jälkeen kohtasin kissani unessani. Se tuli häntä pystyssä onnellisen oloisena luokseni, ja oli terveemmässä kunnossa kuin oli koskaan ollut eläissään.
Enhän minä oikein tiennyt mihin olen nokkani pistämässä, aina kun olen kissoja pitänyt niin ne ovat olleet ihmisiin tottuneita. Luonani -90 syntyneet kissat olivat kuitenkin luontaisesti arkoja, ja pakenivat kaikkia muita ihmisiä kuin minua ja kumppaniani, joten arvelin että kaippa se tämäkin tästä.
On se kuitenkin hieman rassaavaa kun kissat syötettyään ja niiden sotkut siivottuaan saa sähinät päin naamaa vain sen vuoksi että jokin asentoni on niiden mielestä uhkaava... (Lähinnä jos erehdyn kumartumaan toisen näistä yläpuolella, vaikka tekisin jotain täysin kissaan liittymätöntä.)
Näitä kissoja oli 4, jotka oli loukutettu metsästä, ja loukuttaja joka ei ollut kissaihminen, oli ilmeisesti pitänyt niitä päivät häkissä pihalla ja yöksi käynyt aina ronkkimassa ne rukkaset kädessä häkistä sisälle... Varsinainen ensikoti mistä nämä hain, oli sitten koko konkkaronkkaa kesytellyt viitisen viikkoa parhaansa mukaan, ja heillähän moisesta on jo kokemustakin.
Minulla kissat ovat nyt alun kolmatta viikkoa, ja prosessi etenee - jos etenee - hitaasti. Ne ovat lähes alusta asti uskaltaneet vapaasti pelmuta asunnossani, ja nykyisin ne leikkivät jo jalkojeni juuressa, mutta minä en niitä vielä saa (niiden mielestä) koskettaa, eivätkä ne tule viereeni. Sylikissoja niistä ei ehkä ikinä tule.
Ikää niillä on nyt jotain 5 - 6 kk, ja kun ne oli ehkä kolmikuisena napattu kiinni, niin kyllähän se todellakin oli liian myöhäinen ikä joutua ihmisten kanssa tekemisiin. Olen kuitenkin kuullut että kesyyntymisprosessiin menee kaikkiaan 2 - 6 kk, joten en vielä heitä kirvestä kaivoon, ja lisäksi joku väitti netissä "16 v kokemuksella että kaikki loukutetut kissat kesyyntyvät". Kaippa sitten niin.
Tämä on oikeastaan mielenkiintoinen koulu minulle sikäli että pitää tehdä asioita saamatta minkäänlaista välitöntä palkintoa. Kun toinen näistä kusi kolme kertaa sänkyyni, niin minkäs siinä sitten voi. Siinä vaan pesee ja putsaa ja yrittää ennakoida tilanteita ettei moista pääsisi tapahtumaan. Eläimelle on turha siitä loukkaantua ettei se tajua olla umpilääpällään minuun ja tehdä tasan niinkuin tahdon...
Onnea tässä tarvitaankin ja pinnaa, kiitos!