Tyttö Kiinasta?

Ihan ensimmäiseksi huomio siihen, ettei adoptio ole hyväntekeväisyyttä. Adoptio on paljon isompi prosessi kuin vain tarjota kodittomalle lapselle koti. Lapsen kannalta adoptio on sekä valtaisa menetys että suuri onni, jokaisella adoptioon vapaana olevalla lapsella on takanaan hylkäämiskokemus eli ero biologisesta äidistä, monilla näitä hylkäämiskokemuksia voi olla useitakin erilaisista hoitajamuutoksista johtuen, Lapset ovat usein olleet vauvaiän isoissa lastenkodeissa, joissa lapsentahtinen hoito ei milloinkaan toteudu eikä yksilöllisiin tarpeisiin hyvässäkään hoitopaikassa kyetä vastaamaan. Nämä ja mahdolliset muut tekijät ovat aiheuttaneet lapsille jo varhaisessa kehityksessä muutoksia/traumoja eli adoptiovanhemmuus on aina erityistä vanhemmuutta ja se voi olla hyvinkin vaativaa eli lapset voivat tarvita paljon erilaisia tukitoimia uudessa kodissaan jopa vuosia. Osa adoptiolapsista toki pärjää ihan mukavasti eli en nyt tarkoita pelotella, mutta nämä asiat on hyvä tiedostaa ja ymmärtää ettei hyväntekeväisyys siis riitä kovin pitkälle elämässä adoptiolapsen kanssa.

Adoptoiminen ulkomailta on mahdollista yksin elävälle, mutta adoptointi on luvan varaista toimintaa ja se alkaa aina sosiaalityöntekijöiden arvioinnilla (adoptioneuvonta), joka kestää puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen. Jos pariskunta/yksinhakija todetaan soveltuvaksi adoptiovanhemmaksi, hänellä on mahdollista hakea adoptiolupaa Valvirasta (lupa voimassa kerrallaan 2 vuotta). Yksinhakijoille on rajallisesti tarjolla maita, joista suomalainen voi adoptoida... tarkempia tietoja löytää Helsingin kaupungin, Interpedian tai Pelastakaa Lapset ry:n nettisivuilta asiasta ja adoptioprosessista.

Itsenäiset adoptiota eli ilman palvelunantajaa tapahtuneet on tehty nykyisellä lainsäädännöllä melko lailla mahdottomiksi. Tämän on tarkoitus suojella ulkomailla olevia lapsia lapsikaupalta eli viranomaisten tarkoitus on kaikin tavoin varmistaa, että lapsi on oikeasti vapaa adoptioon (hänellä ei ole ketään sukulaista omassa maassa, joka voisi hänestä huolehtia, hänelle ei löydy adoptio/sijaisperhettä omasta maasta, häntä ei ole väkisin/huijaamalla viety biologisilta vanhemmilta tai häntä ei ole ostettu vanhemmilta... näitä kaikkia valitettavasti maailmalla myös tapahtuu).

Adoptio on maksullista palvelua niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta lähinnä näillä maksuilla katetaan erilaisia toiminnasta aiheutuvia kuluja eli rahalla ei voi adoptiolasta ostaa. Ulkomailta adoptio aiheuttaa myös kustannuksia perheelle, koska lapsi noudetaan syntymämaasta eli tällöin tulee lentomatkoista, asumisesta ym. maksuja.

Otapa nyt palvelunantajilta perusasiat selväksi ensin ja jos adoptio vielä sen jälkeen tuntuu itselle sopivalta tavalta saada lapsi, niin sitten yhteys oman kunnan sosiaalitoimistoon adoptioneuvonnan aloittamiseksi (joko hoitavat sen kunnassa omana toimintana tai ostavat Pelastakaa Lapsilta, asiakkaalle neuvonta on maksutonta).

Mikäli haluat vain auttaa kiinalaisia tai muun maalaisia lapsia, niin on olemassa paljon hyväntekeväisyysjärjestöjä, joiden kautta se on mahdollista.

Minulla on vain äiti ja olen Kiinasta.