Sitä on odotettava...Olen tässä kirjoitellut jo jonkin aikaa maileja erittäin kiinostavan ihmisen kanssa, mutta mutta...
haluaisin tavata hänet..voi kuinka haluaisinkin.
Riittääkö teille pelkkä kirjoittelu pitkäänkin. Olen antanut rivijen välistä kyllä hänelle vihjauksia mutta mutta...osaa kiertää antamatta vastausta. Puhelin numeron vaihtamistakin olen ehdottanut nätisti saamatta siihen vastausta.
sanotaan että hiljaa hyvää tulee mutta miten hiljaa sitä on edettävä??
haluaisin tavata hänet..voi kuinka haluaisinkin.
Riittääkö teille pelkkä kirjoittelu pitkäänkin. Olen antanut rivijen välistä kyllä hänelle vihjauksia mutta mutta...osaa kiertää antamatta vastausta. Puhelin numeron vaihtamistakin olen ehdottanut nätisti saamatta siihen vastausta.
sanotaan että hiljaa hyvää tulee mutta miten hiljaa sitä on edettävä??
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuin sielu sietää! Minulla on muutama kirjekaveri, joita en haluakaan tavata. Silti on mukavaa pitää yhteyttä. On minullakin sellainen kirjekaveri, jonka olisin halunnut tavata, mutta pitkä välimatka tekee siitä vähän liian hankalaa. Voihan siihen olla muitakin syitä, miksi tapaaminen tuntuu vaikealta. Itse ajattelen näin, ettei pidä ottaa asioita liian vakavasti. On ihan eri asia kirjoitella jonkun kanssa, kuin tavata ihminen oikeasti. Mielikuva toisesta voi muuttua. Joskus sitä voi pelätä. Ei haluaisi menettää sitä kivaa kirjekaveria, jos jokin suhteessa muuttuu, ja niin voi käydä tapaamisen jälkeen. Jos tapaamisajatus tuntuu vaikealta, mutta houkuttelee silti, voisi ajatella tapaavansa vain ystävän... ei sen enempää etukäteisodotuksia puolin eikä toisin. Elämässä ihmiset tulevat ja menevät. Kaikkien kanssa ei synny mitään sen enempää, eikä tarvitsekaan. Sitä se on.
Et kai voi muuta kuin antaa aikaa jos toinen ei tärppeihisi tartu. Ihmiset kokevat ajan käsitteen niin eri tavoin.
Itse haluan kyllä kirjoitella pitkänkin aikaa, viikkoja tai kuukausia, ennen tapaamista, mutta toki poikkeuksiakin on. Ja on eri asia onko liikkeellä ystävänä vai onko toiveissa jotain enemmän. Ystävänä minä aina periaatteessa lähden liikkeelle ja tapaamiseen, koska siitähän kaikki lähtee ja toisaalta "pelkkä" ystävyyskin on kiva juttu.
Lisäksi osaan olla välillä ujo. ;) Ja haluan tuntea toista jonkin verran ennen kuin lähden tapaamiseen. Minä kyllä tunnen sen synkkaako jo kirjoitellessa... aika hyvin.
Itse olin aikanani liikkeellä toiveena löytää kumppani, mutta toki aluksi varovaisin mielin. Jotkut ovat hyviä kirjallisesti ja joillakin ulosanti kasvotusten on parempi. Itse lukeudun tohon viimeisempään. Kun tapasin tämän nykyisen "ystäväni" kumppanin niin heti tiesin, että tää on se juttu ja ollaan nyt sitten siitä päivästä lähtien yhteistä matkaa menty.Me ei kovin kauan odoteltu tapaamista, sillä molemmat oli sitä mieltä, että jos ei kemiat synkkaa livenä niin matka jatkukoon ja matka olisi jatkunut ystävänä! Nykyään ollaan jo muutettu yhteen ja yhteistä arkea eletään.